En osaa enää auttaa

Olen hankalassa tilanteessa ystäväni kanssa. Hän oli useita vuosia paras ystäväni ja edelleen kuuluu kyllä läheisimpiin. Hän on aina ollut aika teräväkielinen muita, mutta etenkin itseään kohtaan. Se on mennyt itseironian piikkiin, olen hieman samanlainen itsekin.

Noin kuusi vuotta sitten hänen miehensä petti ja jätti. Siitä on alkanut kamala alamäki ja olen huolissani hänen mielialastaan. Jo valmiiksi huono itsetunto on romahtanut. Häntä on aika kamalaa kuunnella nykyään, kun jokainen lause loppuu itsensä haukkumiseen. Vertaa muihin eronneisiin ja on vihainen kun kaikki muut ovat löytäneet uuden kumppanin. Omassa elämässäni tapahtui myös vastaava valtava mullistus, mua petettiin ja lähdin. Vuodet on olleet kauheita. Silti olen yrittänyt tukea. Olemme tehneet lukuisia reissuja kotimaassa ja ulkomailla. Olen viestitellyt satoja metrejä ja puhunut puhelimessa ja kasvotusten varmaan tuhansia tunteja. Ja kun millään sillä ei ole vaikutusta. Tilanne vain pahenee. Tuntuu, että omat voimavarat alkavat olla loppu, kun omakin elämä on aikamoista taistelua välillä. Minulla vaan on nykyään sellainen lähin piiri, että pärjään ja minua kannatellaan. Asumme siis nykyään ystäväni kanssa satojen kilometrien päässä toisistamme.

Olen huomannut, että olen itse maassa monta päivää sen jälkeen kun olen kuunnellut sitä vuodatusta. Ja poden siitä erittäin huonoa omatuntoa. Minkälainen ystävä oikein olen? Olen sanonut lukuisia kertoja, että älä hauku itseäsi. Olet kaunis, fiksu ja menestyvä. Parisuhde tai uusi puoliso ei tee hänen elämästään jälleen ihanaa ja ole ratkaisu asioihin. Ystävät ympärillä ovat yrittäneet puhua järkeä, suoraan tai epäsuoraan. Liian suorat kommentit ovat saaneet aikaan välienkatkaisun ja menneet koppaan "luulevat tietävinään kuinka mun tulisi elää!" Olen suunnilleen ainoa ystävä jäljellä.

Olisihan se ihanaa, jos hän löytäisi uuden miehen ja rakkaus roihuaisi. Jokaiset treffit vain kuivuvat yhteen tapaamiseen. Syyt tähän vaatisivat toisen pitkän postauksen. Hän on ulkoisesti opetellut olemaan yksin ja tekemään asioita joita rakastaa. Mutta se on sellaista suorittamista. En nykyään jaksa hänen seuraansa enää, koska olen vierailujen jälkeen uuvuksissa monta päivää. Ihan jo sen vuoksi, että hän on kovaääninen ja puhuu paljon. Ja se on joko muoden tai hänen itsensä arvostelua. Uutena on tullut myös minum arvostelu sivulauseissa. Itse taas puhun lähinnä silloin jos on asiaa.

Mikähän tämän purkauksen pointti nyt sitten on. Olen saanut matkan varrella varmaan kaikki neuvot, joita voi saada. Ympärilläni on hyvin fiksuja ihmisiä jotka ovat antaneet neuvoja ja vinkkejä. Ehkä toivon, että kyseinen henkilö sattuisi itse lukemaan tämän ja pysähtyisi.