Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen on ihan järkyttävän rankkaa
21.06.2022 |
Miten jotkut selviää tästä noin vaan. Hetken (viikon) itkettää, kuukausi niin on jo uusi kumppani. 3kk niin kumppani esitelty lapsille. Ja elämä yhtä onnea ja autuutta. Matkoja, treffejä ja romantiikkaa.
Minusta tuntuu, etten pääse erosta eteenpäin ollenkaan. Tämä on itselleni valtava pettymys. Olen pettynyt itseeni, että olen pilannut kaiken. Lasten elämässäkin menee niin paljon uusiksi. Ajatus siitä, että mies löytää uuden on ihan kamala. En ikinä ikinä halua nöhdä heitä yhdessä missään. Enkä kuulla mitä kaikkea ihanaa yhdessä tekevät.
Ajatus siitä, että minun pitäisi alkaa tutustua uuteen ihmiseen on kamala. En halua.
Milloin tämä vatsaan möykyn kehittävä, itkettävä ja oksettava olo helpottaa?
Kommentit (10)
Loppujen lopuksi ihminen luo omassa päässään vain tuon vaikeuden.
No toki voi olla ihan konkreettisia käytönnön ongelmia ja myös taloudellisia ongelmia, mutta muutoin nuo on vain omassa päässä luotuja ongelmia.
Älä ajattele koko asiaa. Lähe vaellukselle Lappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä tarkoitin ihmisillä, jotka selviävät erosta niin vain, romahtamatta. Heti helpottaa, kun toinen ulkona talosta. Ollaan vaan ajattelematta asiaa. Niin minäkin yritän, juosta pakoon ajatuksiani. Heti ne vaan kaatuu päälle, kun pysähtyy. Ei lapissakaan voi loputtomiin vaeltaa. On lapset ja työ hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ihminen luo omassa päässään vain tuon vaikeuden.
No toki voi olla ihan konkreettisia käytönnön ongelmia ja myös taloudellisia ongelmia, mutta muutoin nuo on vain omassa päässä luotuja ongelmia.
Älä ajattele koko asiaa. Lähe vaellukselle Lappiin.
Älä ajattele koko asiaa. Wau. Missä sinulle voi tulla luovuttamaan Vuoden parisuhdepsykologi -palkinnon? Siis wau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ihminen luo omassa päässään vain tuon vaikeuden.
No toki voi olla ihan konkreettisia käytönnön ongelmia ja myös taloudellisia ongelmia, mutta muutoin nuo on vain omassa päässä luotuja ongelmia.
Älä ajattele koko asiaa. Lähe vaellukselle Lappiin.
Älä ajattele koko asiaa. Wau. Missä sinulle voi tulla luovuttamaan Vuoden parisuhdepsykologi -palkinnon? Siis wau.
Ei sulla oo parisuhdetta, oot eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä helpotti siinä kohtaa kun viimeinen muuttolaatikko kannettiin exän autoon. Suutelin lattiaa, kun se piina vihdoin loppui ja pääsin "hullusta" sairaalloisen mustasukkaisesta naisesta eroon.
Pääsin eroon vakavasti pahoinpidelleestä miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua lohdutti kuulemani ajatus siitä, että mitä suurempi suru, sitä merkityksellisemmästä suhteesta on itselle ollut kysymys. Tottakai saa surra, jos itselle merkityksellinen asia päättyy. Ja jos tosiaan yhteisiä lapsia, niin ei siinä vain parisuhde pääty. Siinä täytyy luoda ihan uusi pohja myös perheelle, kodille, vanhemmuudelle, siis ihan tosi konkreettisia asioita. Yhteisten lasten takia on oltava myös tekemisissä, joten se tulee vielä pitkään iholle.
Se että joku siirtyy nopeasti eteenpäin, ei välttämättä tarkoita että ero olisi toiselle helppo tai käsitelty. Osalle uusi suhde on ns. pakokeino, tapa selvitä.
Ei avioeroa turhaan luetella läheisen kuolema ohella elämän kuormittavimmaksi tapahtumaksi. Osalle se on silti helpotus, osa on voinut käsitellä eroa pitkään jo etukäteen. Tuskin kukaan sitä on kuitenkaan aidosti käsitellyt muutamassa kuukaudessa.
Ensimmäiset 5 vuotta on hankalia, sitten alkaa helpottaa
Itsellä helpotti siinä kohtaa kun viimeinen muuttolaatikko kannettiin exän autoon. Suutelin lattiaa, kun se piina vihdoin loppui ja pääsin "hullusta" sairaalloisen mustasukkaisesta naisesta eroon.