Lue keskustelun säännöt.
Minussa on sisällä suuri möykky, ja se on surua
08.06.2022 |
Suru johtuu elämänmittaisista pettymyksistä. Lapsena niitätuli kamalasti, vaikka huonoista koenumeroista, vaikka kuinka yritti. Tai lahjatoiveista, joita ei ikinä saanut.
Suurimmat pettymykset ovat nousseet avioerosta ja erityislapsista.
Ja kaikkea mahdollista.
Mitenköhän tätä möykkyä pitäisi alkaa purkaa?
Kommentit (32)
Terapia. Se on parhain möykynpurkamisväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Se on parhain möykynpurkamisväline.
Self-helppiä etsin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne hyvät kokemukset?
On paljon hyviä kokemuksia. Osaan kyllä katsoa tilannetta toisesta näkökulmasta, ja siitä näkökulmasta elämäni on erinomaista. Minulla on kaikki, ja enemmänkin, mitä ihminen voi haluta.
Työ möykky on vanhaa surua. Tai sitten se on surematonta surua, mikä on patoutunut, kun yritän ajatella positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanhupallon käsittelyyn, sehän poisti joltaki vieraalta siinä ohjelmassa, jonkun ison pahan möykyn, ja heitti pois sen, heti tuli parempi mieli🙂
Menneisyydelle ei voi enää mitään, pitää yrittää keskittyä ja panostaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Netistä löytyy positiivisen ajattelun oppaita ja myös harjoituksia.
Vaikeaahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydelle ei voi enää mitään, pitää yrittää keskittyä ja panostaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Netistä löytyy positiivisen ajattelun oppaita ja myös harjoituksia.
Vaikeaahan se on.
Kyllä minä osaan keskittyä nykyhetkeen ja osaan löytää valoisan puolen. Mutta kun en sitä tee, se möykky on ja pysyy, vaikka positiivisuutta ja läsnäolon taitoa olen harjoitellut jo 10+ vuotta.
Hei Ap, voi kun voisin ottaa möykkysi pois ja heittää sen tunkiolle minne se kuuluu. Mukavaa kesää ja kaikkea hyvää sinulle.
T:toinen möykyn omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa vielä: eikä kyse ole pelkästään menneisyyden surusta, vaan nykyisyydenkin.
Äitini on 80+ ja tajuan, että hänellä ei ole montaa vuotta enää. Oma keho on alkanut rapistumaan ja tajuan, että joku päivä olen yhtä hauras. Elämän hauraus on viime aikana iskenyt monesta eri suunnasta, kun kaikkeen ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, voi kun voisin ottaa möykkysi pois ja heittää sen tunkiolle minne se kuuluu. Mukavaa kesää ja kaikkea hyvää sinulle.
T:toinen möykyn omistaja
😀👍
Sitä samaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että takerrut menneisyyden merkityksettömiin asioihin. Mitä merkitystä enää on jollain koenumerolla tai joululahjalla? Kuka niitä edes muistaa?
Elämässä sattuu pienempiä ja isompia pahoja asioita ihan jokaiselle. Miksi juuri sinä olisit jotenkin oikeutettu vain hyviin asioihin? Muistan lukeneeni syöpäpotilaasta, joka sanoi että siinä missä useimmat kysyvät "Miksi tämä tapahtui juuri minulle?", hän ajatteli "Miksi näin ei tapahtuisi myös minulle?"
Kehotan ymmärtämään, että vahingoitat itseäsi pitämällä möykystäsi kiinni. Kun päästät irti, olosi helpottuu heti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että takerrut menneisyyden merkityksettömiin asioihin. Mitä merkitystä enää on jollain koenumerolla tai joululahjalla? Kuka niitä edes muistaa?
Elämässä sattuu pienempiä ja isompia pahoja asioita ihan jokaiselle. Miksi juuri sinä olisit jotenkin oikeutettu vain hyviin asioihin? Muistan lukeneeni syöpäpotilaasta, joka sanoi että siinä missä useimmat kysyvät "Miksi tämä tapahtui juuri minulle?", hän ajatteli "Miksi näin ei tapahtuisi myös minulle?"
Kehotan ymmärtämään, että vahingoitat itseäsi pitämällä möykystäsi kiinni. Kun päästät irti, olosi helpottuu heti.
Nuo lapsuuden jutut olivat vain esimerkkejä. Ne nousivat mieleeni näin kevätjuhlien alla. En niitä aktiivisesti ajattele, luoja ties monta kymmentä vuotta viime ajatuksesta on. Mutta tajusin, että ne ovat osa sitä surua. Samoin kuin se, että muiden lapset valmistuvat näin keväällä ja omani ei saa edes toista astetta suoritettua.
Juuri tuohon etsin vastausta: miten käytännössä päästetään irti? Positiivinen ajattelu ei näköjään tuota tulosta. Eikä kiitollisuus, sitäkin olen aktiivisesti harrastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Se on parhain möykynpurkamisväline.
Self-helppiä etsin.
Kirjoita! Ihan mitä vaan mieleen pälkähtää. Voi olla vaikka kiukkuisia huutoja niille, jotka tuottivat sinulle pettymyksen. Tai muistelua, ihan vaikka vuosittain. Koetat muistaa myös kivoja tapahtumia.
Minua on auttanut paljon ja luovan kirjoittamisen terapeuttisuudesta on kirjoitettu paljon kirjoja. Siis ihan oikeasti helpottaa esim yksinäisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Se on parhain möykynpurkamisväline.
Self-helppiä etsin.
Kirjoita! Ihan mitä vaan mieleen pälkähtää. Voi olla vaikka kiukkuisia huutoja niille, jotka tuottivat sinulle pettymyksen. Tai muistelua, ihan vaikka vuosittain. Koetat muistaa myös kivoja tapahtumia.
Minua on auttanut paljon ja luovan kirjoittamisen terapeuttisuudesta on kirjoitettu paljon kirjoja. Siis ihan oikeasti helpottaa esim yksinäisyydessä.
Kiitos muistutuksesta. Harrastin tuota 15 vuotta sitten avioeroni jälkeen. Joka aamu piti kirjoittaa tajunnanvirtaa puoli tuntia. Taidanpa tehdä sen taas.
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydelle ei voi enää mitään, pitää yrittää keskittyä ja panostaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Netistä löytyy positiivisen ajattelun oppaita ja myös harjoituksia.
Vaikeaahan se on.
Usein viha tulee ennen surua. Suru on sen hyväksymistä että jokin ei onnistunut. Yleensä ihmiset pakenevat surua koska on houkuttavaa esittää reipasta ja haavoittumatonta ja nykykulttuurikin tukee sitä.
Mutta ainoastaan suru tekee ihmisestä elävän ja ilo tulee aitona. Siksi on hienoa kun joku sanoo haluavansa mennä kohti surua. Suruttomia ihmisiä tämä narsistinen aika on täynnä ja seuraukset tiedetään.
Kohta ei tartte murehtia kun Venäjä jyrää meitin
Olet peitellyt ja padonnut tunteitasi. Tuuleta ne ulos niin möykky katoaa.
Sulla on lupa itkeä itsesäälissä niin monta päivää, viikkoa tai kuukautta ikinä tarvitset. Sitten tulee se päivä, kun helpottaa. Ole vihainen, kateellinen, pelokas, surullinen, katkera - ihan mitä vaan rumaa. Ne on tunteita, imhimillisyyttä. Siitä se möykky lähtee.
Eikö kellään muulla?