Lue keskustelun säännöt.
Tänään kerron teille jotain liittyen kavereihin
12.06.2022 |
Vuosia sitten oli sellainen jutska, että oli vaikea tapaus elämässäni, menetin rakkaan lemmikkini nääs. Onneksi en mitenkään tapaturmaisesti, vaan lemmikki oli saanut elää pitkän ja onnellisen elämän ja vanhuuden vaivojen takia piti eliminoida sitten.
No siinä surun keskellä menetin mielenkiintoni kaikkiin ihmisiin ihan täysin. Halusin olla yksin.
Minulla oli siihen aikaan kavereita yläasteelta ja heidän kanssaan oli tavallaan ajauduttu hengailemaan vuodesta toiseen, vaikka sisälläni kalvoi ajatus, että olemme tosi erilaisia.
Ehkä se suurin ongelma oli se, että nämä kaverit (joiden lukumäärää en paljasta) olivat tunteneet toisensa iät ja ajat ja minä tulin porukkaan vasta myöhemmin.
Minuun suoraan sanoen sattui vuodesta toiseen se fakta, että en voisi IKINÄ ymmärtää kaikkia omien kavereideni juttuja, koska heillä oli jo omia insidejuttuja ajalta, kun minä en tiennyt heidän olemassaolostaan eivätkä he minun. Jatkuu.
Kommentit (11)
Olen ihan lapsesta saakka viihtynyt yksin enkä ole ikinä kokenut, että minut halutaan jättää porukan ulkopuolelle. Kuka tahansa minut tunteva tietää, että olen aina ollut itsenäinen enkä ole kärsinyt siitä.
Jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sen takia, kun olin pakostikin ulkopuolinen joissain asioissa, antoi minulle sellaisen negatiivisen fiiliksen ja aloin sitten katsomaan kaveriporukkaa eri silmin. Tuskin he ikinä tarkoittivat jättää minua ulkopuolelle, mutta tuntui aina niin pahalta, kun en voinut puhua joistain asioista, koska en ymmärtänyt mistä he puhuivat.
Kerran olin sitten nääs,kokeilut miten porkkana mahtuu ruumiini aukoihin.
Jatkuu.
Niin siis se ulkopuolisuuden tunne joissain asioissa antoi minulle negatiivisen tunteen kavereista ja aloin miettimään, että onko koko kaveruudessa edes järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin sitten nääs,kokeilut miten porkkana mahtuu ruumiini aukoihin.
Jatkuu.
Luuletko olevasi hauska?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä edelleen kaipaan sitä porukkaa, mutta fakta on se, että olisin ikuisesti ulkopuolinen tietyissä asioissa, joissa en ole ollut osallisena ja joita en ikinä voisi ymmärtää kunnolla.
Olen minä sosiaalinenkin, lapsesta asti. Minulla oli paljon kavereita päiväkodissa ja ala-asteella, kaikki oli luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minä toisinaan yrittänyt saada uusia kavereita jostain milloin mistäkin, mutta ei se vain toimi väkisin tehtynä. Kyllä siihen vaaditaan yhdistäviä asioita, kuten esimerkiksi työ, opinnot, harrastus.
On minulla kandidaatteja ollut, mutta olen menettänyt mielenkiintoni tosi nopeasti. Jos uuden tyypin kanssa tulee heti vähän fiilis, että enpä nyt tiedä...
Niin en halua edes katsoa mitä on luvassa tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin sitten nääs,kokeilut miten porkkana mahtuu ruumiini aukoihin.
Jatkuu.
Luuletko olevasi hauska?
Ap
Sinun itsellesi vastailu ja julkinen päiväkirjanpito ei ainakaan ole ollenkaan hauskaa. Tämä on keskustelupalsta, ei itsekseenjaarittelupalsta. Ehdotan että alat pitää blogia, siellä voit jaaritella ihan niin paljon kuin jaksat.
Oli meissä myös paljon samaa, nauroimme samanlaisille asioille ja olimme usein samaa mieltä asioista. Eli ei todellakaan pelkkää huonoa!