Oletko kokenut työyhteisössä henkistä v ä k i v a l t a a?

Moni nainen on hirveä jankuttaja ja vatvoja. Eivät pysty tekemään yhtään yksinkertaista asiaa vatvomatta ja kysymättä koko ajan mielipidettä muilta.

Lisäksi tietysti akkojen normaali juoruilu ja selkäänpuukotus.

Olen. Vaihdoin lopulta työpaikkaa, koska asia ei korjaantunut puhumalla. Mutta tällä alalla, jolla toimin, työyhteisöt tuppaavat olemaan ongelmallisia. Onneksi nyt on kuitenkin siedettävämmät olot.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen on hirveä jankuttaja ja vatvoja. Eivät pysty tekemään yhtään yksinkertaista asiaa vatvomatta ja kysymättä koko ajan mielipidettä muilta.

Lisäksi tietysti akkojen normaali juoruilu ja selkäänpuukotus.

Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, mutta silti voin yhtyä yllä olevaan toteamukseen. Naisilla on usein kummallinen taipumus monimutkaistaa yksinkertaisia asioita. Tälläkin viikolla olen kohdannut sitä työkuvioissa. Tuntuu, ettei päästä millään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen on hirveä jankuttaja ja vatvoja. Eivät pysty tekemään yhtään yksinkertaista asiaa vatvomatta ja kysymättä koko ajan mielipidettä muilta.

Lisäksi tietysti akkojen normaali juoruilu ja selkäänpuukotus.

Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, mutta silti voin yhtyä yllä olevaan toteamukseen. Naisilla on usein kummallinen taipumus monimutkaistaa yksinkertaisia asioita. Tälläkin viikolla olen kohdannut sitä työkuvioissa. Tuntuu, ettei päästä millään eteenpäin.

Tai ehkä sinä yksinkertaistat monimutkaisia asioita putkiaivoillasi. Kerro siis esimerkki.

Henkinen väkivalta on hyvin vaikeasti määriteltävissä oleva asia. Se mikä toisen mielestä on sitä, on toisen mielestä pelkkää huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen on hirveä jankuttaja ja vatvoja. Eivät pysty tekemään yhtään yksinkertaista asiaa vatvomatta ja kysymättä koko ajan mielipidettä muilta.

Lisäksi tietysti akkojen normaali juoruilu ja selkäänpuukotus.

Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, mutta silti voin yhtyä yllä olevaan toteamukseen. Naisilla on usein kummallinen taipumus monimutkaistaa yksinkertaisia asioita. Tälläkin viikolla olen kohdannut sitä työkuvioissa. Tuntuu, ettei päästä millään eteenpäin.

Tai ehkä sinä yksinkertaistat monimutkaisia asioita putkiaivoillasi. Kerro siis esimerkki.

Olen mieluummin putkiaivoinen kuin jokaiseen yksityiskohtaan takertuva. Asia, joka olisi pitänyt hoitaa, on jo yli vuoden myöhässä, koska ei päästä alkua pitemmälle. Keskustelukerhotoimintaa on kyllä piisannut.

Mä olen kokenut hiostamista ja ainaista työnteon tahdin koventamisvaatimusta.  Ei loppunut muuhun kuin irtisanoutumiseen.  Aina vaadittiin venymään ja venymään mutta työnantaja ei joustanut missään asioissa kuten työvuoroissa.

Joka päivä. Vähättelyä, sivuuttamusta, aliarvioimista. Vihaan työtäni!! Ja kyllä,. Olen hakenut muita töitä jo kohta puoli vuotta,ihan tyhjän päälle ei viitsisi hypätä javaan irtisanoutua vaikka savustus on kovaa.Toimin asiantuntijatehtävissä suuressa kansainvälisessä. Yrityksessä

Toisilla aloilla hierarkinen järjestelmä kukkii, ei puhettakaan, että edes tervehditään "alempiarvoisia" vaikka minusta jokainen tekee yhtä arvokasta työtä. Vaikkei se palkkapussissa näkyisikään. Henkistä väkivaltaa se on, mutta osoittaa myös suurta sivistymättömyyttä.

Olen. Halusin pomoksi pomon paikalle mutta mua ei päästetty vaikka mulla olis ollu OIKEUS!

Haukkuja sai lopulta ylennyksen eikä tilanne ratkennut mitenkään, koska esihenkilö oli mukana nauramassa haukkujen jutuille. Onneksi oli määräaikainen työ ja koulutusta vastaava palkka, niin hymyilin matkalla pankkiin.

Aluksi en uskonut korviani kun viereisestä huoneesta kantautui niin älytöntä ja lapsellista haukkumista, mutta sitten toisella osastolla kuoli yllättäen pitkäaikainen työntekijä, ja vainajaa haukuttiin aivan vastaavalla tavalla. Kuulemma ei ollut mikään yllätys, että tämä sai yllättäen sairauskohtauksen, koska oli niin lihava yms.