Psykoterapeutti samoissa kotibileissä
Voi kääk! Olen käynyt nyt noin vuoden psykoterapiassa hankalan elämäntilanteen ja kahden läheisen äkillisen kuoleman johdosta. Olen jo huomattavasti paremmassa kunnossa, terapeuttini on erinomainen.
Nyt menin kuitenkin eilen ystävän syntymäpäiville kotibileisiin ja kukas se siellä sohvalla istukaan kuin terapeuttini. Miten tässä tilanteessa kuuluu toimia? 😅 en nyt halunnut alkaa kailottaa, että hän on terapeuttini, mutta meidän kiusaantunut kohtaaminen herätti jo nyt hämmennystä, menimme molemmat niin ilmeisen puihin!
Kenelläkään käynyt vastaavaa? Kumman vastuulla on määrätä kohtaamisen tahti vai kuuluisiko jomman kumman poistua? Ei tämä nyt iso asia minulle ollut, lähinnä hilpeä/hieman kiusallinen, mutta jollekin toiselle voisi olla vaikeakin paikka, ja jäi mietityttämään.
Kommentit (13)
Niin? Tuleeko edelleen ihmisille yllätyksenä, että terapeutit, lääkärit, opettajat yms ovat myös tavallisia ihmisiä. Tavallisia ihmisiä, joilla on ystäviä ja käyvät ulkona.
Eihän tuossa mitään käynyt, jos joku kysyy niin sanot että vanhoja tuttuja olette. Tai sitten et sano mitään. Asiasta ei tule sen isompaa numeroa jollei siitä halua tehdä numeroa.
Vierailija kirjoitti:
En ole terapeutti, mutta teen työtä, jossa kuulen hyvin arkoja ihmisten elämään liittyviä asioita ( samoja kuin terapeutit). Itse olen vastaavassa tilanteessa lähtenyt pois. Ihan itsekkäistä syistä. Haluan vapaalla olla vapaalla ja asiakkaan kohtaaminen tuo työt liikaa
mieleen.
Niin sekin tuli mieleen, että näin kaveriporukassa muut tilanteesta tietämättömät puhuivat tietenkin myös esim hänen lapsistaan ja parisuhteestaan siinä edessäni. Varmasti psykoterapeutilla on myös varaus tällaisesta - jotkut asiakkaathan voivat olla jopa vähän vaarallisia eikä tuollaisia asioita haluaisi heidän tietoonsa (lasten nimet, koulut). Itse nyt olen varmasti aika kevyestä päästä asiakkaita.
Outo tilanne! Itsekään nyt en kokenut järkeväksi lähteä, se vasta olisikin ollut outoa.
No sanoisin, että ainoa varsinain ongelma tuossa on se, että miten selittää muille kohtaamisen kiusallisuus ilman, että potilaana olleen yksityisyyden suoja vaarantuu.
Muuten ei ongelmaa, se jota kiusaa enemmän, väistyy paikalta.
Vierailija kirjoitti:
No sanoisin, että ainoa varsinain ongelma tuossa on se, että miten selittää muille kohtaamisen kiusallisuus ilman, että potilaana olleen yksityisyyden suoja vaarantuu.
Muuten ei ongelmaa, se jota kiusaa enemmän, väistyy paikalta.
Siis se, jota *tilanne* kiusaa
Vierailija kirjoitti:
Niin? Tuleeko edelleen ihmisille yllätyksenä, että terapeutit, lääkärit, opettajat yms ovat myös tavallisia ihmisiä. Tavallisia ihmisiä, joilla on ystäviä ja käyvät ulkona.
Eihän tuossa mitään käynyt, jos joku kysyy niin sanot että vanhoja tuttuja olette. Tai sitten et sano mitään. Asiasta ei tule sen isompaa numeroa jollei siitä halua tehdä numeroa.
Joo ei nyt suorastaan tullut yllätyksenä eikä kovasti vaivaannutkaan. Silti erikoinen dynamiikka, selvästi myös hänelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No sanoisin, että ainoa varsinain ongelma tuossa on se, että miten selittää muille kohtaamisen kiusallisuus ilman, että potilaana olleen yksityisyyden suoja vaarantuu.
Muuten ei ongelmaa, se jota kiusaa enemmän, väistyy paikalta.
