Ihan eksyksissä tokaluokkalaisen kanssa...

Ja paljon siinä pätee myös tavallisiin lapsiin. Me vanhemmat sorrumme usein itse älyvapaaseen ja usein epäreiluun karjumiseen sekä moittimiseen, ilman että lapselle kerrotaan oikeaa toimintatapaa. Aina siis vain EI EI, mutta harvoin NÄIN NÄIN ja HYVÄ HYVÄ.



Ja mitä järkeä sitten siinä on, että kun lapsi moittimisen jälkeen alkaa toimia oikein, niin motkotusta vain jatketaan. Silläkö tavalla palkitaan lasta tottelemisesta? Eli kyllä vanhemmillakin on joskus syytä katsoa peiliin.



Ehkä ap voisi kysyä esim. perheneuvolasta keinoja, joilla voi vaikuttaa lapsen käytökseen. Ongelma ei välttämättä ole paha.

Nrolle 15 vastaan... Tästä siis juuri on kysymys, että pienillä tukitoimenpiteillä sijoitetaan normaaliluokkiin oppilaita jotka eivät sinne kuulu. Mielestäni tapaus kuulosti hyvin tutulta, mutta ongelmat toistaiseksi vielä pieniä. Nyt kun apua saataisiin, niin tilanne olisi todennäköisesti ohi piankin.



Tiedän parinkymmenen vuoden kokemuksella millaisia peruskoulun erityisopetuksen mahdollisuudet ovat ja tilanne on todella karmaiseva. Yritin juuri sanoa edellisessä viestissäni, että nykyään integroidaan kun pitäisi eriyttää. Useissa tapauksissa tilapäinenkin eriyttäminen on riittävä apu.



Onneksi kaikissa kouluissa tilanne ei ole mahdoton, riippuu paljon siitä, mitkä asiat koulun johdolle ovat tärkeitä. Tällä hetkellä työskentelen koulussa, jossa panostetaan kaikin tavoin erityistarpeita omaaviin oppilaisiin. Tämä on ehkä pakon sanelema juttu, sillä koulussa on erittäin paljon erityisoppilaita.



Itse toimin yläkoulun puolella (yhtenäiskoulu) erityisopettajana ja usealla erityistarpeet tulevat aluksi esille ap:n kertomalla tavalla. Kyse on kuitenkin tokaluokkalaisesta. Jos tilanne kahdeksanvuotiaan kanssa on edellämainittu, mitä se on myöhemmin? Jotain normaalista poikkeavaa on oppilaassa, joka huutaa tuon ikäisenä opettajalle kyseisellä tavalla. Toivottavasti kyse on vain kasvatuksesta, se olisi helpompi korjata. Epäilen kuitenkin, että taustalta löytyy muutakin häiriötä. Tällaisessa tapauksessa autoritäärisellä kasvatustavalla ei pitkälle pötkitä. Sillä vain tuhotaan lapsen itsetunto ja taataan ongelmainen nuoruus.

Olet varmaan lukenut tämänkin? Mutta laitoin varmuudenvuoksi :)

http://www.edu.fi/koulu/vastuunportaat

Ja en osaa ottaa kysymykseesi kantaa...meillä on toisentyyppistä ongelmaa ollut eli lapsi ei meinaa jaksaa kuunnella ohjeita, eikä aina pysy pulpetissa, vaan makaa lattialla.



Olen tullut siihen tulokseen, että opettajat eivät nykyään ole oikein ollenkaan tottuneita pitämään kuria, vaan olettavat, että tuonikäiset automaattisesti jaksavat istua nätisti koko päivän. Eskarissa ainakin osasivat komentaa siten, että porukka pysyi "hereillä". Ehkei opettaja ole kovin hyvä ope...



Siis jos omaa kouluaikaa muistelee, niin eihän kukaan jaksanut pysyä opetuksessa mukana niiden nössyköiden tunneilla...vähän tiukempi ope, niin kaikki olivat mukana paremmin.



Siis, hakeutuvatko "kiltit tytöt" opeiksi ja sitten on kurinpito-ongelmaa. Kaipaisiko koulumaailma enemmän miesopettajia? Vähän jämäkämpiä otteita ja en tarkoita fyysisiä tällä.

ei mene enää temperamentin piikkin, kun kyseessä on kuitenkin jo tokaluokkalainen...Uhmiksen kanssa voisi olla eri juttu.



Saako poika paljon pelata tietsikalla ja katsoa telkkaria sillä aikaa, kun äiskä lukee Cacciatoren kirjoja ja roikkuu av-lla?

siis ope on huono, jos lapsi makaa lattialla? sairasta, lapsessas on jotain vikaa jos ei sen vertaa tajua ja osaa käyttäytyä. tällasta tää on. ei tulis mieleenkään et meidän poika tekis noin, tai huutais opelle. kotona saattaa huutaa jos suuttuu eikä se ole kielletty, niin minäkin huudan. mutta ei mitään tuollaista pää kiinni tai muuta loukkaavaa. jostain se ap:n poikakin on sen ilmaisun oppinut, mistäköhän?

