Miten selvitä äitiyteen liittyvästä kovasta ja aiheettomasta kritiikistä?

älä välitä! Sanoit itsekin kyseessä olevan vieraan ihmisen; mitä vittua hän muka mistään tietää? Miksi siis välittäisit? Äitinä tulet kuulemaan samaa ja paljon PALJON pahempaa seuraavat parikymmentä vuotta. Et ole tilivelvollinen mistään vieraille eikä heillä ole todellista tietoa arvioida ratkaisujasi. Lapsesi takia; jätä heti tuollainen asenne. Ja ihan itsestäni huomasin, että sitten kun hormonit tasaantuivat niin kummasti alkoivat vieraiden kommentitkin tuntua yhdentekeviltä. Ja usein näpäytän takaisin, mikäli aihetta on. Joskus riittää olankohautus. Imetin tyttöäni lähes 2v. Olisin ehkä lopettanut aiemmin, jos olisin tajunnut, kuinka imetys/hormonit jatkavat herkistelyä.

Mulle toi äitiys on vaan niin arka asia. Muuten mua saa haukkua vaikka kuinka, mutta äitiyteen kohdistuva kritiikki satuttaa tosi syvältä.



En ehkä olisi reagoinut näin, jos aihetta tosiaan olisi ollut. Mutta kun rakastan lapsiani niin paljon, enkä koskaan ole todellakaan laiminlyönyt heitä. Olen yh:na tehnyt parhaimpani, vaikka kahdeksi musta ei ole ollut. Entinen mies ei edes ole ollut lasten elämässä vuosiin. Vain muutama harva tapaaminen :o(



Olen kuulemma vaarantanut lasten turvallisuuden kun he (8- ja 10-vuotiaat ovat olleet iltaisin kotona nelisen tuntia kun olen ollut töissä, jättänyt heidät pikkuvaatteissa pakkaseen jne. Lapsilla on ollut tuttu ihminen lähellä, jos hätä tulee, enkä koskaan ole jättänyt lapsia pakkaseen. Syytökset ovat tuulesta temmattuja ja sairaita.



Samaan syssyyn tuo nainen, itsekin äiti, kiillotti omaa kruunuaan ja kertoi miten heillä asiat hoidetaan. Tuli niin paha mieli.. Mies lisää vaan vettä myllyyn, eikä ollenkaan viitsi antaa mulle armoa. En tajua miksi hän tekee noin! Itsehän hän lähti. En ikinä ole puuttunut heidän elämäänsä tai muutenkaan ole ollut ns. hankala ex.



Tulee vaan mieleen, että mitä oon tehnyt ansaitakseni tämän. Enkä edes pääse noista ihmisistä ikinä eroon. Mua masentaa, että luultavasti loppuelämäni joudun kärsimään tuosta arvostelusta ja pahoittamaan mieleni uudelleen ja uudelleen. Oon helppo kohde, koska olen yksin. Jos joku olisi pitämässä mun puolia, niin ehkä olisin vahvempi. Tuntuu että olen ihan umpikujassa, yksin ja heikoilla. Ja pitäisi jaksaa lasten kanssa hymyssä suin.



ap

Miehesi voi yksin hakea lapset tai sitten viet ne, mutta et mene itse käymään exän luona vaan sovit puhelimitse, että lapset tulevat itse hänen luo. Kyyditset vain heidät isänsä pihalle ja ajat pois ja haet kanssa, niin että lapset tulee valmiiksi pihalle odottamaan.



Ilmoitat, että sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä hänen vaimonsa kanssa. Perustele, vaikka että näin ei tule turhia riitoja.



Itse en ole ikinä nähnyt exäni nykyistä ja riitoja ei tietenkään ole, kun ei olla missään tekemisissä keskenämme.

Asia on sillä tavalla, että sun äitiydesäsi ON jotain vikaa. Ei siksi, että sitä kritisoidaan vaan siksi, että sinä et ole valmis ottamaan siitä kritiikkiä vastaan ja se on sulle noin "arka paikka". JOKAINEN äiti on ansainnut kritiikkiä ja JOKAINEN äiti tulee sitä saamaan. Viimeistään omlta lapsiltaan. Ja oikeasti äitinä selviämisen mitta on sitten siinä, kuin ka kykenee ottamaan kritiikin vastaan ja parantamaan sen mitä parannettavissa on, tekemään kritiikistä huolimatta sen, mitä tehtävä on - ja näkemään näiden eron.



Sä et ole tässä vielä, päätellen siitä, mitä itse sanot. SUlle kritiikki on väärää ja liikan kova pala. Mut oikasti sulla olis NYT vielä vuosi tai pari aikaa opetella ennen lastesi murrosikää. Ryhdypäs nyt töihin. Oikeasti, sun pitää nähdä, että teet yhtä jos toista väärin, et ole täydellinen, kukaan ei ole, mutta sunkin pitää muokata itseäsi siihen suuntaan. Siinä kuin muidenkin.

oli syytä tai ei ja sinun on vain selvittävä siitä. Jos annat sen masentaa itsesi silloin, eivät lapsesi saa koskaan kasvaa aikuisiksi niin kuin heidän kuuluisi.

Tiedät huolehtivasi lapsistasi hyvin. Äitiys on arka aihe ja myös aihe, jota ulkopuoliset innolla kritisoivat ja arvioivat kaikella tavalla. Olen tämän itsekin huomannut. Ja mikäli sattuu vielä olemaan synnytyksen jälkeinen hormonimyrsky päällä, niin se pahentaa asiaa. Kaikki pienetkin huomautukset lasten hoidon laadusta saavat mielen maahan ja itkun silmään. Yritä nyt koota itsesi ja jätä nuo kommentit omaan arvoonsa. Tiettyä ulkokuorta tässä äitinä joutuu kyllä kasvattamaan, jotta kestää välillä kohtuuttomankin ulkopuolisen arvostelun.

Jos esittää tuulesta temmattuja väitteitä toisten vanhemmuudesta, asettaa itsensä naurunalaiseksi. Varmista nyt toki että koko lähipiirinne on tietoinen hänen käytöksestään, hän ei kohta kehtaa näyttää naamaansa missään. Hänellä on itsellään jotain kipeitä ongelmia, kun on tarvetta noin naurettavaan loanheittoon. Tiedän vastaavan tapauksen, ja siinä loanheitto oli puhdasta häpeäraivoa, suoraan lähtöisin henkilön oman elämän romahduksesta.