Lue keskustelun säännöt.
mikä avuksi syömiseen??
07.03.2010 |
Kyse siis 5 vuotiaasta pojasta jonka syöminen on melkoinen sirkus joka kerta ja hermot palaa kieltämättä joka ikinen kerta kun ollaan pöydässä.
Aivan avuton olo..... miten ihmeessä tuon saisi syömään nätisti??? ei siis sotke vaan ei ruokaa saa menemään suuhun saakka... vetkuttelee ja kyselee kaikenlaista mutta ruokaa ei saa miljoonan kehotuksenkaan jälkeen suuhun saakka ja lopuksi menee yleensä itkuksi.... miten muilla??
oiskohan hyvä kolme kehutusta aloittaa syöminen ja sen jälken pois pöydästa???? Meillä ei syödä muutenkaan mitään makeeta yms... joten siis ei voi johtua siitä että puputetaan muuta ja ruoka ei sen takia maistu....
Kommentit (3)
vai vasta ruokapöydässä? Kannattaa yrittää olla tekemättä ruokailusta sen suurempaa numeroa. Jatkuva naputtaminen, että "syöhän jo" saattaa vaan pahentaa ongelmaa. Kokeile ens kerralla laittaa lapselle ruoka lautaselle ja sen jälkeen et kiinnitä kummempaa huomiota, vaan juttelette mukavia aikuisten kesken, hyvällä mielellä jne. Kun olette syöneet, niin kysyt lapselta että syötkö vielä ja korjaat sitten ruuat pois. Poika saattaa yllättää! Näin meillä ainakin on saatu homma toimimaan, kun ruokailutilanteet on alkaneet hankaloitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa kannattaa olla tarkkana siinä suhteessa, ettei siitä tule lapselle ylitsepääsemätön ongelma. Olen työssäni tavannut lapsia, joille syömistilanne on muuttunut syystä tai toisesta niin vaikeaksi, että he oksentavat, piiloutuvat pöydän alle, piilottavat ruuan servettiin yms. Nämä vain joitain esimerkkejä jo pahoiksi päässeistä tilanteista. Asia kannattaa siis hoitaa oikein. Jos omat keinot ei riitä, niin käänny perheneuvolan puoleen. Helposi kuvitellaan, että sehän on vain syömistä, mitä hankalaa siinä nyt voi olla. Kyllä siinä lapselle voi olla montakin hankalaa asiaa ja ongelma helposti vain paisuu, kun vanhemmilla menee hermot. Tsemppiä, käänny rohkeasti ammattilaisen puoleen, jos omat keinot ovat lopussa. Silla autat lasta parhaiten.
Tosin huomattavasti pienemmän kanssa. Lopulta ajattelin, että syömisestä on tullut lapselleni negatiivinen kokemus, kun aina vanhempi menettää hermonsa. Ajattelin siis, että nyt en enää ala kiljumaan ja huutamaan. En hermostu. Kävi miten kävi, lapsi syö kyllä, kun sen on nälkä. Jos tuntuu siltä, ettei sinne mahaan mene oikeesti mitään, koita antaa vaikka vähän leipää, ettei nyt ihan nälkää näe. Koita saada ruokailusta positiivinen ja rauhallinen hetki. Tämä toimi meillä ja nyt ruokailu menee pääosin tosi mukavasti! Tietty kiukkupäiviä on, mutta niitä on kaikilla. Tsemppiä!