Mies häipyi Tallinnaan, ei ota yhteyttä
Mitäköhän tämäkin taas on...
Mies ilmoitti keskiviikkona, että heiltä lähtee töistä joku porukka viikonloppuna Tallinnaan ja hän menee myös. Olin vain, että senkun menet.
Ilmeisesti joku kosto siitä, kun olin viime viikolla siskoani tapaamassa ja 2 yötä kotoa pois.
No, mitään selvyyttä en saanut, että ketä sinne töistä lähtee, millä laivalla menevät, hotellin nimen mies vaan mutisi. Sanoin, että anna porukasta jonkun puhelinnumero, jos jotain sattuu, saan edes jonkun kiinni. Mies vaan tiuskaisi, että varmana ei anna.
Lähti kotoa klo 16 maissa. Mitään viestiä ei ole laittanut... Enkä taatusti soita sille tai lähetä viestiä. Mietityttää vaan, menikö oikeasti joidenkin miesten kanssa vai jonkun naisen kanssa...
Mun kanssanihan se ei ikinä suostu lähtemään minnekään.
Mietin tässä vaan, pyytäiskö huomenna lukkoseppää jaksottamaan asunnon lukon uudelleen ja heittäisi miehen tavarat hankeen...
Kommentit (7)
Jos koko elämä on lapsellista kiukuttelua ja toiselle kostamista, niin vaihda lukot...
Vaihda lukot?!
Millä oikeudella ap voisi vaihtaa lukot asuntoon, jos se on miehenkin nimissä?
Todella lapsellinen neuvo.
Ap: anna miehen olla rauhassa Tallinnassa ja puhukaa asioita selviksi, kun tulee kotiin.
Kun miest tulee kotiin ja on selvinnyt mahdollisesta humalastaan. Sanoisin että jutellaan. ja ilmoittaisin että en halua enää tälläistä suhdetaa ja kun siihen ei parannusta tulossa on parasta erota.
Kuulemme nyt ap:n version, olen varma että miehellä olisi toisenlainen kerrottavana.
Joten jutelkaa ikänne mukaisesti tai todellakin erotkaa mutta koita sekin tehdä VÄHÄN fiksummin kuin lukot vaihtamalla ja kamat hankeen-meiningillä.
miehesi on kun hän on kiva?
Eihän teidän elämänne voi koko ajan noin ankeaa olla, nokitellaan ja kostetaan. Ja on Tallinnassa muutakin tekemistä kuin ryyppääminen.
Miksi muuten sinä et kuvaile omia matkojasi kostoiksi miehen matkoista, mutta mies matkustaa kostaakseen sinulle?
Kysehän ei ole tässä selvästikään yhdestä reissusta vaan siitä, että mies ei halua olla vaimonsa vaan kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa olemisessa ei ole mitään vikaa, mutta jos koskaan ei halua olla vaimonsa kanssa, niin kyllähän se vaimoa loukkaa.
Pitäisikö mieheltä kysyä, että mitä hän elämältään haluaa? Haluaako hän arjessa olla vaimonsa kanssa kuitenkin?
Alan vaan kyllästyä.
Ollaan ihan aikuisia ihmisiä, 35-vuotiaita kumpikin. Mies ei muutenkaan tykkää mistään ryyppäämisestä.
Nyt uudessa työpaikassa sen on ollut pakko päästä kaikkiin ryyppysysteemeihin mukaan.
Mä en juuri alkoholia käytä. Jos menen kavereideni kanssa jonnekin, se on aina joku suht järkevä reissu: mennään konserttiin, teatteriin, oopperaan, museoon, tms.
Mun kanssa mies ei suostu lähtemään minnekään. Sanoi itsekin niin, kun tuota Tallinnan-reissua ihmettelin, ettei lähde mun kanssa. Kun mä ehdotan reissuja joko liian paljon etukäteen (esim. nyt oisin halunnut, että oltais jo varattu kesäksi joku matka) tai liian lyhyellä varoitusajalla (joulukuussa varasin 2 vkoa etukäteen yö Tukholmassa-viikonlopun, jolle ei sitten mies halunnut lähteä).
Jos mä ehdotan reissua, mies marisee aina, ettei ole rahaa. Jos miehen kaverit ehdottaa reissua, rahaa löytyy aina.
Ja kesällä mies lähtee ystävänsä kanssa viikoksi Dubliniin. Mun kanssa hän voi kuulemma lähteä sitten, jos sattuu jäämään rahaa.
Ja tämä kaikki on kuulemma kostoa siitä, kun olen joka vuosi tehnyt yhden viikonloppureissun kahden ystäväni kanssa. Että kun menen niiden kanssa enkä hänen kanssaan. Ja näiden kavereiden kanssa menen vaan siksi, kun mies ei suostu lähtemään mun kanssa, niin on sitten jotain matkaseuraa.
Musta tuntuu, että sekoan, kun tuon miehen kanssa näistä väitellään. Kuten huomaatte, niin sen jutuissa ei ole päätä eikä häntää.
Musta vaan tuntuu, että en jaksa enää.
T. ap