miltei 7 vuotias eikä osaa uida. muita?

tosiaan on vielä 4-luokkalaisia, jotka eivät osaa käsipohjaa paremmin uida. Jotkut lapset pelkäävät vettä, tai sitten heitä ei vanhemmat vie uimarannoille, koska eivät itsekään osaa uida tai eivät välitä. Itse vein esikoista 4-vuotiaasta lähtien uimakouluun ja silti hän OPPI UIMAAN KUNNOLLA VASTA 8-vuotiaana, eikä varmasti ollut puutetta vedessä olemisesta.

Uimakouluista ja uimahallikäynneistä huolimatta. Onneksi luokilla on ollut koulussa aina 1-2 muuta uimataidotonta.

Eivätkä osaa uida! Uimarannoilla käymme jonkin verran kyllä, mutta toinen ei ikinä halua edes mennä rantaa pidemmäksi joten harjoittelu jää vähemmälle. Toinen taas on erityislapsi, ja vaatii ekstraa huomiota. Lisäksi pikkukuopus soosaamassa:)).



Ajattelin että oppivat varmasti jossain vaiheessa. Tänä kesänä jäi uimakoulukin väliin kun oli niin kylmä ja mua olisi tarvittu siellä joka päiväkin toisen lapsen vahtijaksi:/. Aika hankalaa kun on tuo kuopuskin vielä!



Itsekään en oppinut kuin vasta ala-asteella, kaverit opettivat paljon.

Harjoittelin sinnikkäästi, mutta taisin olla jotain 13, kun vihdoin aloin osata. Epäilen, että hommaa vaikeutti laihuuteni. Rasvahan on vettä kevyempää, ja muut kudokset painavampia, joten ei ole ihme, jos tällaisen kuikelon on vaikea pysyä pinnalla.



Muuten, kelluminen ei ole mikään taitolaji, vaikka monet niin jaksavat inttää. Sehän on kiinni kehon tiheydestä: jos on tiheämpi, ei kellu sitten millään (ihan fysiikan laki, vaikka mitä sanoisitte), ja jos taas on harvempaa ainetta, on kelluminen mahdollista. Monet kerrat on äitin naureskellut minulle, koska en muka "osaa", mutta syynä on vain se, että jalkani rentoina ollessaan painuvat pohjaan. Eipä siihen auta mikään opettelu.

ai että laihat ei pysy pinnalla?

Siitä kerrotaan viime Tiede-lehdessäkin aiheena Miten pysymme pinnalla

mutten täysin rentona. Jalkoja on pakko liikutella, jotteivät ne painuisi pohjaan.

Mutta tuskin sinäkään ihan pohjaan vajoaisit, vaan johonkin 5cm pinnan alapuolelle, koska keuhkot kannattelisivat.

Mutta tuskin sinäkään ihan pohjaan vajoaisit, vaan johonkin 5cm pinnan alapuolelle, koska keuhkot kannattelisivat.

Ei ole tulllut kokeiltua, mutta voisi oikeasti joku kerta katsoa, mitä tapahtuu, jos vain pysyn rentona. :)

Kokeilepa vaikka kellumista rentona vatsallasi. Jalat, kädet ja pää menevät silloin pohjaa kohti. En ole koskaan edes ajatellut etteikö kellumisessa tarvitsisi tehdä mitään, kyllä minun ainakin pitää jännittää niskaa ja jalkoja jos meinaan pysyä pinnalla.



Muistaakseni meille lapsena uimakolulussa opetettiin ensimmäisenä ns. kilpikonnakellunta ja siinä kyllä pysyy pinnalla tekemättä mitään.

Tuota lihasten jännittämistäkin olen kokeillut, ja jos yritän pitää jalkani pinnalla, niin takapuoli painuu. Joten se ei tosiaan tällä ruipelolla ruumiillani toimi.



Siinä olet tosiaan oikeassa, että vähän pitää lihaksia jännittää. En muista enää tarkasti, mitä lihaksia olen käyttänyt, mutta ei se tosiaan täysin rento se kellunta-asento ollut.



-7

Eskarissa kävivät muutaman kerran uimahallissa. Kesäisin mökillä suostui vain seisomaan kylmässä vedessä. Ei ihme ettei ole oppinut uimaan. Vielä kun itse ei halua edes oppia, ei ymmärrä miksi pitäisi osata.

Ilmoitin tänä kesänä uimakouluun ja tietenkin vesirokko iski just silloin.



Ilmoitin syksyllä alkavaan uimakouluun, muut on varmaan siinä ryhmässä 3-5-v.

kerronpa vaan, että itse en osannut uida 7-vuotiaana. Sitten muutimme paikkakunnalle, jossa oli maauimala. Olin siellä lähes päivittäin ja opin ihan mielettömän hyväksi uimariksi! ;) On se muuten ihana taito, kun osaa kunnolla uida vaikka mitä.