Tätini asunut 20v Ranskassa ja tapasin häntä pitkästä aikaa

Ulkomainen aksentti 2 kuukauden jälkeen = brassailua

20 vuoden jälkeen = normaalia

Mun täti on asunut Italiassa yli 30 vuotta eikä hän kuulosta italialaiselta suomea puhuessaan. Mutta kielet ja aksentit tarttuu eri tavalla eri ihmisiin.

Pelleilyä, jos perheensä siellä on suomenkielinen.

Normaalia, jos kaikki kontaktit kotona ja ympäristössä on ranskan kielellä.

Itse Ruotsissa asuvana huomaan että suomen kieli on hieman eri vivahteinen , kunnes parin viikon oleskelun päästä Suomessa se muuttuu.

20:nen vuoden jälkeen tätisi ajattelee ranskaksi ja siksi puhuu suomea ranskalaisittain. Normaalia.

Mä olen asunut Ranskassa 3 vuotta ja puhun suomen kieltä murtaen ja sanat unohtuvat tai ovat väärin tavutettuja. Ranskan kieltä olen opiskellut ennen maasta poistumista noin 15 vuotta ja siksi on ollut luonnollista puhua sitä. Suomen kieltä en puhu oikeastaan koskaan tai ole puhunut tämän 3 vuoden aikana. Ne kerrat voi laskea yhden käden sormilla.

Mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ongelma?

Sinun ongelma on se että näet ongelman joka keskustelussa. 

Ystäväni on asunut Ranskassa suunnilleen parikymmentä vuotta. Kyllä se äidinkieleenkin vaikuttaa, jos enimmäkseen siellä kommunikoi ranskaksi. Esimerkiksi jotkut suomalaiset sanat voi olla hakusessa ja puheen rytmikin on ehkä vähän erilainen. Mutta ystävästäni voin sanoa myös sen, ettei hän ole sitä tyyppiä, joka tuntisi tarvetta brassailla tuollaisella. Siis tahatonta, uskon minä. 

Ihan normaalia. Olen asunut ulkomailla kymmenen vuotta ja jotkut sanat vaan unohtuu ja on tullut paljon uussanoja/sanontoja mitä ei tiedä.

Sitten joku ottaa puheeks vielä jonkun artistin tai näyttelijän josta et ole koskaan kuullutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Mun täti on asunut Italiassa yli 30 vuotta eikä hän kuulosta italialaiselta suomea puhuessaan. Mutta kielet ja aksentit tarttuu eri tavalla eri ihmisiin.

Voisi kuvitella, että suomea puhuessaan italiaa muuten arjessaan puhuva kuulostaa enemmän tutun kuuloiselta kuin ranskaa puhuva.

Tätisi on Helena Petäistö.

Elle est une femme francaise.

Tätini ja hänen pari lastaan (eli minun serkkujani ja ovat jo yli 40-vuotiaita) asuvat ruotsissa. Varsinkin tällä tädilläni on todella voimakas ruotsalainen aksentti suomea puhuessaan. Hän ei lausu ruotsiakaan kuin natiivi vaan hän kuulosta enemmän suomenruotsalaiselta. Hänellä on siis sellainen tilanne, että hän ei lausu mitään kieltä kuin syntyperäinen ihminen vaikkakin kuitenkin ymmärtää ruotsia "täydellisesti". Suomeakin hän siis edelleen puhuu (aksentilla) ja ymmärtää mutta välillä hänellä meinaa vähän sekoittua suomi ja ruotsi keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tätini ja hänen pari lastaan (eli minun serkkujani ja ovat jo yli 40-vuotiaita) asuvat ruotsissa. Varsinkin tällä tädilläni on todella voimakas ruotsalainen aksentti suomea puhuessaan. Hän ei lausu ruotsiakaan kuin natiivi vaan hän kuulosta enemmän suomenruotsalaiselta. Hänellä on siis sellainen tilanne, että hän ei lausu mitään kieltä kuin syntyperäinen ihminen vaikkakin kuitenkin ymmärtää ruotsia "täydellisesti". Suomeakin hän siis edelleen puhuu (aksentilla) ja ymmärtää mutta välillä hänellä meinaa vähän sekoittua suomi ja ruotsi keskenään.

Niin siis tätini on asunut ruotsissa jo ainakin 40 vuotta ja hänen lapsensa ovat syntyneet Ruotsissa mutta puhuvat myös suomea.

Liekkö? Sinä et nähtävästi osaa suomea edes suomalaisella kieliopilla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen asunut Ranskassa 3 vuotta ja puhun suomen kieltä murtaen ja sanat unohtuvat tai ovat väärin tavutettuja. Ranskan kieltä olen opiskellut ennen maasta poistumista noin 15 vuotta ja siksi on ollut luonnollista puhua sitä. Suomen kieltä en puhu oikeastaan koskaan tai ole puhunut tämän 3 vuoden aikana. Ne kerrat voi laskea yhden käden sormilla.

Voi voi sentään. Olen asunut kolmessa maassa Euroopassa nyt yhteensä 51 vuotta eikä ole äidinkielen kanssa yhtään mitään vaikeuksia, ei kirjoituksessa eikä taivutuksissa. Erittäin harvoin puhun suomea ja ajattelen ja näet unet saksaksi, mutta äidinkieltä ei sentään unohda kukaan. Turun murrekin sujuu hyvin edelleen. 

Olen asunut ulkomailla 38 vuotta, eikä kukaan Suomessa - sukulaisteni lisäksi - tiedä, etten asu Suomessa, sillä se ei kuule puheestani.

Toki pidän suomea yllä: luen paljon ja puhun jälkikasvulle suomea.

Olin viisi vuotta sitten kaksi viikkoa Kreikassa ja olen puhunut suomea murtaen sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun täti on asunut Italiassa yli 30 vuotta eikä hän kuulosta italialaiselta suomea puhuessaan. Mutta kielet ja aksentit tarttuu eri tavalla eri ihmisiin.

Minulle (en ole asiantuntija) Italian aksentti on melkein sama kuin Suomen. Molemmat siis kuulosta samalta.

Ranskassa varmaan ensimmäisenä jää päälle kysymysten nouseva intonaatio. Se on ainakin se, minkä oppii ensimmäisenä. Muuta en sit oppinutkaan.