Lue keskustelun säännöt.
Mä en ole hyvä äiti, enkä halua ollakaan.
14.02.2010 |
Koska hyvä äitiys näyttää vaativan itsensä uhraamista, omien menojen unohtamista ja lastensa ja ukon palvelijaksi alistumista.
Mulla on vaan tämä yksi elämä, enkä aio käyttää sitä pelkästään toisten ihmisten toiveiden täyttämiseen.
Olen paskaäiti ja haluan olla.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvyys on sitä että unohtaa itsensä?
Niinkuin hyvä parisuhdekaan sitä vaatii?
Miksi äitiydestä tällänen ajatusmaailma?
Kyllä minä pidän ihan hyvänä että aikaa annetaan parisuhteelle, työlle, omalle itselleen jne.
En minä neljän lapsen äitinä näe passaamista järkevänä vanhemmuutena! Kaukana siitä.
Mutta ei tämä myöskään tarkoita etteikö toisia ota huomioon, ole mukava ja läsnä.
Terve sekotus kaikkea!
Tekee myös niitä asioita joista eniten pitää. Ajattelee ensin omaa hyvinvointiaan ja vasta sitten lasten.
Mitä lapset tekee äidillä, joka ei voi hyvin.
Pienten lasten vuoksi pitää vähän uhrautuakin ja varsinkin vauvan vuoksi, mutta ei liikaa.
Isompien lasten vuoksi ei pidä enää uhrautua ja mielestäni ei edes saa uhrautua. Kyllä se lasten auttaminen ja hyvin voinnista huolehtiminen pitää tulla sydämestä ja se pitää tehdä rakkaudesta ja omasta halustaan. Uhrautuminen ei ole lapsellekaan hyväksi.
Jos lapsiaan ja ukkoaan rakastaa, niin kyllä niitä haluaa välillä hemmotellakin ja heidän toiveitaan toteuttaa, kunhan se ei mene uhraurumiseksi.
Ei aina, ei varsinkaan aina ensisijaisesti. Itseäänkin pitää ajatella, mutta minusta äitiyteen kyllä kuuluu lapsen ja koko perheen ensisijalle laittaminen ajoittain. Joskus on karsittava omista etuuksistaan ja tehtävä asioita joita ei tahtoisi tehdä - toisten hyväksi.
Silti pitää itseäänkin muistaa, helliä ja pitää hyvänä. Usein, päivittäinkin. Ja toki tällainen huomioonottaminen kuuluu myös isyyteen, ja ihmisyyteen yleensäkin. Erityisesti silti minusta vanhemmuuteen.
Oletko elänyt lapsuutesi perheessä, jossa äitisi on joutunut uhrautumaan? Tai onko hän puolestaan ollut piinkova ja itsekäs ja olet itse jäänyt vaille tarpeittesi täyttämistä? Kuka (miehesi, äitisi, sisäinen äänesi) sinua vaatii hylkäämään itsesi muiden "hyväksi"? (Itsensä hylkäävä ihminen ei todellisuudessa voi toimia toisten hyväksi, koska on joko masentunut, marttyyri, syyllistäjä, kaksinaamainen jne. - ikävä ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua jakaa elämänsä herkimpiä asioita.)
mutta ei lapsia kannata tehdä jos ei ole valmis yhtään uhraamaan omasta mukavuudestaan heidän eteensä