Loputtoman negatiiviset työkaverit, ei jaksa
Teen töitä projektissa, jossa meillä on melko pieni projektitiimi. Joka viikko tiimipalaveri, jossa käydään läpi eteneminen.
Mutta mitä siellä puhutaankaan? Ensin ainakin yksi tai kaksi henkilöä käyttävät ainakin 20 minuuttia valittaakseen muista töistään ja niihin liittyvistä asioita ja ihmisistä ja yksityiselämästään.
Sitten toteavat, että eivät ole ehtineet tehdä mitään projektin eteen. Jolloin huomio keskittyy minuun, että mitä minä olen tehnyt. Käyn läpi tekemiseni, jolloin ainoa palaute on loputon kritiikki. Jonka jälkeen tulee lista määräyksiä, mitä minun pitää tehdä. Ilman, että kukaan näistä on esimiesasemassa minuun nähden.
Alan vain v*ttuuntua ihan rankasti, kun tätä valitusta, kritiikkiä ja komentelua on jatkunut kohta puoli vuotta (eli projektin alkamisesta). Ollaan yksi tiukka keskustelu työtavoista jo käyty, mutta näköjään mikään ei mennyt perille.
En enää edes näe mitään mahdollisuuksia tälle projektille onnistua, joten itsellä suunnitelmissa lähtö. Olen puhunut yhteisen esimiehen kanssa asiasta, joka vain totesi, että eihän tuon noin pitäisi mennä mutta ei viitsi puuttua asiaan.
Onko mitään mahdollisuutta saada näitä henkilöitä lopettamaan jatkuva valitus, kritiikki ja oma tekemättömyys? Mitä voisi sanoa että menisi perille että tämä on nyt pahasti kusemassa ja ihmiset jättämässä projektia heidän takiaan? Melkein kaikki mitä sanoo johtaa kiukustumiseen ja valitukseen (vielä lisää), joten ei yhtään huvita kun ei voi asiallisesti keskustella.
Vai ryhdynkö vain hakemaan muita töitä? Ja sitten ilmoitan, että pitäkää tunkkinne.
Kommentit (8)
Aloitus kuulostaa juuriongelmasta perussuomalaisessa nykyfirmassa. Talon tapa. Se miten paskasti asioita nykyään hoidetaan, se on iso osa tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria, jossa mihinkään ei lopulta uskalleta puuttua. Paljon istutaan paltsuissa ja niistä saadaan aikaan todella hienot pöytikset. Mutta kaikki jotka ovat paikan päällä tietävät kyllä, että miten huonosti organisoitu se paltsu oikeasti oli. Mutta kukaan ei muuta suuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Et voi yksin tehdä koko projektia ja jos kollegoidesi suhtautuminen on noin pahasti vinksallaan voit hyvin jättää koko projektin. Käytä aikaasi ja energiaasi mieluummin toisen työpaikan etsimiseen.
Samaa mieltä. Projektilla on tiimi. Tiimi taas tarkoittaa, että kaikki tekevät töitä. Ei niin, että yksi tai kaksi ihmistä tekevät töitä ja muut katselevat vierestä ja kritisoivat.
Ja jos asioista ei voi puhua, niin aika toivottomalta vaikuttaa. Eli jos olette jo puhuneet asioista tiukasti eikä sillä ollut mitään vaikutusta, niin kannattaa keskittyä uuden työn hakemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kuulostaa juuriongelmasta perussuomalaisessa nykyfirmassa. Talon tapa. Se miten paskasti asioita nykyään hoidetaan, se on iso osa tätä suomalaista vaikenemisen kulttuuria, jossa mihinkään ei lopulta uskalleta puuttua. Paljon istutaan paltsuissa ja niistä saadaan aikaan todella hienot pöytikset. Mutta kaikki jotka ovat paikan päällä tietävät kyllä, että miten huonosti organisoitu se paltsu oikeasti oli. Mutta kukaan ei muuta suuntaa.
Itse uskalsin kyllä puuttua, ja meillä oli hyvinkin suorapuheinen ja tiukka palaveri ongelmista. Sen lopuksi kaikki sitten kehuivat, miten hienoa oli, että uskalsin nostaa asioita keskusteluun ja miten kaikilla on nyt hyvä fiilis kun väärinkäsitykset ja epäselvyydet tulivat selvitettyä. Ja silti, vain joitakin viikkoja ja ovat takaisin vanhoissa tavoissaan.
ap
Jenkit sanoo että STFU. Hiljaa olemisen taito olisi tarpeen.
Ainoa keino on siirtää puhe aina takaisin projektiin ja käsillä olevaan tehtävään. Älä anna ihmisten valittaa. Keskeytät kohteliaasti, sanot että anteeksi, mutta nyt meidän pitää keskittyä tähän tehtävään, ja pyydät kommentit käsiteltävästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino on siirtää puhe aina takaisin projektiin ja käsillä olevaan tehtävään. Älä anna ihmisten valittaa. Keskeytät kohteliaasti, sanot että anteeksi, mutta nyt meidän pitää keskittyä tähän tehtävään, ja pyydät kommentit käsiteltävästä asiasta.
Kiitos, tuo oli hyvä neuvo.
Yleisen valittamisen lisäksi mitä koen rasittavana, on jatkuva kriittisyys. Että ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa minun tekemästäni työstä. Kuitenkin samaan työhön on ollut tosi tyytyväistä projektin ohjausryhmä, joten ei se ihan surkeaa voi olla. Silti siitä on vain loputonta kritiikkiä eikä mitään muuta kuin moitteita.
Tähän sitten kun yhdistää sen, että nämä keskeiset projektin henkilöt eivät tee oikeastaan mitään projektin eteen, vaan ilmoittavat aina, että heillä ei ole aikaa (teemme yhtä henkilöä lukuunottamatta tätä muiden töiden ohessa), niin aika vaikea tilanne. Ja jos heiltä uskaltaa kysyä mitään niin vetävät raivarit.
Joo, tajuan kyllä kuvion (että miksi toimivat noin, eli hyökkäys on paras puolustus), mutta kun ei tämä voi toimia tällä tavalla! Ja edes suora puhe ei ole saanut tilannetta muuttumaan. Ja vaikka kuinka kohteliaasti yritän ilmaista itseäni, niin tulee kiukkuista lähes huutoa.
Olen niin lähellä vain pyyhkeen heittämistä kehään, mutta en voi tässä työtilanteessa ja rahatilanteessa ennenkuin olen järjestänyt uudet kuviot, niin raskas tilanne. Varsinkin kun muut yrittävät painostaa minua tekemään koko ajan vain enemmän (tämä ei ole itsellenikään kuin osa-aikainen projekti), niin jatkuva painostus haittaa jo muita töitä ja varsinkin sitä, että riittäisi aikaa uuden työn etsinnälle). Ja itseeni vaikuttaa tosi negatiivisesti tuo jatkuva valitus, kriittisyys, moittiminen, painostaminen ja se, että he eivät tee omia hommiaan. Mutta tästä keskusteleminen ei vain mene läpi tai tuota muutosta, ei edes silloin kun projektin ohjausryhmäläiset ovat huomauttaneet asiasta.
Et voi yksin tehdä koko projektia ja jos kollegoidesi suhtautuminen on noin pahasti vinksallaan voit hyvin jättää koko projektin. Käytä aikaasi ja energiaasi mieluummin toisen työpaikan etsimiseen.