Lue keskustelun säännöt.
2 vuotiaan uhma.. apua!
24.07.2008 |
Yhden lapsen uhman olen jo kokenut, mutta tämä kakkonen sattuu olemaan aika paljon jääräpäisempi tapaus!
Siis ongelma on huuto. Siis se, että pienikin vastoinkäyminen niin alkaa HUUTO! Ja se kestää pitkään! Olen kokeillut jos jonkinlaisia keinoja...
sylissä hyssyttely =kiemurtelee itsensä pois ja huutaa kovempaa
poistuminen huoneesta= huutaa edelleen
läsnäolo vieressä=huutaa vaan
miettimispaikkaan sulkeminen= huutaa
huomion kiinnittäminen muualle=huuto saattaa loppua, mutta alkaa uudestaan jos erehdyn sanomaan jonkin väärän sanan..
Ollaan koko perhe aika loppu tähän äänen käyttöön.. Mistä voisi hakea apuja? En usko että neuvolasta ehdottavat tuon kummoisempia keinoja.. Olisiko jokin kirja jonka voisi lukea uhmasta?? Vai pitääkö vaan hyväksyä että lapsi huutaa?
Kommentit (9)
älä kiinnitä mitään huomiota.
Tiedän välillä aivan mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tuota huomioitta jättämistäkin kokeillut.. mutta sitten taas palaa käämit ja menen sanomaan että "hiljaa nyt.."
Ongelma tod. on se, että ei osaa puhua.. isosisko sitävastoin on erittäin taitava verbaalisesti.. huoh.. uhmis parka..
ap
Itse sain kiukkukirjan perheneuvolan kautta. Jouduttiin (päästiin!) lapsen kanssa tapaamisiin, sillä oma 3v on ollut raivoisa kiukuttelija heti syntymästään... En myöskään tiedä siis mikä asiaan auttaa, mutta luulisin, että jos siis "pelkkää" uhmaa, niin lopahtaisi jossain vaiheessa... :)
Omani aloitti + puolen vuoden iässä kaikesta raivoamisen, hakkasi päätä lattiaan, kirkui ja huusi. Jos otin syliin, raivosi entistä enemmän, jos en ottanut syliin, raivosi silti. Millään keinolla ei ollut mitään merkitystä. Nykysin raivarit ovat vähän lientyneet, mutta pahimmillaan pidin holding-otteessa tunninkin, kun lapsi rimpuili, puri, sylki ja raapi. Onneksi niistä on jo päästy...
Meillä 2vuotiaalla myös järkyttäviä uhmakohtauksia. Fyysistä kuritusta ei käytetä, miettimistuoli ei toimi, syli ei toimi (raapii, nipistää, tukistaa), entistä levottomampi. Yksi keino on löydetty ja siitä lähtien tilanne on saatu hallintaan. Nimittäin (vaikka hullulta kuulostaakin) käärimme lapsen pieneen mattoon niin että jalat ja kädet pysyvät paikallaan, pää tietenkin maton ulkopuolella. Siinä vieressä istun ja puhun rauhallisesti. Päästän siitä sitten pois kun rauhoittuu, otan syliin, halittelen ja keskustelemme asiasta sen verran kun sen ikäisen kanssa voi (käymme tilannetta läpi jne.). Mattoa ei tietysti saa kääriä niin tiukalle että se sattuu. Voi olla että joku teilaa tämän menetelmän samantien, mutta mielestäni kysymyksessä ei ole millään tapaa ruumiillinen kuritus tai tunne turvattomuudesta. Tätä menetelmää käytetään monesti myös sairaaloissa kun tilanne meinaa riistäytyä käsistä.
vai kääritte mattoon!! Voi jessus sentään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai kääritte mattoon!! Voi jessus sentään...
Pitkiä, jopa 6-7-sanaisia lauseita, mutta kiukkuaa silti milloin mistäkin. Ja tytöllä on TODELLA kova ääni. Hermot menee, mutta yritän ottaa huumorilla, onhan noin pieni ihminen, joka on niin kiukkunsa valloissa ettei tiedä miten päin olisi, kuitenkin loppujen lopuksi aika liikuttavan koominen näky..
Tsemppiä kaikille uhmisten vanhemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopuksemme on tuplasti rankempi huutaja ja kiukkupussi kuin esikoisemme.
Äsken hän aloitti huutonsa siitä kun olisi halunnut vesimukiinsa jääpalan ja kaikki jääpalat juuri nyt loppu. Siinä sitä yrität rauhallisesti selostaa että nyt on jääpalat loppu... No nyt tuossa räyhää pieni mies ja viskoo tyhjää mukiaan... Siihen ei meillä auta muu kuin antaa lapsen huutaa huutonsa pois ja sitten halataan kun on rauhoituttuu. Kiireessä toki joudutaan toimimaan toisin.
Tsemppiä!
Tässä viestiä kirjoittaessa rahoittui omakin kiukku niin on parempi taas mennä jatkamaan episodia...
Sitä muistaakseni MLL myy, vai oliko Väestöliitto.
Joka tapauksessa, jos on kyse uhmasta, niin tuskin on kovinkaan pitkäkestoista... :)