26v eikä työkokemusta, häpeän hirveästi ja pelottaa etten koskaan työllisty
Lukion jälkeen olin vuoden amkissa ennen kuin keskeytin, ja sitten elin pitkään syrjäytymiskierteessä ja sairastin vaikeaa masennusta.
Pari vuotta sitten sain kuitenkin pään sen verran hyvin kasaan että pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi ja nyt syksyllä pitäisi valmistua. Vanhuksiin olen siis erikoistumassa.
Masennus on kuitenkin vaikeuttanut opintojani, ja taitoni eivät mielestäni ole vielä ihan sitä tasoa mitä niiden pitäisi olla jotta voisin tehdä keikkaa koulun ohella (en esim. osaa hoitaa vuodepotilaita yksin).
Toisin sanoen, valmistumisen jälkeen pitäisi hakea töitä ilman minkäänlaista työkokemusta ja hirvittää että mitä jos en saa mitään. Minua myös hävettää että CV on tässä iässä tyhjä ja työhaastattelussa siitä varmasti kysellään.
Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa?
Kommentit (25)
Kyllähän sinä ehdit vaikka mitä vielä, ei huolta.
Takuulla tulet työllistymään lähihoitajana erinomaisesti.
Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!
Ota ihan rauhassa. Rupeat vaan reippaasti pistämään hakemuksia sisään.
Tsemppiä 👍
Ihminen loppupeleissä ratkaisee kuka työllistyy.
Kunhan tutkinto on kunnossa, niin ok. Ceeveet on toissijaisia ja olet vielä nuori ihminen, ehdit sitä täyttää.
Minusta tuntuu että olet taustasi vuoksi liian itsekriittinen omien työkykyjesi ja taitojesi suhteen.
Anna palaa vaan, ei kannata olla huolissaan, saat toki töitä.
Mieti kuinka moni pöllöpääkin on työllistynyt ihan kypällä ja sinä kirjoitat kuten fiksu ihminen kirjoittaa!
Oothan sä nyt harkkarina kuitenkin ollut
Lähihoitajista on niin kova pula että takuulla työllistyt. Olet vain avoin ja kerrot rohkeasti tilanteesi tausta. Sitten kun ole töissä kysyt paljon ja pyydät apua. Siitä se kokemus karttuu.
Onhan sun ceeveessä kohta ammattitutkinto.
Tiedätkö kuinka paljon kolmikymppisiä on joilla ei oikeasti ole mitään relevanttia ammattitutkintoa.
Sinä kyllä pärjäät.
Älä hätäile, varmasti saat lähihoitajana töitä. Itse sain ensimmäisen "kunnon" työpaikan (jos ei teini-iän kesätöitä lasketa) vasta 30-vuotiaana alalta jolla on pulaa työvoimasta, eivät edes kyselleet mitään aimmasta työkokemuksesta vaan suoraan koulun penkiltä töihin paikkaan jossa olin ollut harjoittelussa
Leuka pystyyn ja eteenpäin.
Tottakai sä pärjäät oikein sujuvasti . Lakkaa tuijottamasta menneeseen minäkuvaan koska ihminenhän muuttuu ja kehittyy koko ajan kun eletään eteenpäin.
Ei kukaan ole sama persoonallisuus mitä esim 10v aiemmin elämässään.
Ihminen oppii ja uudistuu. Sitä myöden itseluottamus omiin kykyihinsä ja osaamiseen kasvaa .
Teet mitä vain kunniallista nyt ensi alkuun saadaksesi tilanteen auki.
Sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 53-vuotiaana.
Mietihän sitä.
Ja sinä olet ???
26-vuotias.
Ystäväni valmistui ammattiin sinun ikäisenäsi eikä hänellä ollut työkokemusta teini-iän mansikanpoimintaa ja opintoihin kuuluvaa pakollista harjoittelua enempää. Hänellä ei silti ollut vaikeuksia työllistyä. Lähihoitajille on paikkoja avoinna vaikka kuinka, saat käytännössä itse valita mihin menet töihin eli tilanteesi on siinä mielessä ihanteellinen.
Jos suoritat jotain kursseja työssäoppimisella, silleen saat työkokemusta ennen valmistumista?
No itse en saanut mutta haen taide alalta. Ei ole työkokemusta tarpeeksi kai. Lisäksi intoa ja puhtia uuden ammatiin opiskeluun enää ei ole kun masentaa ja sosiaalisten tilanteiden pelko pahentunut.
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt tosi fiksun ratkaisun ammatinvalinnan suhteen. Jos olisit mennyt lukemaan vaikka merkantiksi tai datanomiksi niin olisit aivan pulassa töitä hakiessasi, mutta lähihoitajana tulet saamaan ihan varmasti töitä.
Merkanttina nyt ainakin, kun kyseistä koulutusta ei ole ollut yli 20 vuoteen.
Kyllä se onnistuu. Ite menin hanttihommiin 28-vuotiaana, opiskelut kesken jättäneenä, eli ihan vailla tutkintoa. Nyt olen 40 ja olen suorittanut loppuun kesken jääneet korkeakouluopintoni ja pari keskiasteen tutkintoa. Mulla on hyvä työpaikka ja palkka. Hyvin ehdit sinäkin!
Sulla on kuitenkin parempi tilanne kuin mulla, olen 29v ja tällä hetkellä en ole missään koulussa, eikä ole työkokemusta yhtään mistään, ei edes teini-iän kesätöistä. Vain kesken jääneiden koulujen harjoitteluista ja työkokeiluista. Yhtäkään palkkaa en ole siis ikinä saanut, se hävettää paljon ja toisinaan vähän huvittaa. Harkitsen myös lähihoitajan ammattia, mutta en kyllä usko enää työllistyväni kovin helposti edes sillä..
Olet tehnyt tosi fiksun ratkaisun ammatinvalinnan suhteen. Jos olisit mennyt lukemaan vaikka merkantiksi tai datanomiksi niin olisit aivan pulassa töitä hakiessasi, mutta lähihoitajana tulet saamaan ihan varmasti töitä.