Lue keskustelun säännöt.
Minussa on sisällä suuri möykky, ja se on surua
08.06.2022 |
Suru johtuu elämänmittaisista pettymyksistä. Lapsena niitätuli kamalasti, vaikka huonoista koenumeroista, vaikka kuinka yritti. Tai lahjatoiveista, joita ei ikinä saanut.
Suurimmat pettymykset ovat nousseet avioerosta ja erityislapsista.
Ja kaikkea mahdollista.
Mitenköhän tätä möykkyä pitäisi alkaa purkaa?
Kommentit (32)
Voimia sinulle! Minullakin oli tuo möykky, joka aiheutui lähinnä huonoista ihmissuhteista ja rakkaudettomasta lapsuudesta. Olen jotenkin tullut sinuiksi elämäni kanssa. Tuntuu, etten ole enää niin riippuvainen ihmisistä. En tarvitse parisuhdetta enää yhtä palavasti. Minunkin tunteillani ja tarpeillani on merkitystä. Olen päästänyt irti kaikesta pahasta ja nyt sen möykyn tilalla on aukko. Se ei välttämättä koskaan korjaannu, luotto ihmisiin on jokseenkin mennyt, mutta se ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole self-helpiä, mutta on auttanut minua ja monia muita. Eli kannattaa rukouksessa kertoa suruista ja pettymyksistä Jumalalle, Jeesuksen nimessä.
Jumala ymmärtää surua ja on lähellä surevia eikä Hänelle tarvitse edes selittää, miksi joku asia on aiheuttanut pitkäaikaista surua. Emmehän sitä aina ymmärrä itsekään. Mutta Jumala on viisas, tietää kaiken ja tuntee meidät sekä haluaa lohduttaa.
Jumalan apu ei tietenkään sulje pois esim. sitä, että voi saada apua myös muiden ihmisten kanssa puhumisesta tai jopa terapiasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä: eikä kyse ole pelkästään menneisyyden surusta, vaan nykyisyydenkin.
Äitini on 80+ ja tajuan, että hänellä ei ole montaa vuotta enää. Oma keho on alkanut rapistumaan ja tajuan, että joku päivä olen yhtä hauras. Elämän hauraus on viime aikana iskenyt monesta eri suunnasta, kun kaikkeen ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka yrittää.
Ei tietenkään voi vaikuttaa. Kaikilla on möykkynsä. Ne täytyy vaan yrittää voittaa tyyliin eteenpäin sanoi mummo lumessa.
Terapia, (netin) mt-palstat/sururyhmät, kirjoittaminen, piirtäminen, itkeminen... Näin minä olen purkanut elämänmittaista surua, jota ei aikanaan saanut ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Se on parhain möykynpurkamisväline.
Self-helppiä etsin.
Kirjoita! Ihan mitä vaan mieleen pälkähtää. Voi olla vaikka kiukkuisia huutoja niille, jotka tuottivat sinulle pettymyksen. Tai muistelua, ihan vaikka vuosittain. Koetat muistaa myös kivoja tapahtumia.
Minua on auttanut paljon ja luovan kirjoittamisen terapeuttisuudesta on kirjoitettu paljon kirjoja. Siis ihan oikeasti helpottaa esim yksinäisyydessä.
Tämä on hyvä neuvo. Tuli yhtäkkiä mieleen teini-ikä ja sehän oli ujolle melkoisen tuskaista aikaa. Silloin muinoin kirjoiteltiin vielä oikeita kirjeitä. Minulla oli silloin hyvä ystävä kirjekaverina, luokkakaveri joka muutti joskus kolmosluokalla toiselle puolen maata. Kirjoiteltiin monen sivun kirjeitä, eräänlaista terapiaa oli sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on tuommoinen möykky. Minulla on nyt kaikki hyvin elämässäni mutta se möykky on ja pysyy. Jo lapsena se oli.
Olen alkanut selkeästi huomioimaan ne hetket jolloin möykky ei tunnu. Ihan saatan ääneen itselleni sanoa että nyt tuntuu hyvältä ja onnelliselta. Tänään viimeksi totesin tämän kun pyöräilin tyttärieni kanssa ihanassa kesäsäässä koivujen katveessa. Olin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kellään muulla?
