Kuvaile se hetki, kun luet viestin, missä puolison uskottomuus paljastuu?
Säpo/tekstari miltä tuntui, pystyitkö toimimaan? Mitä luki?
Kommentit (21)
Jos Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo) ilmoittaisi tuosta niin kyllä ihmettelisin.
Maa mureni alta, tuli kylmä hiki, sydän hakkasi
Ihmettelisin, jos minulle vieras ihminen lähettäisi minulle tekstarin, koska numeroni on salainen. Sähköpostiosoitteeni saisi selville googlettelemalla nimelläni, tosin minulla on Suomessa kokonimikaimoja.
Kysyisin varmaan puolisoltani, että mikä tämä homma on ja miksi ventovieras ihminen lähettää minulle viestiä hänen tekemisistään. Sen jälkeen joko ignooraisin kyseisen viestin ja ihmisen tai menisin rimputtelemaan hänen ovikelloaan. Voin kertoa, että se ei olisi ystävällismielinen rimputtelu.
Mä purskahdin nauruun. Koko tilanne oli kun jostain sketsisarjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystesti kaikille neljälle lapsellemme.
Yksikään ei ollut minun, joten se oli sellainen suht selkeä viesti.
Oma rauhallisuus yllätti, nainen itki ja esitti katuvaa, annoin hänelle ja hänen lapsilleen viikon aikaa häipyä asunnostani.
Cool story bro
Niinpä. Tämän palstan tunnevammaisten miesten fantasioista näkee heti suoraan miksi naiset ei kiinnostu. Nää ei pysty eläytymään psyykkisesti normaalien ihmisten tunne-elämään yhtään.
Olin epäillyt jo pitkään, että avokilla on jotain salattavaa, käytös oli selvästi muuttunut. Äreämpi ja salamyhkäisempi, ärsyyntyi heti jos kysyin, että mikä nyt on? Ei kuulema mikään, ja sitten piti aina pari päivää mykkäkoulua.
Eräänä päivänä huomasin, että hänellä oli kaksi täsmälleen samanlaista puhelinta (kalliimpia malleja vieläpä) ja ihmettelin, että mihin hän kahta tarvitsee. Aloin tutkia sitä kotoa löytynyttä versiota, ja sieltäpä sitten löytyi toiselle naiselle lähetettyjä niin rasvaisia pornoviestejä että huhhuh...
En ikinä unohda sitä tunnetta: pyörrytti, oksetti, huimasi ja tuntui että sydän jyskyttää itsensä ulos rinnasta.... Matto oli kirjaimellisesti tempaistu jalkojeni alta. Siitä hetkestä lähti eroprosessi käyntiin, vaikka siihen aikaa menikin käytännön syistä.
Luottamus meni kerrasta eikä enää takaisin tullut. Luottamuksen mukana katosi myös arvostus, ja näiden seurauksena ovesta asteli ulos myöskin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Olin epäillyt jo pitkään, että avokilla on jotain salattavaa, käytös oli selvästi muuttunut. Äreämpi ja salamyhkäisempi, ärsyyntyi heti jos kysyin, että mikä nyt on? Ei kuulema mikään, ja sitten piti aina pari päivää mykkäkoulua.
Eräänä päivänä huomasin, että hänellä oli kaksi täsmälleen samanlaista puhelinta (kalliimpia malleja vieläpä) ja ihmettelin, että mihin hän kahta tarvitsee. Aloin tutkia sitä kotoa löytynyttä versiota, ja sieltäpä sitten löytyi toiselle naiselle lähetettyjä niin rasvaisia pornoviestejä että huhhuh...
En ikinä unohda sitä tunnetta: pyörrytti, oksetti, huimasi ja tuntui että sydän jyskyttää itsensä ulos rinnasta.... Matto oli kirjaimellisesti tempaistu jalkojeni alta. Siitä hetkestä lähti eroprosessi käyntiin, vaikka siihen aikaa menikin käytännön syistä.
Luottamus meni kerrasta eikä enää takaisin tullut. Luottamuksen mukana katosi myös arvostus, ja näiden seurauksena ovesta asteli ulos myöskin rakkaus.
Kaksi puhelinta eikä tajunnut laittaa niitä salasanan tai muun tunnistautumisen taakse?
