Onko toinen kierros parempi kuin ensimmäinen?

Omalla kohdallani ei ollut. Toisella kierroksella oli tosi vaikeaa saada suhteeseen yhteenkuuluvuutta, ensimmäisellä kierroksella se tuli automaattisesti lasten, yhteisen asuntolainan ym. myötä kun nuorena alettiin rakentaa yhteistä elämää. Riippuu tietysti paljon henkilöistä tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenkään parisuhteeseeni en ole asettunut ajatuksella, että tämän kumppanini jälkeen kohtaan ja löydän vielä häntä paremman.

Uskovainen mies

Ja silti suhteita ollut useita? Tuskin kukaan tuolla ajatuksella kenenkään kanssa asettuu

Ei sitä ainakaan tavata ääneen sanoa, että näin tekisi mutta toisaalta olen ollut laittavinani merkille, että kaikennäkösiin viritelmiin ja säätöihin osa on valmis, voidakseen elää "parisuhteessa"

Eri

Vaikka itsellä aika perinteinen liitto, en lähtisi kritisoimaan muiden järjestelyjä. Jos toimii, niin toimii. Kunhan ketään ei alisteta tahtomattaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenkään parisuhteeseeni en ole asettunut ajatuksella, että tämän kumppanini jälkeen kohtaan ja löydän vielä häntä paremman.

Uskovainen mies

Ja silti suhteita ollut useita? Tuskin kukaan tuolla ajatuksella kenenkään kanssa asettuu

Ei sitä ainakaan tavata ääneen sanoa, että näin tekisi mutta toisaalta olen ollut laittavinani merkille, että kaikennäkösiin viritelmiin ja säätöihin osa on valmis, voidakseen elää "parisuhteessa"

Eri

Vaikka itsellä aika perinteinen liitto, en lähtisi kritisoimaan muiden järjestelyjä. Jos toimii, niin toimii. Kunhan ketään ei alisteta tahtomattaan.

Näinpä. Elämä voi olla hyvin moninaista.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani ei ollut. Toisella kierroksella oli tosi vaikeaa saada suhteeseen yhteenkuuluvuutta, ensimmäisellä kierroksella se tuli automaattisesti lasten, yhteisen asuntolainan ym. myötä kun nuorena alettiin rakentaa yhteistä elämää. Riippuu tietysti paljon henkilöistä tämäkin.

Tätä juuri mietin. Muutenkin olen sellainen, joka aina tuntenut itsensä vähän ulkopuoliseksi johtuen varmaan erikoisesta lapsuudestani (perhe eli kiertolaiselämää). En tiedä oisko mahdollista löytää sielunkumppania. Nykyisenkään miehen en sitä koe olevan, mutta moni asia kuitenkin yhdistää. Silti luulen että ero on ainoa vaihtoehto, kun tilanne sen verran tulehtunut ollut jo pitkään, eikä kumpikaan osaa sitä korjata, itselläni ei ole enää edes halukkuutta yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen avioliitto todennäköisimmin kestää. Toiset ja kolmannet avioliitot päättyvät todennäköisimmin eroon. Tilastollisia faktoja.

Katoppa uudestaan niitä tilastoja

Tilastoja pitää katsoa oikein. Se on tunnettu tulos, että avioerot kasautuu tietyille ihmisille.

Jos muistan oikein, 70% avioeroista tulee 20%:lle avioituneista ihmisistä. Ekan jälkeen siitä tulee tapa ratkaista parisuhteen ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen avioliitto todennäköisimmin kestää. Toiset ja kolmannet avioliitot päättyvät todennäköisimmin eroon. Tilastollisia faktoja.

Katoppa uudestaan niitä tilastoja

Tilastoja pitää katsoa oikein. Se on tunnettu tulos, että avioerot kasautuu tietyille ihmisille.

Jos muistan oikein, 70% avioeroista tulee 20%:lle avioituneista ihmisistä. Ekan jälkeen siitä tulee tapa ratkaista parisuhteen ongelmat.

Itse olen 15 vuotta yrittänyt ratkaista parisuhteen ongelmia ja nyt eroamassa, kun pakko vaan todeta, että ne ei ratkea, eikä se ole minusta kiinni se asia. Olemme vaan liian erilaisia. En usko että kovin nopeasti alkaisin uuteen suhteeseen. Rima on sen verran korkealla. Olen jo varautunut siihen että olen loppuelämäni yksin. Sekään ei ajatuksena ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen vie itsensä myös siihen seuraavaan suhteeseen. Viimeistään kahden eron jälkeen voi olla aika varma että vika on itsessä tai omissa asenteissa.

Ihminen ei opi virheistään. Arki-minä pysyy, vaikka tietää reagoivansa tyhmästi.

