Lue keskustelun säännöt.
Miten totaaliyksinäinen voisi rakentaa elämästään miellyttävämmän?
17.06.2022 |
Mulla on periaatteessa monetkin elämän peruspalikat ihan kunnossa, mutta ainoatakaan ystävää ei ole, eikä kumppaniakaan. Hankin itselleni ihan kivan asunnon ja viihdyn tietyllä pinnallisella tasolla kohtalaisesti ja elätän itse itseni. Sivussa opiskelenkin vielä. Sukulaisteni kanssa on etäiset, mutta myönteiset välit.
En ole taipuvainen kateuteen yleensä, mutta vähän käy kateeksi, kun naapurit tuolla grillailevat, enkä itse edes uskalla mennä omalle pihalleni. Ja jos hankkisin grillin, niin ei mulla olisi ketään kaveriksi syömään grillattua lihaa ja kesäistä salaattia. Nolottaisi mennä yksin pihalle touhuilemaan samasta syystä. Siispä olen kotona sisällä ja roikun vapaa-ajalla lähinnä netissä. Ideoita?
Kommentit (8)
Tykkään laitella puutarhaa ja nikkaroida vapaa-ajalla. Mutta hävettää olla pihalla ja toivon, ettei kukaan huomaisi mua. Pelkään olevani jonkinlainen häpeätarha alueelle, jos joku näkee minut. Mulla on voimakas alemmuudentunto jotenkin ja häpeän itseäni lähinnä siksi, kun en ole ihan sellainen kauneusihanteiden mukainen, jollainen naisen pitäisi olla. Olen siis hoikka ja siisti, muttei kasvonpiirteeni ole valitettavasti ihan priimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla oo ideoita, mutta sama vene kylläkin.
Elämä ihan ok, mutta kaiken yllä vähän sellainen kolkkous.
Jep. Todellakin tuo kolkkous on hyvinkin kuvaava termi. :(
Ap
Ainoat henkilöt, jotka voisin teoriassa pyytää luokseni käymään, ovat minuun vähän nihkeän etäisesti suhtautuva äitini, ehkä tätini ja yksi mies, joka oli ihastunut, mutta johon en itse ihastunut koskaan. Mutta se mies haluaisi päästä pöksyihini, jos kutsuisin hänet kylään. Itse en halua mitään fyysistä, jos en ole aidosti ihastunut ja vakavissani miettimässä parisuhdetta.
Torpedoin myös mahdollisuuteni löytää oikea parisuhde, jos kulutan aikaa sen minuun ihastuneen seurassa kaveripohjalta. Toisaalta yksin ei tule lähdettyä ihmisten ilmoille kuitenkaan. Muut tuttuni asuvat ulkomailla ja vain chattailen heidän kanssaan. Oon tällaisessa yksinäisyyslimbossa, josta en pääse ulos.
Ap
Ihan naurettavaa p*skaa tämä elämäni. Rakentelen yksikseni kivoja puitteita ja unelmoin yhteisöllisestä ajanvietosta, perheestä ym. Mutta rakentelen ja laittelen paikkoja vain itseäni varten, kun eihän minulla niitä haaveitteni ihmisiä ole, eikä sellaisia tulekaan.
Ehkä lemmikin hankinta voisi korjata tämän yksinäisyyteni, kun ihmisiin en kykene tutustumaan. Voisin edes jutella koiralle. Tosin miehet eivät kuulemma ainakaan halua naista, jolla on lemmikkieläin (varsinkin koiran omistaminen on kuulemma pitkä miinus).
Ap
Ota lemmikki ja ala käydä rotunäyttelyssä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota lemmikki ja ala käydä rotunäyttelyssä
Tuota olen miettinyt puolivakavissani. Tosin en haluaisi olla mikään jalostusaktiivi ja muutenkin jännitän sosiaalisia tilanteita, joten en ehkä haluaisi mennä mihinkään näyttelyihin. Lemmikkinä mieluisin olisi sellainen, jota ei tarvitsisi viedä näyttelyihin siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lemmikki ja ala käydä rotunäyttelyssä
Tuota olen miettinyt puolivakavissani. Tosin en haluaisi olla mikään jalostusaktiivi ja muutenkin jännitän sosiaalisia tilanteita, joten en ehkä haluaisi mennä mihinkään näyttelyihin. Lemmikkinä mieluisin olisi sellainen, jota ei tarvitsisi viedä näyttelyihin siis.
Joo itekin jännitän ei se helppoa ole
Ei mulla oo ideoita, mutta sama vene kylläkin.
Elämä ihan ok, mutta kaiken yllä vähän sellainen kolkkous.