Onko toinen kierros parempi kuin ensimmäinen?
Eron jälkeen kun löytää uuden kumppanin. Mistä luulette sen johtuvan?
Kommentit (44)
Oppii virheistä. Jos päädyn vielä uuteen parisuhteeseen, niin teen monta asiaa toisin kuin ensimmäisellä kierroksella.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas on paras.
Millä perusteella? Olen ollut 15 vuotta suhteessa ja ikää ensi vuonna 40v. Kauhea ajatus, että pitäisi vielä jaksaa kaksi kierrosta
Vierailija kirjoitti:
Oppii virheistä. Jos päädyn vielä uuteen parisuhteeseen, niin teen monta asiaa toisin kuin ensimmäisellä kierroksella.
Mitä esimerkiksi? Itse en näe mitä voisin tehdä toisin. Läheisyyttä haluaisin vaalia, mutta olisin tehnyt sen tässäkin suhteessa, jos mies olisi siihen ollut halukas, mutta hän ei läheisyyttä kaivannut, seksiä vaan. Myös miestäni olisin huomioinut enemmän loppuvaiheessa, mutta ei enää huvittanut, kun se oli niin yksipuolista.
Toinen oli paras. Nyt olen kolmannen kanssa, kun en tajunnut toisen arvoa.
Yleensä kun niitä parisuhteita alkaa olla takana, niin alkaa ymmärtämään mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppii virheistä. Jos päädyn vielä uuteen parisuhteeseen, niin teen monta asiaa toisin kuin ensimmäisellä kierroksella.
Mitä esimerkiksi? Itse en näe mitä voisin tehdä toisin. Läheisyyttä haluaisin vaalia, mutta olisin tehnyt sen tässäkin suhteessa, jos mies olisi siihen ollut halukas, mutta hän ei läheisyyttä kaivannut, seksiä vaan. Myös miestäni olisin huomioinut enemmän loppuvaiheessa, mutta ei enää huvittanut, kun se oli niin yksipuolista.
No en nalkuttaisi pikkuasioista enkä ottaisi niin helposti itseeni. Enemmän rentoa meininkiä. Nyt jälkeenpäin mietittynä olen ollut kyllä välillä tosi rasittava.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun niitä parisuhteita alkaa olla takana, niin alkaa ymmärtämään mitä haluaa.
Mutta toiset ymmärtää ilman että tarvii jatkuvasti vaihtaa kumppania.
Yhteenkään parisuhteeseeni en ole asettunut ajatuksella, että tämän kumppanini jälkeen kohtaan ja löydän vielä häntä paremman.
Uskovainen mies
Ainakin omalla kohdalla. 26v rakastettu ja vielä jatkuu!
Vierailija kirjoitti:
Yhteenkään parisuhteeseeni en ole asettunut ajatuksella, että tämän kumppanini jälkeen kohtaan ja löydän vielä häntä paremman.
Uskovainen mies
Ja silti suhteita ollut useita? Tuskin kukaan tuolla ajatuksella kenenkään kanssa asettuu
Mä luulen, että tähän vaikuttaa enemmän se elämäntilanne, mihin suhde osuu, ei välttämättä suoraan se, että monesko suhde kyseessä. Esim. pikkulapsiarki koettelee suhdetta aika usein. Nuorena voi olla epävarmuutta, rajojen kokeilua (esim. pettämistä) jne. Voisin kuvitella, että vasta vanhemmiten voisi oikeasti ottaa rennosti suhteessa ja ihan vaan nauttia yhteisestä ajasta. Kuvittelen vaan, nythän olen alle 40v eronnut pikkulasten äiti.
Eka pidempi suhde kesti nelisen vuotta ja saimme lapsen. Toinen pidempi suhde vuosien päästä on nyt kestänyt pian kymmenen vuotta, olemme naimisissa, talo ostettu ja lapsi saa tulla jos on tullakseen.
On ollut myös lyhyitä suhteita ennen ekaa pitkää suhdetta ja näiden kahden pitkän suhteen välissä ja ne lyhyet suhteet ovat päättyneet ihan syystä. Ei vain toiminut kemiat niiden ihmisten kanssa eikä kannattanut jatkaa.
En kai kukaan huonompaan vaihda. Juu kyllä tämä toinen on paras. Aivan mahtava ihminen. Huumorintajuinen, kiltti, auttavainen. Ex ei ollut mitään noista.
Olin tietämätön 17v, kun exään ihastuin. Olin 37v, kun rakkaus syttyi nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun niitä parisuhteita alkaa olla takana, niin alkaa ymmärtämään mitä haluaa.
Mutta toiset ymmärtää ilman että tarvii jatkuvasti vaihtaa kumppania.
Ei kyse ole aina siitä, että alkaa vasta siinä vaiheessa tietää mitä haluaa. Itse ainakin odotin toiselta enemmän. Mies olikin loppujen lopuksi tosi kylmä ja itsekäs kumppani, joka ei tarjonnut minulle muuta kuin perheen kulissit. Yksinäinen olin ihan alkuajoista lähtien, mutta yritin liikaa ymmärtää miestäni itseni kustannuksella. Virhe oli siis ajatella, että ihminen muuttuu, vaikka itse en ajattellut asiaa niin vaan halusin uskoa että mieheni kykenee kasvamaan ihmisenä ja tulemaan sen seurauksena onnellisemmaksi. Mutta ei hän pysynyt siihen kuitenkaan. Varmasti minussakin oli vikaa, suurin vikani oli kuitenkin uskoa siihen että asiat muuttuvat vielä paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenkään parisuhteeseeni en ole asettunut ajatuksella, että tämän kumppanini jälkeen kohtaan ja löydän vielä häntä paremman.
Uskovainen mies
Ja silti suhteita ollut useita? Tuskin kukaan tuolla ajatuksella kenenkään kanssa asettuu
Ei sitä ainakaan tavata ääneen sanoa, että näin tekisi mutta toisaalta olen ollut laittavinani merkille, että kaikennäkösiin viritelmiin ja säätöihin osa on valmis, voidakseen elää "parisuhteessa"
Eri
Ihminen vie itsensä myös siihen seuraavaan suhteeseen. Viimeistään kahden eron jälkeen voi olla aika varma että vika on itsessä tai omissa asenteissa.
Ihminen ei opi virheistään. Arki-minä pysyy, vaikka tietää reagoivansa tyhmästi.
Ensimmäinen avioliitto todennäköisimmin kestää. Toiset ja kolmannet avioliitot päättyvät todennäköisimmin eroon. Tilastollisia faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas on paras.
Tämä oli joku tutkimuskin joskus, että kolmas olis se oikea. Eka on otettu sen takia, että on saatu se eka suhde aikaseksi ja kaikki on uutta ja jännää, mutta järki puuttuu siitä suhteesta. Toinen suhde oli yleensä hommattu nopeasti paikkaamaan ekaa hajonnutta suhdetta ja kolmas oli sitten oikeesti ajateltu mitä elämältä haluaa
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen avioliitto todennäköisimmin kestää. Toiset ja kolmannet avioliitot päättyvät todennäköisimmin eroon. Tilastollisia faktoja.
Katoppa uudestaan niitä tilastoja
Kolmas on paras.