Olin jo löytänyt miehen repusta hänen salasuhteensa paljastavia tavaroita, kuten kortsuja, tyttöystävän heidän tarinastaan tekemän kirjan, tyttöystävän alkkarit sekä nippusiteitä. Yöllä istuin vessassa etsimässä miehen puhelimesta lisätietoa suhteesta, ja kun löysin ne viestit instan DM:sta, niin silti iski ihan hirveä epäusko. Mulla tärisi kädet, paleli ja olin kuin kivettynyt. Luin viestejä varmaan tunnin, joten siellä oli paljon kaikenlaista: kaipausta, rakkauden tunnustuksia, suunnitelmia tapaamisesta, nakuselfieitä. Paljon kaikkea varsin tavanomaista viestintää suhteessa olevien ihmisten välissä. Päällimmäisiä tunteita oli tosiaan epäusko, siitä että joku jonka kuvittelit tuntevasi oli valehdellut jo vuosia ja ollut suhteessa toisen kanssa. Luottamuksen pettäminen oli oma lukunsa. Jos en olisi luottanut mieheen sataprosenttisesti, niin pettäminen ei olisi onnistunut. Eropäätös tehtiin yhdessä, mutta kaikesta huolimatta elättelin toivoa, jostain normaalielämään palaamisesta. Pienen sulattelun jälkeen olen kuitenkin itsekin tullut siihen tulokseen, että rakkaus mieheen on täysin kuollut eikä luottamus tule ikinä palaamaan. Mun elämä tulee olemaan paljon parempaa ja onnellisempaa ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo löytänyt miehen repusta hänen salasuhteensa paljastavia tavaroita, kuten kortsuja, tyttöystävän heidän tarinastaan tekemän kirjan, tyttöystävän alkkarit sekä nippusiteitä. Yöllä istuin vessassa etsimässä miehen puhelimesta lisätietoa suhteesta, ja kun löysin ne viestit instan DM:sta, niin silti iski ihan hirveä epäusko. Mulla tärisi kädet, paleli ja olin kuin kivettynyt. Luin viestejä varmaan tunnin, joten siellä oli paljon kaikenlaista: kaipausta, rakkauden tunnustuksia, suunnitelmia tapaamisesta, nakuselfieitä. Paljon kaikkea varsin tavanomaista viestintää suhteessa olevien ihmisten välissä. Päällimmäisiä tunteita oli tosiaan epäusko, siitä että joku jonka kuvittelit tuntevasi oli valehdellut jo vuosia ja ollut suhteessa toisen kanssa. Luottamuksen pettäminen oli oma lukunsa. Jos en olisi luottanut mieheen sataprosenttisesti, niin pettäminen ei olisi onnistunut. Eropäätös tehtiin yhdessä, mutta kaikesta huolimatta elättelin toivoa, jostain normaalielämään palaamisesta. Pienen sulattelun jälkeen olen kuitenkin itsekin tullut siihen tulokseen, että rakkaus mieheen on täysin kuollut eikä luottamus tule ikinä palaamaan. Mun elämä tulee olemaan paljon parempaa ja onnellisempaa ilman häntä.
kirja, nippusiteitä? siis tyttöystävän heistä kirjoittama kirja? ja nippusiteitä?? sehän kertoo jo...mitä???
Valitettavasti on käynyt useamman kerran. Kai siinä joku adrenaliini hyökyy heti, sydän alkaa hakata kovaa. Itselläni myös varmaan hermostuneisuus saa aikaan käsien hikoilun. Aika menettää merkityksensä. Jollain tavalla tietyt tunteet pidättäytyvät, ja viha ja halveksunta taitaa olla ensimmäiset reaktiot. Itku ja suru tulee minulla myöhemmin. Tyhjyys.
Minusta tulee kriisitilanteessa tunteeton. Maailma pysähtyy ja tajuan kaiken kristallinkirkkaasti. Tiedän, mitä minun pitää tehdä. En lukenut tekstaria, vaan tajusin, kun kaikki tietyn henkilön tekstarit oli puhelimesta poistettu.
Sama tunteettomuus tapahtui, kun tulin ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, jossa lapseni selviämismahdollisuudet olivat 50-50.
Kummankin uskottomuuden paljastuminen oli hirveitä hetkiä, varsinkin jälkimmäisen. Ikimuistoisia ja traumaattisia. Ei niitä unohda koskaan. Joskus yhden pitää olla vahva, että toinen voi olla heikko.