Tyhmä ei opi virheistään mutta jos kukaan ei oppisi, eläisimme vielä puissa. Erosin ekasta kun ne muutokset joita itse tein eivät riittäneet suhdetta korjaamaan ja huomasin suostuneeni aika kohtuuttomiin kompromisseihin. Nykyinen on ihana, sopiva ja kohtelee aina hyvin. Ihan sitä arkiminääkin.

Kriteerit muuttuu iän myötä eikä se nuoruuden valittu monestikaan ole enää sitä mitä toivoisi rinnalleen vanhempana. Ihmiset myös muuttuvat ihan hirveästi kun kasvavat aikuisiksi. 

Olen itsekin toista kertaa naimisissa. Puoilison valinta nyt toisella kerralla osui kohdalleen. Ja onhan ikä ja kokemus tehnyt tehtävänsä, kun nyt osaamme arvostaa ja kunnioittaa toista eikä aikaa viitsi käyttää turhanpäiväiseen riitelyyn. Rakkauskin on nyt jotenkin syvempää ja voimakkaampaa verrattuna ensimmäiseen liittoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin toista kertaa naimisissa. Puoilison valinta nyt toisella kerralla osui kohdalleen. Ja onhan ikä ja kokemus tehnyt tehtävänsä, kun nyt osaamme arvostaa ja kunnioittaa toista eikä aikaa viitsi käyttää turhanpäiväiseen riitelyyn. Rakkauskin on nyt jotenkin syvempää ja voimakkaampaa verrattuna ensimmäiseen liittoon.

Minkä ikäisenä tapasit nykyisen puolisosi?

Kun valitsee ensimmäisellä kierroksella oikein, niin ei ole tarvetta seuraaville kierroksille. Ja onneksi ei, toisen kierroksen tarjonta on luokattoman huonoa.

Onko tuolla vapaana paljon 40-vuotiaita eronneita sinkkuja? Onko olemassa iso ryhmä ihmisiä toisella kierroksella?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuolla vapaana paljon 40-vuotiaita eronneita sinkkuja? Onko olemassa iso ryhmä ihmisiä toisella kierroksella?

On. Monilla toki lapsia edellisestä liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Kun valitsee ensimmäisellä kierroksella oikein, niin ei ole tarvetta seuraaville kierroksille. Ja onneksi ei, toisen kierroksen tarjonta on luokattoman huonoa.

Järkevät ihmiset ymmärtää, ettei asia ole noin mustavalkoinen. Kysehän on yhteensopivuudesta, eikä mistään absoluuttisesta huonommuudesta/paremmuudesta.

Ihminen myös muuttuu vuosien varrella, tai elämäntilanne muuttuu merkittävästi (esim. lapset) ja se aiemmin hyvin toiminut suhde ei toimikaan uudessa elämäntilanteessa ollenkaan. Tuota on vaikea arvioida ennen elämäntilanteen muutosta ja ihminen saattaa itsekin ennustaa toimivansa täysin toisella tavalla, kuin mikä käytäntö sitten tulee olemaan (esim. exäni halusi lapsia, pohti pitkän perhevapaan pitämistä, ystäväpiirissään oli tosi osallistuvia isiä. Käytännössä kun lapsi syntyi, hän vetäytyi hommasta täysin, eikä pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuolla vapaana paljon 40-vuotiaita eronneita sinkkuja? Onko olemassa iso ryhmä ihmisiä toisella kierroksella?

On. Monilla toki lapsia edellisestä liitosta.

Okei.. Itselläni myös kolme lasta ja harkitsen eroa. Toiveena olisi kyllä löytää vielä kokea tässä elämässä hyvä parisuhde, mutta ehkä sen aika on sitten vasta kun lapset ovat vanhempia. Itseäni ei haittaisi jos miehellä olisi lapsia edellisestä liitosta, oikeastaan ajattelen että se olisi parempikin, toki siinä helposti onkin sitten jo suurperhe, jos hänelläkin useampi lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun valitsee ensimmäisellä kierroksella oikein, niin ei ole tarvetta seuraaville kierroksille. Ja onneksi ei, toisen kierroksen tarjonta on luokattoman huonoa.

Järkevät ihmiset ymmärtää, ettei asia ole noin mustavalkoinen. Kysehän on yhteensopivuudesta, eikä mistään absoluuttisesta huonommuudesta/paremmuudesta.

