26v eikä työkokemusta, häpeän hirveästi ja pelottaa etten koskaan työllisty
Lukion jälkeen olin vuoden amkissa ennen kuin keskeytin, ja sitten elin pitkään syrjäytymiskierteessä ja sairastin vaikeaa masennusta.
Pari vuotta sitten sain kuitenkin pään sen verran hyvin kasaan että pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi ja nyt syksyllä pitäisi valmistua. Vanhuksiin olen siis erikoistumassa.
Masennus on kuitenkin vaikeuttanut opintojani, ja taitoni eivät mielestäni ole vielä ihan sitä tasoa mitä niiden pitäisi olla jotta voisin tehdä keikkaa koulun ohella (en esim. osaa hoitaa vuodepotilaita yksin).
Toisin sanoen, valmistumisen jälkeen pitäisi hakea töitä ilman minkäänlaista työkokemusta ja hirvittää että mitä jos en saa mitään. Minua myös hävettää että CV on tässä iässä tyhjä ja työhaastattelussa siitä varmasti kysellään.
Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa?
Kommentit (25)
Kyllä sä lähihoitajana saat töitä. Itsellä vähän sama tausta, tulen valmistumaan lähihoitajaksi 30-vuotiaana. Olen varma että työllistyn.
Olin hyvin pitkälle samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin, etten saa edes kesätöitä. Ihme kyllä sain kuitenkin osa-aikaisen, alaani liittymättömän työn yliopistotutkintoa suorittaessani ja toivon että edes jonkin tekeminen auttaa myöhemminkin saamaan töitä.
Itse opiskelin muutama vuosi sitten hoiva-avustajaksi ja sen jälkeen töitä on tullut ovista ja ikkunoista (vaikka sitä ennen olin 10 vuotta ollut työttömänä). Valmistumisen jälkeen menin ensimmäisenä niihin paikkoihin missä olin ollut työharjoittelussa ja kysyin keikkatöitä. Ja niitähän riitti, ei tarvinnut kuin tuoda todistukset työpaikalle, mitään cv:tä ei todellakaan kysytty. Nämä paikat ottavat helpommin sinut töihin koska olet toisaalta jo tuttu työharjoitteluajoista ja he tietävät millainen työntekijä olet. Myöhemmin olen hakenut keikkatöitä myös ihan uusista paikoista ja heille on taas kerran riittänyt se että näytän pelkät tutkintotodistukset. Suosittelen keikkatöiden tekemistä aluksi, voit tehdä useampaan paikkaan ja näet ja koet erilaisia työpaikkoja/työyhteisöjä. Samalla työnantaja näkee että millainen työntekijä olet ja mahdollisesti tarjoaa pitkäaikaisempaa sopimusta myöhemmin. Tsemppiä!
Kun ei anna vaan missään tapauyksessa periksi vaan antaa mennä sitkeästi, niin ennen pitkää asiat yleensä järkkääntyy .
TSEMPPIÄ!
Elämään mahtuu monia tilanteita. Oot kuitenkin ollut opiskelemassa, selättänyt masennuksen ja nyt rakennat uutta tulevaisuutta. Ei hätää. Eikös lähihoitajista ole pulaa ihan joka kunnassa? Sulla on asiat hyvin.
Itse olen ollut työelämässä 18-vuotiaasta aina 29-vuotiaaksi. Olen myös ollut amk:ssa, jättänyt sen kesken, opiskellut sen jälkeen ammattikoulussa tutkinnon, tehnyt lapsen, kokenut masennuksen ja totaalisen murtumisen, toipunut , ollut vuoden työttömänä ja nyt yritän taas päästä jaloilleni. Nyt olen 34.