Epäusko, en olisi voinut kuvitellakaan hänestä. Paniikki, epäusko, aivan suunnaton järkytys ja suru. Rakastin niin täysillä ja koko sydämestäni häntä siihen saakka, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt tajuta, että hän ei tuntenut minua kohtaan yhtä voimakkaasti eikä fyysiset halut olleet likikään samaa luokkaa. Ei myöskään toisen nautintoon panostaminen. Yksi elämäni traumaattisimpia kokemuksia, vaikka aikaa on jo kulunut
Vierailija kirjoitti:
Jos Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo) ilmoittaisi tuosta niin kyllä ihmettelisin.
Kiitos päivän parhaista nauruista 😂
Ennen kännyköitä lankapuhelimeen soitti naisääni joka sanoi itseään esittelemättä: "Kerro sille X:lle että se oli vaan tuulimunaraskaus ja se on hoidettu". Minua jostakin syystä alkoi naurattamaan ja kysyin kuka soittaa? Hän vain toisti, että "se on hoidettu". Sanoin, että "anna olla viimeinen kerta, kun häiritset tai teen ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta". Hän katkaisi puhelun siihen.
Lähinnä ärsytti tuollainen pateettinen pelle. Arvasin heti kuka nainen oli, sillä silloinen avomieheni oli kertonut, että työpaikalla joku nainen on ihastunut häneen. No, tottakai tuosta arvasin, että heillähän on ollut suhde tietenkin. Onneksi avomiehen ja minun suhde veteli muutenkin viimeisiään, enkä juurikaan surrut tuota pettämistä. Parin kuukauden päästä muutimme erilleen.
Heti tuon puhelun jälkeen soitin mieheni työpaikalle ja pyysin sitä naista puhelimeen, mutta hän ei muka ollut paikalla. Esittelin siis itseni nimellä, mutta hän sanoi puhelimeen vastanneelle, että sanoisi ettei hän ole juuri nyt paikalla. No käskin kertoa terveiset, että aion tehdä poliisille ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta jos hän vielä soittaa kotiini.
Eron jälkeen ex-avokin ja tuon naisen suhde ei jatkunut.
Vierailija kirjoitti:
Epäusko, en olisi voinut kuvitellakaan hänestä. Paniikki, epäusko, aivan suunnaton järkytys ja suru. Rakastin niin täysillä ja koko sydämestäni häntä siihen saakka, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt tajuta, että hän ei tuntenut minua kohtaan yhtä voimakkaasti eikä fyysiset halut olleet likikään samaa luokkaa. Ei myöskään toisen nautintoon panostaminen. Yksi elämäni traumaattisimpia kokemuksia, vaikka aikaa on jo kulunut
Kuin omasta elämästä. Se tunne kun tunnustaa itselleen että en tunne puolisoani. Sen jälkeen se valheiden ja epäihhimillisyyden määrä mikä syötettiin kun mukamansa yritettiin pelastaa liitto. Käytiin parisuhdeterapiassa joka sekin oli vain näytelmää. Todellisuudessa vain pelattiin aikaa ja rakennettiin suunnitelmia uudelle suhteelle.
Olisi pitänyt näyttää ovea heti kun toinen suhde tuli ilmi. Mutta kun uskoo ja luottaa toiseen niin haluaa yrittää loppuun asti. Palkinnoksi saa syvät haavat.
[/quote]kirja, nippusiteitä? siis tyttöystävän heistä kirjoittama kirja? ja nippusiteitä?? sehän kertoo jo...mitä???[/quote]
Tyttöystävä oli teettänyt heidän ihanasta, kuumasta ja tuhmasta suhteestaan kirjan täällä: https://lovebookonline.com/our-story/
Oli todella kätevää mulle, koska siihen oli hyvin dokumentoitu suhteen alku, treffipaikat ja kaikki muu mahdollinen sekä yksityiskohtia heidän seksistään. Ei siis jäänyt epäselväksi, että minkälaisen ystävän alkkarit siellä repussa oli ja miksi niitä kortsujakin tarvittiin. Nippusiteitäkään tuskin tarvittiin pieniin kodin askareisiin...
En saanut ilmiantoa vaan vaimon valheiden määrä, puhumattomuus ja käytös ylitti kriittisenpisteen. Tajusin yhtäkkiä kaikki ja alkoi armoton vitxtus. Yksi elämäni rankimmista.