"pää kiinni", eikä mitään muutakaan yhtä alhaista!

Tokaluokkalainen ei ole enää pieni uhmaikäinen, joka voi koetella rajojaan ihan miten sattuu. Rajat on oltava jo.

Mitähän siellä peilissä näkyy, niin metsä vastaa, kuin siinne...

Opea kunnioitan tässä, kun on tuonut ongelman esiin. Se on hänen tehtävänsä. Teidän tehtävänne on kasvattaa ja/tai hakea ammattipua ongelmiinne.

On se nyt kumma, jos nykyajan kakaroita ei voi odottaa minkäänlaista kunnioitusta aikuisia, esim opettajia kohtaan. Se on kuule harvinaisen selvä asia, että opettajalle ei sanota, että Pää kiinni. On aivan se ja sama mitä yrität selittää lapsen lukkoon menemisistä ja muista liirumlaarumeista, mutta joku roti pitää olla! Sinun pitää tehdä täysin selväksi lapselle, että opettajalle ei ikinä eikä missään tilanteessa sanota tuolla tavalla. Opettajalle puhutaan kunnioittavasti, vaikka kuinka ottaisi päähän. Sun pitää nyt ryhtyä pomoksi ja ottaa lapselta pois se valta, mitä sinä olet hänelle antanut.

Jari Sinkkosen tuotantoa.

haluaisivat opettajan pienehkön palkan, suuren vastuun ja vanhempien loputtomat odotukset siitä, miten heidän lastaan tulee kohdella ja erityisyydet huomioida?



En ymmärrä, miksi opetatte lapsillenne, ettei ns. nössykkäopea kohtaan tarvitse käyttäytyä asiallisesti. Jos pappi tai vaikkapa sukujuhlien puheenpitäjä ei esiinny kiinnostavasti, käskettekö hänen pitää päänsä kiinni tai alatteko puhua päälle?

Kaikki, ns. kiltit tytötkin, ansaitsevat asiallista kohtelua. Toki opettajan on ihan oman jaksamisensa vuoksi tärkeää oppia jämäkäksi, mutta ei se kaikilta käden käänteessä käy. Se, miten muita ihmisiä kohdellaan ja mitä muille puhutaan, pitää lapselle opettaa pienestä pitäen oman esimerkin voimalla.

Tampereella on yksi erityiskoulu ja sen oppilaat laitetaan tavallisiin lähikouluihin.



Sama se on muuallakin. Eriytetty opetus loppuu.



Harmi. Nyt häiriköt täiritsevät tunneilla.

Ei eriytetty opetus kokonaan lopu. Nyt on vain säästösyistä notkahdus resursseissa. Pian huomataan, mitä supistuksista oikeati seuraa, ja rahavirtoja ohjaillaan taas toisella tavalla. Erityisopetus on ja pysyy, sen tarve myös kasvaa koko ajan.

että on erityisen huolestuttavaa, jos lapsi käyttäytyy kotona paremmin kuin koulussa. Mihin sellainen väite perustuu?



Kotonahan on yleensä paljon rauhallisemmat olosuhteet kuin luokissa, jotka ovat usein ylisuuria. Jo sellainen voi synnyttää monenlaista häiriökäyttäytymistä koulussa, jossa vaatimuksetkin ovat aivan toista luokkaa kuin kotona. Lapsella voi olla paha olo koulussa, mikä purkautuu raivareina. Se voi johtua esim. siitä, että lapsi ei tunne pärjäävänsä siellä, tai sitten sosiaalisista vaikeuksista tai itsesäätelyn ongelmista. Taustalla voi olla myös neurologisia ongelmia, kuten adhd (näin meillä), tai sitten ei. Ainakin asiaa voisi yrittää selvittää.



Voimaa ap:lle, vaikutat aivan järkevältä äidiltä. Äläkä niele purematta näitä kurituksen apostoleiden mielipiteitä. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse pidin vastaavan paineen (osaksi itse kuvittelemani) alla kurikoulun pojalleni, ja tuloksena oli täysi katastrofi ja luottamuksen menetys pitkäksi aikaa. Kovalla työllä olen saanut palautettua suhteet ennalleen.

