Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koetko oloa ulkopuoliseksi tässä yhteiskunnassa?
16.06.2022 |
En tiedä mihin purkaisin omia ajatuksia, mutta onko muilla samoja ajatuksia? Koen etten löydä paikkaani tästä yhteiskunnasta. Olen koulukiusattu, aina saanut kuulla kuinka huono olen, en kelpaa, en ole riittänyt edes parisuhteeseen, petetty, olen tullut monesti torjutuksi ihmissuhteissa, kaikki pienet säädöt mitä on niin ne kaatuu jo alkumetreillä, en osaa näyttää tunteitani enkä uskalla päästää ketään lähelle koska olen tullut lukemattoman monet kerat torjutuksi, en riitä työelämään enkä mihinkään. Olen plus kolmekymmppinen työtön ikisinkku ja aina vain ollut pätkätöissä, en jaksaisi aina aloittaa alusta työnhakua. En koskaan saa omaa taloa, vaikka toisaalta en velkaa haluaisikaan vaikka meidän yhteiskunta olettaakin velkataakan tuovan onnen. Olen alkanut haaveilemaan ulkomaille lähdöstä, koska ei täällä tunnu olevan minulle mitään. Kovasti ollut elämässä huonoa tuuria, enkä koe olevani juurikaan rakastettu. Jotenkin tuntuu jo, että se on ihan sama mitä tekee kun kuitenkin menee pieleen. Kaikilla muilla on jo tässä iässä parisuhteet, talot ja vakkarityöt mutta minulla ei mitään nuista. Olen ikuinen turhake. Joo ja ennen kuin joku ehtii sanoa, että mene terapeutille jutteleen, niin ei ole minun juttu.
Kommentit (29)
Kyllä, mutta ei kai kukaan muukaan tunne jotain valtavaa yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan? Lähinnä toiset vaan pärjää täällä paremmin kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta ei kai kukaan muukaan tunne jotain valtavaa yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan? Lähinnä toiset vaan pärjää täällä paremmin kuin toiset.
Jotenkin se on vain kovin turhauttavaa, kun jotkut pärjää paremmin. Olen yrittänyt lukemattomia kertoja esim. saada vakituisen työn mutta en saa. Viimeksi tänään hain vakituista työtä, mutta tuskin edes kuuluu mitään muutakuin "valitettavasti et tullut valituksi". Tuntuu ihan pask..alta kun mikään ei onnistui, vaikka kuinka yrittää.
Olen ollut myös jo niin pitkään sinnkuna, etten edes tiedä miten lähestyä miehiä ja pelkään tulevani vain torjutuksi. En enää kestäisi sitä, joten olen antanut olla. -Ap
Täysin oon tämän toksisen yhteiskunnan ulkopuolella jo. Katsotaan jos joskus palaa takaisin jos asiat paranee.
Olen mies. Hallitus, naiset, verotus, yhteiskunta vihaa minua. Älkää peljätkö. Kiusaajat syövät oman kakkansa loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta tuntuu, sillä erotuksella että olen työkyvyttömyyseläkkeellä joka rajoittaa mahdollisuuksia. Terapiasta sain apua oman minuuteni rakentamiseen. Sosiaalisissa suhteissa ongelma ei ole niinkään torjutuksi tulemisen pelko, yksinäisyys on minulle hyvinkin luonnollista. En vain jaksa enää yrittää tutustua ihmisiin, saatan yrittää vääntää smalltalkkia jos se ns kuuluu tilanteeseen mutta nuo tilanteet ei kuitenkaan johda mihinkään merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Ehkä siksi olen nykyään jokseenkin rento erakko.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta ei kai kukaan muukaan tunne jotain valtavaa yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan? Lähinnä toiset vaan pärjää täällä paremmin kuin toiset.
Usein puhutaan "osallisuudesta", myös heidän kohdallaan joilla ei ole työpaikkaa. Mutta tuo työttömien osallistaminen onkin yleensä jotain väkinäistä tasapäistämistä, joka tuo merkityksellisyyden tunnetta eniten järjestäjilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomaille lähtö ei välttämättä pelasta sua, siellä saattaa tulle vielä häikäilemättömin yliajetuksi vs. täällä on jokseenkin tilaa olla erilainen. Joku tarkoitus varmaan elämälle pitäisi löytää ensin vaikka sen muodossa mitä haluat tehdä työkseen/opiskella? Ei rahankiilto silmissä, vain sen vuoksi että siitä voisi tulla vähän nostetta itsetunnolle. Pariutumisen voi suosiolla antaa olla sivuosassa tai kokonaan ilman osaa kunnes saat ns. itsesi näköisen elämän aikaiseksi, tällä hetkellä itsetuntosi on vastoinkäymisten jälkeen sen verran nollassa että vedät magneetin lailla puoleensa näitä jotka toistavat sulle ettet riitä. Ja tietty hyvälle terapeutille pääsy voisi auttaa avaamaan, mistä se oma juttu voisi löytyä.