Minulla on suuri möykky sydämessä koska kahden vuoden aikana kuolemalle menetin 17 ihmistä.Minulakin olisi möykyjä useampi jos vetoisin lapsuten ,Tai sihen isäni Vilppu kuoli jäin orvoksi ,kävin lastenkoti ja sukulaisen nurkin.Kieletty oppikoulun pyrkiminen ja töihin.Möykyäkö 13 vuotiana käärin kansan uutisista terveysiteet ulkohussissa? Mitä viellä hume höyrryssä kuollut veljeni uhkas huumepikillä,leipä veitsellä minua. Mutta en voi niille asioille mitään.Miksi märehtisin ne? Elämä on tässä ja nyt ja voin elämäni rakentaa hyväksi, ilman että pidän mukana se kaikki paska. mitä toisten kautta tuli,.Sulkekaa ovet takanane ja avatkaa uusia ovi.Turhaa märehtiä vanhat asiat.Elämä on tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet peitellyt ja padonnut tunteitasi. Tuuleta ne ulos niin möykky katoaa.
Sulla on lupa itkeä itsesäälissä niin monta päivää, viikkoa tai kuukautta ikinä tarvitset. Sitten tulee se päivä, kun helpottaa. Ole vihainen, kateellinen, pelokas, surullinen, katkera - ihan mitä vaan rumaa. Ne on tunteita, imhimillisyyttä. Siitä se möykky lähtee.
Mutta kun se on möykky. Ei se ole sellaista vapauttavaa liikkuvaa tunnetta, vaan musta ja liikkumaton möykky. Ei se itketä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet peitellyt ja padonnut tunteitasi. Tuuleta ne ulos niin möykky katoaa.
Sulla on lupa itkeä itsesäälissä niin monta päivää, viikkoa tai kuukautta ikinä tarvitset. Sitten tulee se päivä, kun helpottaa. Ole vihainen, kateellinen, pelokas, surullinen, katkera - ihan mitä vaan rumaa. Ne on tunteita, imhimillisyyttä. Siitä se möykky lähtee.
Mutta kun se on möykky. Ei se ole sellaista vapauttavaa liikkuvaa tunnetta, vaan musta ja liikkumaton möykky. Ei se itketä.
No mun terapeutin mukaan se lähtee liikkeelle, jos sen nostaa pintaan. Mutta tietty siinä mennään niin pelottaville vesille, että olisi hyvä olla joku hoitosuhde, jos on oikeita traumoja. Ja saattaa saada tarvita apuneuvoja siihen möykyn muuttamiseksi itkettävään/ raivottavaan/ itsesäälittävään/ pettyneeseen tms. muotoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä osaan keskittyä nykyhetkeen ja osaan löytää valoisan puolen. Mutta kun en sitä tee, se möykky on ja pysyy, vaikka positiivisuutta ja läsnäolon taitoa olen harjoitellut jo 10+ vuotta.
Moi! Entä jos osa ongelmaa onkin positiivisuuden jne. kova yrittäminen? Vaikka sisällä olisi aivan muutakin, jonka olisi tarvetta päästä ulos? Tarkoitan, että ihmisellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus käsitellä ja kokea pettymystään ja surujaan sellaisena kuin ne ovat. Mutta tähän tarvitaan usein kuulevia korvia ja avointa syliä noin vertauskuvallisesti sanoen, siis toista ihmistä!
On totta, että kuuntelevat, inhimilliset ja turvalliset ihmiset ovat auttaneet monia, kuten esim. terapeutit, psykologit, pastorit, hyvät ystävät. Jos sellaista tarvitset, niin toivon sinunkin tiellesi sopivaa ihmistä ja yhteyttä :)
Kaksi linkkiä ja vihjettä:
Kuuntele vaikka Youtubesta runoilija-kirjailija Anna-Mari Kaskisen sanoittama mielestäni koskettava laulu ITKEMÄTTÖMÄT ITKUT.
En laita linkkiä, ettei tätä viestiä turhaan poistettaisi.
Toiseksi, jos et tiennyt, niin ilmaista terapeuttista, ammatillista tukea voi saada monella paikkakunnalla kirkon kustantaman Perheasiain Neuvottelukeskuksen eli tuttavallisemmin Perheneuvonnan kautta. Ei ole uskonnollista, ei tarvitse kuulua kirkkoon.
Kaikkea hyvää toivon sulle! Vapautumista, tukea, kasvua, voimia. Olet rakas ja tärkeä ihminen sisintäsi myöten.
Jos kukaan ei ole kuollut niin sellaiset möykyt voi poistaa ajan kanssa. No broblem
Myös maalata voi. Mun terapeutti ehdotti sitä ja suhtauduin skeptisesti,kun en ole kuvataiteellinen. Mutta se on kivaa! Ja auttaa myös.