Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa äkkiä mua parisuhdeongelmassa!!
07.03.2010 |
Mulla on tosi typerä olo enkä tiedä mitä nyt pitäisi tehdä, koitan selvittää vähän ajatuksiani kirjoittamalla tänne ja toivon saavani jotain neuvoja.
Mulla on ihana mies, joka on myös hyvä isä, ahkera ja kunnollinen ja fiksu ja päättäväinen ja kaikkea hienoa. Ongelman ydin on se, että en koe itseäni ollenkaan noin hyväksi, ja luulen myös miehen ajattelevan niin. Eli koen itse olevani liian laiska ja saamaton, ja tulkitsen helposti kaiken, mitä mies sanoo, moitteeksi, vaikkei se niin olisi välttämättä tarkoitettu (tän voin myöntää täällä, miehelleni en ole sitä voinut myöntää).
Tänään tilanne pääsi kärjistymään. Mies oli vähän etäinen mulle koko aamun, ja kun menin halailemaan ja sanoin kaipaavani läheisyyttä, mies sanoi aika suorat sanat siitä miten en eilen illalla jaksanut harrastaa seksiä ja siitä miten en yleensäkään halua kokeilla mitään mitä hän haluaisi. Tuntui kun multa olis vedetty matto jalkojen alta, koska olen luullut sen puolen suhteesta olevan meillä ihan kunnossa. Suutuin ja aloin itkeä, en voi sille mitään, että itken ihan liian herkästi kaikesta. Olimme lähdössä ulos lapsen kanssa, mutta minä jäinkin sisälle itkemään. Lapsi kyseli, miksi en lähdekään mukaan, ja täräytin, että olisin lähtenyt jos isi olis halunnut. Ja samalla annoin tulla, miten isi ei voi koskaan sanoa mulle mitään hyvää enkä ole missään asiassa tarpeeks hyvä sille.
Voitte siis arvata mitkä fiilikset mulla on nyt. En saa sanojani mitenkään takaisin, vaikka kuinka sitä toivoisin. Tosi kivaa lapsen korville tollainen! Mitä ihmettä teen nyt? Tunnen itseni vaan entistä huonommaksi ja typerämmäksi, enkä tiedä pitäiskö lähteä sinne ulos niiden perään ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan vai mitä. Antakaa mulle jotain järkevän ihmisen neuvoja, kiitoa!
Kommentit (4)
Akuutti ongelma on nyt se, mitä menin huutamaan 4-vuotiaalle lapselle siitä miten isi ei arvosta äitiä jne. Miten sitä enää selittää parhain päin?
Ja tosiaan, ton kriisin pohjimmainen ongelma olen minä ja mun huono itsetuntoni. Olen niin monta kertaa päättänyt, etten enää ota itseeni miehen kommenteista, mutta en pysty siihen. Tulkitsen kaiken aina niin, että tässäkään asiassa en kelpaa miehelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle selittää jälkeenpäin mitään, voit vain todeta kun tulevat, että anteeksi kun äiti vähän kiukutteli, oli paha mieli. Ja se siitä. Ei tuonikäinen lapsi välttämättä edes ymmärrä mitä tarkoitit ja tuskin on jäänyt sitä miettimään. Riitahan on sinun ja miehesi välinen.
Jos itsetuntosi on tosiaan aivan maassa, kyselepä josko saisit siihen apua jostakin, vaikka neuvolan tai perheneuvolan kautta tai jos sinulla on masennusta, terveyskeskuksen depressiohoitajan kautta. Muuten tilanne saattaa vaan kärjistyä. Ei kannata huonon itsetunnon antaa pilata suhdetta (vaikka onhan sinussa luonnettakin kun et "antanut" miehelle eilen, hyvä siis kun kykenet myös kuuntelemaan itseäsi etkä suostu kaikkeen vain miehesi mieliksi).
Koska sinähän tämän aloitit illalla kun torjuit miehesi!
HÄNENHÄN tässä luulisi skitsoilevan!
Minusta olet kohtuuton että torjut ensin miehen ja sitten aamulla haluat halia ja kun hän kertoo mitä ajattelee, sinä torjut enempi ja lauot totuuksia miehestä vielä lapselle????? Anteeksi mitä?
Jos sun on paha olla, niin mene johonkin terapiaan vaikka mutta älä nyt hyvä ihminen mene kertomaan lapselle millanen isä on!
Tässä pari vinkkiä jatkoon: sun ei tartte harrastaa seksiä jota et halua, mutta anna miehelle vapaus olla asiasta näreä. Hänkin saa olla loukkaantunut!
Elämä ei ole vaan sinua varten.
Nyt olet jatkanut tilannetta ihan ihme ylimielisesti: haluan hellyyttä -asenteella (miksi mies ei sitä tehnyt, vaan kertoi sulle asiasta) ja laukonut jopa lapselle asioita.
NYT sää hyvä ihminen olet hiljaa lapselle, et mene enää sanaakaan sanomaan asiasta -etkä koskaan enää tee tollasta lapsellesi.
Ja pyydät anteeksi mieheltäsi että halusit pahoittaa hänenkin päivän tekemällä itsestäsi uhrin.
Te voisitte jatkossa ihan KESKUSTELLA asioista niitten oikeilla nimillä, eikä syyllistää toista "sää et halua sitä" tai "sää teit noin"!!
Ei sun tartte lähteä kokeilemaan asioita joita pidät vaikka liian pervona omaan makuusi.
Ja miehen tarttee se vaan hyväksyä.
Mutta älä mene odottamaan että jos toisella on ikävä olo, niin sen tarttee alkaa halimaan vaan koska sinä haluat hellyyttä. Saman sinä teit eilen miehelle.
En ihan päässyt kärryille, että mikä tässä se kriisi on..miehesi on lapsellinen ja suuttuu, kun et halunnut seksiä? So what. Ei aina tarvitse haluta ja tehdä kaikkea mitä toinen haluaa, sillä parisuhde on tasa-arvoinen. Eikä se tee sinusta yhtään huonompaa.
Jutelkaa rauhassa, kunhan olet itse rauhoittunut ja kyselet vähän että mitä tässä oli takana vai ihanko vaan miehesi seksin puutteessa nyt rupes avautumaan (lapsellista).
Sinä tarvitset vähän itsetunnon kohotusta. Et ole sen huonompi kuin miehesikään ja jatkuva itsesi vähättely ja miehesi sanojen piilomerkitysten arvelu on varmaan tosi rasittavaa, syöt sillä itse suhteesi pohjaa.