Näin kai sitten. Itselleni asia oli sinänsä aivan fine, jäi vain pohdituttamaan, että onkohan tällaiseen jotain etikettiä. Jännä jos ei, ei tämä ainutkertaista voi olla!
On teillä ongelmat. Minä sanoisin että moi - ja se siitä. Aikuisia ihmisiä, kaikilla on aivan järkyttäviä vastoinkäymisiä(kin) elämässä, ja jokainen sen tietää. Vapaalla ei rooleja ole, ainakaan minulle. Jos jollekin on, se on hänen ongelmansa. Ammattilaisella on vaitiolovelvollisuus, joten tuskin hän sinun sielunelämästäsi olisi bileissä kysellyt.
Luultavasti haluaisi lähteä pois sinun asemassa, vaikkei toisaalta tarvitse lähteä pois. Mutta tuossa tapauksessa terapeutilla käynteihin oli hyvä syy, ei mikään hävettävä ainakaan. Ei tietoa mikä terapeuttia ujostutti tai kiusaannutti, eikös hänen pitäisi olla supliikki - vai ottiko alkoholia. Jos terapeutti bilettää, kaipa sitten muutkin. Kuinka nuoria terapeutit nykyään voivatkaan olla huh.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti haluaisi lähteä pois sinun asemassa, vaikkei toisaalta tarvitse lähteä pois. Mutta tuossa tapauksessa terapeutilla käynteihin oli hyvä syy, ei mikään hävettävä ainakaan. Ei tietoa mikä terapeuttia ujostutti tai kiusaannutti, eikös hänen pitäisi olla supliikki - vai ottiko alkoholia. Jos terapeutti bilettää, kaipa sitten muutkin. Kuinka nuoria terapeutit nykyään voivatkaan olla huh.
Osaatko mainita jonkun _hävettävän_ syyn, jonka takia käydä terapiassa? Ei helvetti miten lapsellisia ihmiset ovat. Onneksi elämä koulii - ainakin toivon niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanoisin, että ainoa varsinain ongelma tuossa on se, että miten selittää muille kohtaamisen kiusallisuus ilman, että potilaana olleen yksityisyyden suoja vaarantuu.
Muuten ei ongelmaa, se jota kiusaa enemmän, väistyy paikalta.
Näin kai sitten. Itselleni asia oli sinänsä aivan fine, jäi vain pohdituttamaan, että onkohan tällaiseen jotain etikettiä. Jännä jos ei, ei tämä ainutkertaista voi olla!
Vapaa-ajalla me ollaan ihan vapaalla, ei meidän tarvitse poistua mistään. Asiakkaan kanssa ei kaveerata toki, mutta kyllä samoissa juhlissa voi olla. Ja mitä tulee noihin puheisiin, niin itse sen rajaa mitä elämästään puhuu.
Vierailija kirjoitti:
On teillä ongelmat. Minä sanoisin että moi - ja se siitä. Aikuisia ihmisiä, kaikilla on aivan järkyttäviä vastoinkäymisiä(kin) elämässä, ja jokainen sen tietää. Vapaalla ei rooleja ole, ainakaan minulle. Jos jollekin on, se on hänen ongelmansa. Ammattilaisella on vaitiolovelvollisuus, joten tuskin hän sinun sielunelämästäsi olisi bileissä kysellyt.
Okei, totta varmaan tämä! En siis yleisesti ahdistunut tilanteesta tai ajatellut että hän mitään paljastaa, jäi vain mietityttämään ja ajattelin avata keskustelua aiheesta. Minua ei ainakaan hävetä terapeutilla käyntini yhtään ja useimmat kaverini tämän tietävätkin, tuntui vain oudolta osoittaa että TÄSSÄ SE TERAPEUTTI NYT ON niin päädyin vaikenemaan 😁
Ap
Asiakas määrää "tahdin". Me emme saa periaatteessa edes tervehtiä asiakasta kadulla, ellei asiakas itse tervehdi ensin. Vaitiolovelvollisuutta tietystikin pitää kunnioittaa.
En ole terapeutti, mutta teen työtä, jossa kuulen hyvin arkoja ihmisten elämään liittyviä asioita ( samoja kuin terapeutit). Itse olen vastaavassa tilanteessa lähtenyt pois. Ihan itsekkäistä syistä. Haluan vapaalla olla vapaalla ja asiakkaan kohtaaminen tuo työt liikaa
mieleen.