mistä voi johtua pienen lapsen aggressiivisuus?

Hänelle ei siellä kyetä (ehditä) laittamaan rajoja ja hän oppii viidakon lait. Hän oppii, että agressiolla saa asiansa ajettua tehokkaimmin.

siis pph:lla hetken muttei siitä tullut mitään.



ap

Se johtuu siitä, että lapsi on KAKSIVUOTIAS. Englanniksi uhmaikä on "terrible twos" eikä suotta... Voi olla myös ihan temperamenttikysymys, jos muuten saat kontaktia (kun lapsi ei ole vihainen) siis. Negatiivisuus on monesti myös ihan synnynnäistä, valitettavasti.

toisella lievä aivovaurio, toisella laajaalainen kehityshäiriö. Ei johdu tarhasta. Joku haluu olla ilkeä

tuon ikäisellä on menossa äitiin takertumisen kausi (psykoanalyyttisen kehityspsykologian mukaan ainakin).



Aggression ilmaisua olette varmaan harjoitelleetkin? Sitä samaa vaan jatkossakin.

Ihan mahdotonta sanoa, onko lapsen käytös "normaalia".

Siinä oli juttua juuri tällä tavoin käyttäytyvistä lapsista. Apua kannattaa hakea ajoissa.

Mitä mieltä päiväkodissa ollaan pojan käytöksestä? Entä neuvolassa?

toisella lievä aivovaurio, toisella laajaalainen kehityshäiriö. Ei johdu tarhasta. Joku haluu olla ilkeä

just mietin että voisiko olla että on saanut aivovaurion? on siis ollut kovin menevä lapsi ja tippunut useasti paikasta jos toisestakin. Muutama pahempi kolauskin ollut.

Mitä mieltä päiväkodissa ollaan pojan käytöksestä? Entä neuvolassa?

päiväkodissa, neuvolasta ei olla huolissaan, pph:n mielestä lapsi ei ollut vielä valmis hoitoon, ei muuta.

Siinä oli juttua juuri tällä tavoin käyttäytyvistä lapsista. Apua kannattaa hakea ajoissa.

lukea joo, en ole ehtinyt avaamaankaan lehteä vielä.

ja negatiivisuus. kovin negatiivinen ja tarrautuva lapsi. esim. päivähoidosta ei tule mitään. viskoo päätään päin toisen päätä jos ei saa tahtoaan läpi tai jos kiukuttaa. heittelee tavaroita, ei tottele, kiukussa ei saa katsekontaktia. kyse 2 vuotiaasta. olen huolissani. tätä ollut pitkään mut nyt kun on isompi niin alkaa vahvistumaan tunne että jotain saattaa olla pielessä.

Todella kiukkunen on lapsesi. Ei elämä tunnu hyvältä. Päiväkodissaolo ja pitkä ero äidistä varmaan stressaa.Jos haluat lapsesi jatkavan päiväkodissa kannattaa sinun varmasti mennä päiväkotiin uudestaan tutustumaan ja käymään läpi päivän rutiineja lapsesi kanssa. Eikä tämä riitä vaan kannattaa pyytää mukaan tietty hoitaja (kerro että haluat oman hoitajan)kertomaan sinulle miten lastasi hoidetaan päivän aikana.Tärkeä siis että lapsesi mukana koko ajan kun keskustelette.Tämä on ainakin yksi tapa saada lapsesi tuntemaan itsensä turvalliseksi päiväkodissa. Voit myös antaa mukaan valokuvan tai paitasi, sitten kun olette yhdessä uudestaan ensin tutustuneet. Hoitajan apu on myös oleellinen.

Mulla on kolmesta lapsesta kokemusta ja kaksi on ollut tuollaisia. Hyvin aggressiivisia ja uhmakkaita, toinen puri ja toinen hakkaa päällään juuri niinkuin kuvailit (sattuu ihan s-nasti!). Kotihoidettuja ovat minun lapset.

ne ei pysty tuomaan tunteita sanallisesti esille. Ajantajua ei ole vaikka miten selittäisit et äiti tulee, hylkäät lapsen päivittäin sen mielestä. Eli liian nuorena on hoidossa, tää on sen elämän tärkeintä aikaa, ja laittamalla hoitoon on mahdollisuus saada esiin vaikka mitä ikävää "käytöhäiriötä", kun lapsen perusturvallisuus on jo nyt horjunut rankasti, eikä sillä ole vahvaa perustaa mille "rakentaa"( kärjistetysti). Eli vaikka lainaisin rahaa ja olisin lapsen kanssa vuoden kotona. terv. 6 lapsen äiti jonka silmät avautui vasta viidennen kohdalla.