Ihmisellähän on eri elämännvaiheet: tyyliin on uhmaikäää, tulee teini ikää, 30 vuoden itsensä tutkiskeluvaihetta eli mistä tulen ja minne oen menossa ja 40 kriiisiä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellähän on eri elämännvaiheet: tyyliin on uhmaikäää, tulee teini ikää, 30 vuoden itsensä tutkiskeluvaihetta eli mistä tulen ja minne oen menossa ja 40 kriiisiä jne...
Joku sanooo että ne aatteeet ja vaatteet jää elämään mitkä alle 30 vuotiaana eläää sitä aikakautta. Mutta nykyään kulttuuri on niiin pirstoutunuttta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellähän on eri elämännvaiheet: tyyliin on uhmaikäää, tulee teini ikää, 30 vuoden itsensä tutkiskeluvaihetta eli mistä tulen ja minne oen menossa ja 40 kriiisiä jne...
se itsetutkiskelu saattaa iskeä päälle vasta 40 yhteydessä, jos on sattunut siihen asti suorittamaan vaan menemään kun näin kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellähän on eri elämännvaiheet: tyyliin on uhmaikäää, tulee teini ikää, 30 vuoden itsensä tutkiskeluvaihetta eli mistä tulen ja minne oen menossa ja 40 kriiisiä jne...
Joku sanooo että ne aatteeet ja vaatteet jää elämään mitkä alle 30 vuotiaana eläää sitä aikakautta. Mutta nykyään kulttuuri on niiin pirstoutunuttta.
Ennenvanhaa ihmiset istuituivat saman televiiisionin ääreen mutta nylyisin se on sitä etttä on mobiiilisoftat ja popcaastit ja ihmiset etsivät sieltä itselleen mieleistään sisäältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellähän on eri elämännvaiheet: tyyliin on uhmaikäää, tulee teini ikää, 30 vuoden itsensä tutkiskeluvaihetta eli mistä tulen ja minne oen menossa ja 40 kriiisiä jne...
Joku sanooo että ne aatteeet ja vaatteet jää elämään mitkä alle 30 vuotiaana eläää sitä aikakautta. Mutta nykyään kulttuuri on niiin pirstoutunuttta.
Ennenvanhaa ihmiset istuituivat saman televiiisionin ääreen mutta nylyisin se on sitä etttä on mobiiilisoftat ja popcaastit ja ihmiset etsivät sieltä itselleen mieleistään sisäältöä.
En mä tiiedä onko maailma siiitä paremmaksi muuttunut. Tekee joskus käytttää tällaista vertausta että kestäisköhän ruootsalainen kirjahylly venäläiisten kirjoittamia klassikkoteksia jos ne asettaisi kirjahyllyyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin. Alan olla tottunut siihen - hyväksyn roolini ulkopuolisena.
Kaiikki menee tietyllä logiikalla ja kuten einstein sanoo: ensin on opeteltava pelinsäännöt ja sen jälkeen pelattava paremmin kuiin kukaaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Kaiikki menee tietyllä logiikalla ja kuten einstein sanoo: ensin on opeteltava pelinsäännöt ja sen jälkeen pelattava paremmin kuiin kukaaan muu.
Laiinsäädäntö ja verotuus on täysin ympäripyöreää ja 2/3 osaaa eu n laiinsäädäntöä ja toisaalta pakko koska on uhkatekijöiitä.
Teen tavallaan surutyötä ulkopuolisuuteen liittyen.
sivusta
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ja johtuu siitä, että mulla on asperger. Tosin opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ja mulla on aika selvät sävelet, mitä haluun tehdä tulevaisuudessa, niin en voi samaistua suhun täysin. Oon oppinut tässä viimeisten 6 vuoden aikana aika itsenäiseksi asuessani yksin ja mua ahistais aika paljon olla semmosessa parisuhteessa, jossa pitäis 24/7 viettää aikaa seurustelukumppanin kanssa. Silti haluaisin asua jonkun omankaltaiseni ihmisen kanssa samassa asunnossa ja jakaa elämäni sen kanssa. Täydellistä kopiota ei tarvii olla olemassa.