Pahemmin kuin sinä ap. Hakekaa tosiaankin apua. Yhteiskuntamme on semmoinen, et on pärjättävä kodin ulkopuolellakin. Itse keskittyisin juuri opettamaan lasta olemaan siellä ulkomaailmassa niillä ehdoilla mitä ulkomaailma vaatii. On niin eri asia olla perheen sisällä lintukodossa. Se ei riitä elämässä pärjäämiseen/ selviytymiseen. Minunkin mielestäni on paha juttu jos oireilu vain koulussa eikä kotona. Kuulostaa siltä, että kotona elämä siloteltua. Mennään lapsen kykyjen ehdoilla. Niitä kykyjä vaan on löydyttävä lisää ja terapia voi olla avain siihen. Mielestäni koululta saisi nyt olla tukitoimia lapsellesi. Ota itse yhteys kuraattoriin, erityiopeen, koulupsykologiin jne. Vaadi tapaamista jossa sovitte yhteiset pelisäännöt ja tavoitteet. Lapsesi tarvitsee apua

Lapsesi todellakin tarvitsee apua ja musta et taida nähdä sitä itse! Tuo ei ole normaalia käytöstä lapselta, lapsen on pärjättävä myös ulkomaailmassa toisten ihmisten kanssa.

En ymmärrä miksi syyttelette ja väitätte milloin ap:n ja milloin opettajan olevan "hyssyttelijöitä". Eihän tässä kukaan ole hyssytellyt, vaan aivan asianmukaisesti tilanteeseen on puututtu ja haettu apua.



Tsemppiä ap! Usko itseesi, olet tekstiesi perusteella oikein vastuuntuntoinen ja välittävä ja hyvä äiti!

hän ei selvästikään sinne kuulu. Muutenkin noin hävyttömästi opettajalle huutaminen ei ole todellakaan normaalia, ja sitä ei pidä kotona hyssytellä ja myssytellä pois ja aina vaan ymmärtää, vaan siitä pitää asettaa rangaistus.



Mua kyllä vituttaisi, jos oman lapseni luokalla olisi tuollainen mulkerolapsi pilaamassa fiiliksen kaikilta.

että on erityisen huolestuttavaa, jos lapsi käyttäytyy kotona paremmin kuin koulussa. Mihin sellainen väite perustuu? Kotonahan on yleensä paljon rauhallisemmat olosuhteet kuin luokissa, jotka ovat usein ylisuuria. Jo sellainen voi synnyttää monenlaista häiriökäyttäytymistä koulussa, jossa vaatimuksetkin ovat aivan toista luokkaa kuin kotona. Lapsella voi olla paha olo koulussa, mikä purkautuu raivareina. Se voi johtua esim. siitä, että lapsi ei tunne pärjäävänsä siellä, tai sitten sosiaalisista vaikeuksista tai itsesäätelyn ongelmista. Taustalla voi olla myös neurologisia ongelmia, kuten adhd (näin meillä), tai sitten ei. Ainakin asiaa voisi yrittää selvittää. Voimaa ap:lle, vaikutat aivan järkevältä äidiltä. Äläkä niele purematta näitä kurituksen apostoleiden mielipiteitä. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse pidin vastaavan paineen (osaksi itse kuvittelemani) alla kurikoulun pojalleni, ja tuloksena oli täysi katastrofi ja luottamuksen menetys pitkäksi aikaa. Kovalla työllä olen saanut palautettua suhteet ennalleen.

Taustalla voi olla jotain joka on tarpeen selvittää. Ota yhteyttä kuraattoriin, pyydä hoiksia, tietenkin perheneuvolan yhteydenoton lisäksi.



Onko lapsella mitään oppimisen ongelmia? Onko vain tunteiden säätelyssä ongelmia?



Nykyään koulun kautta kestää pitkään ja ongelmat saavat olla pahoja ennen kuin toivoa että niitä selvitetään. Erityislapsetkin integroidaan normaaliluokille ja monella meno paljon pahempaa kuin ap:lla.



Mutta tosiaan ei kuulosta ihan normaalilta tuo lapsesi toiminta. Mutta se mitä on siellä taustalla tulisi selvittää. Autoritäärinen kuri kyllä voi pahentaa tilantetta, rangaistuksia välttäisin ja palkitsisin hyvän käytöksen (eli ei keppiä vaan porkkanaa).

Minulla parikin kaveria, joilla lapsilla ekalla luokalla alkoi näkyä ongelmia. Mutta koulun kautta ei herunut jatkoselvityksiä. Vanhemmat ottivat yksityisesti yhteyttä ja lähtivät selvittämään tilannetta.



Näillä lapsilla selvempiä ongelmia, mutta tutkimusten jälkeen lausunnot olivat rajalla. Tällöin ei erityisluokalle ollut pääsyä vaikka autismin oireita yms. Mutta saivat tukitoimia ja myöhemmin koulun kyllästyttyä toinen siirtyi erityisluokalle. Tosin tarvitsi luokkakavereiden vanhempien painostusta.