2,5 vuotiaana oli pahin kausi, oikeasti en uskaltanut mennä ton lapsen kanssa enää puistoonkaan. Satavarma, että heitti hiekkaa päin toisten näköä, löi, uhosi...Pelkäsin jo että on autistinen tmv. kun saattoi toistaa kymmeniä kertoja samoja uhkailuja.



Nyt 3 vuotiaana (täyttää parin viikon päästä) on jo suht ok. Vieläkin uhoaa, mutta ei kiinnitetä siihen mitään huomiota. Meitä vanhempia ei oo lyönyt pitkään aikaan. Puistoon voidaan mennä aivan normaalisti, leikkii hienosti muiden kanssa.



Eihän tohon mitään poppakonstia taida olla, kärsivällisyyttä, kuria ja rakkautta tosi paljon.

Eikäs ihminen ole väkivaltaisimmillaan juuri 2-3 -vuotiaana. Tuolloin vasta opetellaan hallitsemaan käyttäytymistään. Toiset on väkivaltaisempia kuin toiset ja tarvitsee enemmän harjoittelua.

Pidin pitkään omaa lastani lähinnä paholaisen riivaamana, 1-4 vuotiaana ei muuta tehnytkään, kuin oli aggressiivinen. Niin kotona, päiväkodissa, vierailuilla kuin muuallakin. Kovin paljoa ei tehty muuta kuin pakolliset kaupassa käynnit jne, kavereille ei voinut mennä, koska aina satutti toisia. Itse sain tietysti suurimman osan iskuja ja takaraivolla hakkaamisia.



Tähän kuului myös suurissa määrin oman itsensä satuttaminen; löi päätä seinään ja lattiaan niin kauan, että verta tuli, repi hiuksia päästään, puri itseään... Usein pidin häntä kiinni tunteja päivässä, ettei satuttaisi (satutti sitten mua...) tai hajottaisi kaikkea ympärillään olevaa.



Onneksi meno on nyt 5-vuotiaana hieman rauhoittunut, lähinnä vaan uhkailee ja huutaa, mutta enää ei nyrkki viuhu joka tilanteessa. Kauppaankin jopa uskaltaa jo mennä ;)



Huoh, luulin siis, että lapsessani on pahastikin asiat vinksallaan, kavereiden lapset kun tietenkin ovat sitä aurinkoista sorttia...

Jos puhetaito on vielä aika vähäistä, niin lapsi turhautuu aika herkästi. Koska ei osaa hillitä tunteitaan, niin turhautuminen tulee aggressiona.



Meillä ainakin helpottaa se, että tunteita ja tuntemuksia sanoitetaan.



Tuossa ylhäällä tulleet päiväkotivinkit olivat hyviä. Kannattaa kerrata joka päivä mitä päiväkodissa tapahtuu.



Lapsi ei tietenkään ymmärrä aikaa siinä mielessä kuin aikuinen, mutta kyllä 2-vuotias ymmärtää asioiden järjestyksen. Voit sanoa vaikka, että äiti tulee hakemaan vaikka heti välipalan jälkeen. Ja jos kertaat joka päivä mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä, niin lapsi oppii odottamaan hakijaa vaikka sitten just välipalan jälkeen.



Samoin lapselle pitää kertoa muissakin tilanteissa mitä tapahtuu. Monillahan tulee ne aggressiot just siirtymätilanteissa. Jos pitää lopettaa leikki kesken, niin siitä pitää varoitella muutama kerta etukäteen. Ja ottaa lapsi itse mukaan siihen lopettamiseen. Kerätään lelut, hyvästellään leikkikaverit tai mikä muu sopii siihen tilanteeseen.



Tietysti lyöminen ja pureminen on ehdottoman kiellettyä, mutta ei se 2-vuotias tietenkään opi kerrasta, vaan vasta kun on toistettu miljoona kertaa.

Ei ne lapset itsestään sosiaalisia taitoja opi. Alle kolmevuotias oppii parhaiten äidiltään. Tutkimuksetkin kertovat että lapset jotka varhain aloittaneet päivähoidon ovat agressiivisempiä ja pärjäävät huonommin sosiaalisissa tilanteissa. Siis päinvastoin kuin vanhemmat pyrkivät itselleen uskottelemaan. Hankalia taaperot ovat juuri koska heillä ei mitäänb kykyjä hallita tunteitaan ja edes niitä ymmärtää.

että turhautumisesta voi olla kyse. Varsinkin, jos lapsi ei juuri osaa ilmaista itseään puhumalla. Tai vaikka osaisikin jonkun verran, niin ajatukset kulkee nopeammin kuin saa ilmaistua niitä--> turhautuminen...