Lue keskustelun säännöt.
"Turhaan" eronneet: harmittiko jälkeenpäin?
04.02.2010 |
Erotako vaiko ei?? Mies ei ryyppää, eikä hakkaa lapsia tai minua tms. oikeasti kamalaa. Mutta: elämme jatkuvasti kädestä suuhun, minun palkkani on isompi ja koska tuloni ovat säännöllisemmät, maksan isomman osan laskuistamme. Mies käyttää omiin harrastuksiinsa rahaa paljon enemmän kuin oikeasti olisi varaa, esim. nyt suunnittelee n.2000e maksavan harrastusvälineen hankkimista.
Minä en koskaa käytä omiin harrastuksiini tällaisia summia. Jos käyttäisin, meillä ei syötäisi. Mies ei myöskään ole kiinnostunut samalla tavalla panostamaan rahaa esim. kotimme sisustamiseen tai matkustamiseen tai muuhun "yhteiseen".
Ero tällaisesta syystä tuntuu pähkähullulta, mutta toistaalta meillä riidellään todella usein rahasta ja inhoan itse elää tällaisessa riitaisessa parisuhteessa. Tuntuu, että tilanne tekee hallaa meille molemmille. En oikeastaan tiedä, rakastanko miestä enää vai en. Kun hän viimeksi oli työmatkalla 3 viikkoa, minulla ei ollut ikävä miestä, vaan lastenhoitoapua. Seksiä meillä on harvoin, koska minua ei jaksa kiinnostaa. Mies tekee pitkää työpäivää, joten iltaisin olen yleensä yksin lasten kanssa muutenkin.
Tietysti silti hyviäkin hetkiä on. Ja sen arvaan, että jos eroa vaatisin, miehen vanhemmat järkyttyisivät sydänjuuriaan myöten. Ja ehkä omanikin.
Jos lapsia ei olisi, olisin varmaankin jo eronnut. Mutta kun katson, millä riemulla lapset ryntäävät iltaisian isiään vastaan, mietin, onko minulla oikeutta "videä" lapsilta isää tällaisesta syystä. Kumpi siis pienempi paha lapselle:
1)avioero
vai
2)riitelevät ja kireät vanhemmat ja katkeroituva äiti
Keskustelemista olen yrittänyt, mutta siitä ei ole paskankaan hyötyä. Mies ei vain tajua, tai on tajuavinaan, mutta palaa asiaan myöhemmin ja lopulta saa haluamansa, kun en enää jaksa jankata.
Varmasti, jos käskisin miehen ottaa kamansa ja häipyä, mulla olisi vieläkin vähemmän rahaa käytössäni. Mutta eipähän tarvitsisi riidellä ja tuntea katkeruutta toisen rahankäytöstä. Vai tarvitsisiko vielä sittenkin?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ehkä käyttäisin jotakin ihan oikeasti miehen herättävää konstia, kuten laskujen siirtäminen hänen nimiinsä ja katsoa sitten miten hän laiminlyö ne ja saa tuta seuraukset. Lyö sinäkin hanskat naulaan, jos mies on tehnyt samalla tavalla. Ihan oikeasti. Lopeta palvelu, tee lakko.
Avioero ei ole tosiaan ratkaisu. Muutenkin kannattaa panostaa suhteeseen enemmän.
meillä samantyyppinen juttu raha-asioiden kanssa. Vaimo laittaa harrastuksiinsa ihan ylyttömästi rahaa ja minulle jää rippeet jos niitäkään. Muuten menee melko hyvin, mutta alkaa mitta tulemaan täyteen, kun tuntuu, että eletään aivan liikaa toisen ehdoilla raha-asioissa. Kummasti se raha vaikuttaa arkielämään todella paljon. Ihan sama mitä asiasta sanon niin se ei mene jakeluun. Viimeisen vuoden on tuntunut siltä, että ainoastaan se, että muutan pois olisi ratkaisu.
Mies oli jotenkin kylmä ja homma ei vaan toiminut, vaikka isompia riitoja ei ollut, talous kunnossa, kaunis koti, mies kunnollinen jne. pieni lapsikin oli. Ero oli kuitenkin raskas ja kaveri otti tosi rauhallisesti eron jälkeen melkein kaksi vuotta. Mies löysi nopeasti uuden, mutta tämä kaveri alkoi käydä treffeillä vasta kaksi vuotta eron jälkeen. Elää nyt tyytyväisenä uusperheen äitinä. Eihän se elämä ole helppoa tietenkään, kun on vierailevia lapsia, omaa laitetaan isäviikonloppuun ja sitten vielä yhteinen vauvakin. Jotenkin heidän keskinäinen suhteensa kuitenkin pelaa, joten on tyytyväinen ratkaisuunsa. Mutta ei se mikään taivas ole nytkään.
Mies ei vaihtamalla parane. Kaikissa on jotain vikaa. Pitää vain miettiä että mikä on vähäisin vika...
Eli molemmat laittavat yhteiselle tilille rahaa asuntolainaa, puhelinlaskuja, sähkölaskua, lasten vaatteita, lääkärikäyntejä yms. yms. varten rahaa josta kaikki YHTEISET kulut maksetaan.
Eli tilipäivänä tehdään näin.
Sen jälkeen molemmille jää rahaa se mitä jää ja sen saa sitten käyttää miten haluaa.
Miehesi ei joudu ottamaan vastuuta ja elää sen mukaan. Älä anna periks.
Tosin itse eronneena voin vain todeta, että oma elämäni ja lasteni elämä on nyt eron jälkeen monin verroin parempaa kuin avioliitossa ollessa.