Ihminen myös muuttuu vuosien varrella, tai elämäntilanne muuttuu merkittävästi (esim. lapset) ja se aiemmin hyvin toiminut suhde ei toimikaan uudessa elämäntilanteessa ollenkaan. Tuota on vaikea arvioida ennen elämäntilanteen muutosta ja ihminen saattaa itsekin ennustaa toimivansa täysin toisella tavalla, kuin mikä käytäntö sitten tulee olemaan (esim. exäni halusi lapsia, pohti pitkän perhevapaan pitämistä, ystäväpiirissään oli tosi osallistuvia isiä. Käytännössä kun lapsi syntyi, hän vetäytyi hommasta täysin, eikä pitänyt edes kaikkia isyyslomiaan).

Joo näinpä. On tosi vaikea arvata minkälaiseksi puoliso muuttuu, kun tulee lapsia. Itselleni lapset olivat maailman luonnollisin asia, heti tuntui luonnolliselta hoivata ja hoitaa vauvaa, enkä tarvinut siinä edes puolison tukea, ja hyvä näin, koska sitä en todella myöskään saanut. Rankan synnytyksen ja sektion jälkeen mies ei halunnut ottaa perhehuonetta sairaalasta, vaikka sellaista tarjottiin. Mielummin hän lähti kotiin nukkumaan ja siitä viettämään varpajaisia kavereiden kanssa ja tuli ehkä max tunniksi seuraavana päivänä käymään sairaalassa. Siellä yksin kipeänä hoidin vauvaa, enkä edes tajunnut silloin miten väärin se oli. Tämä on vain yksi esimerkki, monia asioita olen tajunnut vasta jälkeenpäin. Siinä hetkessä keskityin vain hoitamaan vauvaa, en voinut alkaa murehtia muuta. Voiko tuollaisia asioita edes antaa koskaan anteeksi? En osaa sanoa. Kyllähän ihmisessä jotain on pahasti pielessä, jos noin kohtelee puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen avioliitto todennäköisimmin kestää. Toiset ja kolmannet avioliitot päättyvät todennäköisimmin eroon. Tilastollisia faktoja.

Katoppa uudestaan niitä tilastoja

Tilastoja pitää katsoa oikein. Se on tunnettu tulos, että avioerot kasautuu tietyille ihmisille.

Jos muistan oikein, 70% avioeroista tulee 20%:lle avioituneista ihmisistä. Ekan jälkeen siitä tulee tapa ratkaista parisuhteen ongelmat.

Ja tuokin kertoo tilastot vain avioliitoista. Avoliitoista ei varmasti edes ole vastaavia tilastoja. Monethan eivät nykyään mene naimisiin, vaikka ovat olleet 15 vuotta yhdessä ja on lapsiakin. Ja sitten voivat erota ja muuttaa yhteen uuden kanssa, eivätkä mene hänenkään kanssa naimisiin. Toisella kierroksella hekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen avioliitto todennäköisimmin kestää. Toiset ja kolmannet avioliitot päättyvät todennäköisimmin eroon. Tilastollisia faktoja.

Katoppa uudestaan niitä tilastoja

Tilastoja pitää katsoa oikein. Se on tunnettu tulos, että avioerot kasautuu tietyille ihmisille.

Jos muistan oikein, 70% avioeroista tulee 20%:lle avioituneista ihmisistä. Ekan jälkeen siitä tulee tapa ratkaista parisuhteen ongelmat.

Ja tuokin kertoo tilastot vain avioliitoista. Avoliitoista ei varmasti edes ole vastaavia tilastoja. Monethan eivät nykyään mene naimisiin, vaikka ovat olleet 15 vuotta yhdessä ja on lapsiakin. Ja sitten voivat erota ja muuttaa yhteen uuden kanssa, eivätkä mene hänenkään kanssa naimisiin. Toisella kierroksella hekin.

Totta. Tämähän on tosi yleistä.

Näin sanotaan. Tiedän kyllä yhden joka katui eroaan, enkä usko että on vieläkään päässyt siitä yli.

Vierailija kirjoitti:

Näin sanotaan. Tiedän kyllä yhden joka katui eroaan, enkä usko että on vieläkään päässyt siitä yli.

Tiedätkö yleisellä tasolla, mikä oli eron syy? Itse jotenkin ajattelen, että erolle on aina niin raskauttavat syyt, ettei siinä jotenkin voi haluta toista enää takaisin. Tietenkään näitä syitä ei välttämättä kerrota ulkopuolisille (esim. omassa tapauksessani riidat yltyivät jopa lievään väkivaltaan asti, mutten sitä ole kellekään kertonut. Kyseessä kuitenkin lasteni isä, enkä lasten vuoksi halua mustamaalata häntä lähipiirille. Tilanne vaan eskaloitui ihan mahdottomaksi meidän välillä.).

Eri asia tietysti, jos on tullut jätetyksi, silloin voi tietysti haikailla toista takaisin.