Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä järjissä lasten pienestä ikäerosta?
06.03.2010 |
Meidän esikoinen on 8v ja tällä hetkellä nuorin 9kk. Esikoisen ja nuorimman välissä olin kerran raskaana, mutta se päättyi kohtukuolemaan rv 36. Kaikki aiemmat raskaudet ovat saaneet alkunsa hoidoilla ja luomuraskauden riski/mahdollisuus on meillä ollut alle 5prosenttia.
Nyt kävi kuitenkin niin, että raskaus sai luomusti alkunsa ja tulossa on kaksoset ja ikäeroa tulee vuosi tai vähän yli tai alle, riippuu ihan siitä, että miten pitkälle raskaus jatkuu.
Tuleva pelottaa aina enemmän mitä lähemmäksi synnytys tulee. Tiedän, että ystävät ja sukulaiset auttavat, mutta minusta tuntui jo esikoisen aikana välillä siltä, ettei kädet riitä ja olen ihan poikki. Esikoisella oli koliikki eikä siihen auttanut mikään, sen sijaan nuorin on ollut todella helppo vauva, nukkunut mm. yöt jo parin kuukauden iästä.
Lähipiirissä on lapsia pienellä ikäerolla ja valitettavan monet juuri näistä perheistä ovat eronneet (osa kyllä myöhemmin palannut yhteen) tai äiti on sairastunut vaikeaan masennukseen ym.
Kommentit (2)
Ja 9 kk ikänen?
Teillähän esikoinenkin auttaa mukavasti ja kakkonenkin kiikuttaa vaippoja roskiin, tuo uutta vaippaa jne.
Meillä on 4 lasta ja esikoinen 5- vuotias. Ihan hyvin ollaan jaksettu.
Me kaikki saadaan väsyä, pyytää apua. Minun mielestä tärkeää on että isoimmat lapset saa tarpeeksi huomiota ja positiivista palautetta. Heti uuden sisaruksen synnyttyä pääsee auttamaan ja ihastelemaan.
Kyllä masennusta ja eroja tapahtuu muissakin perheissä kuin niissä joissa lapsia on pienellä ikäerolla.
Tai ainakaan kypsä ei lähde haukkumaan lastaan eron syyksi. Saattaa kumppani osottautua vääräksi vaikka olisi isompikin ikäero tai hankitaan vaan yksi lapsi suhteeseen. Teidän vahvuus on juurikin siinä että tiedätte millasia olette kasvattajina ja mitä toisiltanne toivotte ja mitä arki on!
Minusta se on lähinnä erona jos lapsia saadaan pienellä ikäerolla: ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja lapsia on niistä jo kahdessa ja lisää tulee: ei siis tunneta kumppania ja/tai ei jakseta elää muuttuvassa arjessa.
Itse ainakin joskus tuntuu että sukulaisten hyvät tarkotukset "avusta" tarkottaa käytännössä sitä että siivoan ja leivon ennenkö tulevat "auttamaan" ja sitten se onkin ihan perus vierailu jota saadaan. ;)
Synnytys ja arki saa pelottaa. Kertoo että olet hyvä äiti.
Minusta ongelmiin on hyvä tarttua ihan konkreettisesti kirjottamalla niitä pelkoja paperille ja sitten mietitte miten niihin löydätte ratkasuja. Ehkä peikko saadaan vähän pienemmäksi näin?
Ja kun arjessa eletään niin kannattaa miettiä nyt kun sulla on vielä aikaa tehdä järjestelyjä että saako pyykkirumbaan jotain helpotusta, saisiko ruokaa helpommin pöytään, säilytys helpottaisi jotenkin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodin/lastenhoitajaksi? Tai muuten kotiapua mahdollisimman paljon, siivouksesta alkaen?
Pari vuotta tulee varmaan olemaan rankkaa, mutta siitä voi myös selvitä :) Positiivista ajattelua peliin ja päivä kerrallaan ja kaikki mahdolliset apujoukot käyttöön mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.