Miten eron aiheuttamasta tuskasta selviää?
En halua luopua. En halua että kaikki loppuu. En halua!! Olo aaltoilee. Ihan hirveää tuntuu että hajoan palasiksi.
Rakkaus on tukehtunut arjen jalkoihin. Mies on kuulema luovuttanut jo aikoja sitten.
Kamalinta on, että meillä olis varmaan kaikki hyvin, jos ei olis lapsia kasvatettavana. Suurimmat kiistat, tulee kasvatusasioista.
Kaikki tärkeä romahtaa.
Millä miten itsensä saa turrutettua?
Kommentit (6)
Laastaria ei ainakaan kannata, minä ja exä kummatkin siihen sorruttiin ja kaduttiin jälkikäteen. Ei auta kuin kärvistellä läpi.
Aikahan se auttaa. Itselle viimeisimmästä vakavasta suhteesta erosta on noin 2 vuotta ja yhä tekee kipeää kun miettii sitä.
Siinä perinteisesti on alkuun vihainen toiselle, sitten itselle ja käy läpi kaikkea, vaikka usein suoranaista syytä ei ole, tai se olisi korjattu, eikä erottu.
Hyväksyminen on jonkinlainen ulospuhallus sitten. Siitä eteenpäin voi jo hengittää rauhallisesti kun muistelee sitä mitä oli. Ja kaikki hyvä siitä saa kultareunukset ja sen voi laittaa lippaaseen, kun sitä sinulta ei viedä ikinä pois. 😊
Jaksuja.
Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä. Ajattele, että ei ollut tarkoituskaan, että liittonne jatkuu ikuisesti. Ole iloinen kaikesta hyvästä, jota olet saanut kokea, mutta suuntaa katse nyt eteenpäin. Älä haikaile uutta suhdetta heti, keskity omaan hyvinvointiisi ja rakenna oma elämäsi niin hyväksi kuin mahdollista. Nauti pienistä iloista, älä kaivele vanhoja suruja, niitä ennätät miettiä kun aikaa on kulunut. Maailmassa on paljon suurempia ongelmia kuin sinun erosi.
Aika auttaa. Anna itsellesi lupa olla surullinen ja tuntea tuskaa. Ei siihen kuole vaikka siltä tuntuu.