Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kukaan ei ehdi nähdä eikä ehdota tapaamista...pitäisikö jo luovuttaa
09.06.2022 |
Olen jonkin verran ollut aktiivinen itse eli ei voi täysin passiivisuudesta syyttää. Kuitenkin, aina kun ehdotan jollekulle esim. että mennään vaikka syömään ja jutellaan sitten enemmän (työkaveri), niin olen saanut myöntävän vastauksen, mutta sitten kuitenkin tulee viestiä että on muuta menoa silloin joten siirretään se juttu. Viestissä ei ole vastaehdotusta ja vastaan itse että ok ilmoittele sitten kun sopii. Olen jo kahdesti samalle henkilölle ehdottanut. Nyt pallo on hänellä.
Samoin jos koetan jutella töissä taukohuoneessa niin henkilö (eri kuin tuo ylemmän esimerkin) vastaa lyhyesti mutta keskustelu ei jatku hänen puoleltaan.
Joko pitää luovuttaa ystävien saanti aikuisiällä. Tuntuu että kaikilla on jo oma piirinsä, oma elämänsä ja omat menonsa. Miksi sitten Suomessa kuulemma kuitenkin on paljon yksinäisiä? Eivätkö yksinäiset vain kohtaa toisiaan? Täytyy varmaan mennä jollekin kansalaisopiston kurssille vaikkapa, josko sieltä tärppäisi. Seurakunnassakin olen joitain kertoja käynyt.
Hieman kateellisena katselen facebookista kavereiden päivityksiä, kuinka monet ovat lomamatkalla ulkomailla... Muutama on nyt matkustanut kauan haaveilemaani Italiaan. Ehkä minäkin joku päivä, mutta kenen kanssa?
Kommentit (10)
Matkusta jollekin kurssille, jossa on ryhmä valmiina. Joku aktiviteettikurssi, mutta ei sellanen joka on täynnä jotain aviopareja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ystävyyssuhteet luodaan jo lapsena/nuorena. Missä sun nuoruuden ystävät on?
Italiaan voi mennä vaikka italian kielen intensiivikurssille. Samassa ryhmässä lienee muitakin ja usein on myös järjestettyä vapaa-ajan toimintaakin.
parempi ois hommata kaverit työpaikan ulkopuolisista henkilöistä. Itse en ainakaan jaksa vapaalla katsella työkavereiden naamoja.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ystävyyssuhteet luodaan jo lapsena/nuorena. Missä sun nuoruuden ystävät on?
Lapsuudenkavereiden kanssa en ole ollut tekemisissä aikuisiällä juurikaan. Lukioaikana ei juuri ystäviä ollut, olin tosi yksinäinen. Ammattikorkeakoulussa oli joitain ystäviä, joista yhden kanssa olen tekemisissä kun asuu samassa kaupungissa, mutta hänelläkin mies jonka kanssa asuu ja viettää paljon aikaa, ei hän minulle tapaamisia ehdota. Joskus minä ehdotan, ja siis aloitteet tulee tosiaan yleensä minun puoleltani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsemasi henkilöt eivät halua lähempää tuttavuutta kanssasi, enkä itsekään kyllä halua olla tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla.
Voit toki luovuttaa tai sitten esim. hakeutua harrastuksiin, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Yksinäisyyden tai kaverittomuuden kehää on vaikea rikkoa, joten suosittelen perehtymään self help -kirjoihin aiheesta.
Monet ei halua ystävystyä työkavereiden kanssa. Harrastuksista voisi onnistaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen työpaikalle töihin. Töistä tultuani en ajatele töitä. En myöskään halua nähdä työkavereitani vapaa-ajallani. Heidän kanssaan olen tekemissä työhön liittyvissä asioissa työaikana.
Minulla on oma yksityinen elämäni työajan ulkopuolella ja siihen kuuluuvat kaikkein läheisimmät ihmiset.
Juuri mietin samaa. Parille kaverille mikään ei ehdotus ei kelpaa. Toiselle kelpaa mut hän peruu aina. Taidan jättää heidät vaivihkaa...
Alue: Aihe vapaa
nosto