Mikä on liian estoista?

Aloitan itse. Minulle (M52) liian estoista olisi, jos

- Vaimon yleisasenne seksiin olisi perusnegatiivinen

- Hän olisi niin passiivinen, että hänestä ei tietäisi nauttiiko hän seksistä tai haluaako ylipäänsä sitä

- Hän häpeäisi omaa pilluaan niin paljon, etten saisi koskea enkä nuolla sitä

- Hän ei haluaisi koskea kaluuni eikä tehdä sille hyvää

- Hän paheksuisi tai inhoaisi itsetyydytystäni

Näiden lisäksi ei ole mitään juttua tai temppua mikä olisi minulle niin pakollinen, etten voisi elää ilman. Tuo positiivinen perusasenne on kaikkein tärkein.

Eiks toi oo jo aika unelmanainen??

Vierailija kirjoitti:

Eiks toi oo jo aika unelmanainen??

No kyllä minusta joo, mutta toisessa ketjussa pidettiin vinksahtaneena: https://www.vauva.fi/comment/57208550#comment-57208550

Estoisuus on ennenkaikkea sitä, että seksistä ei voi edes puhua. Suojat laskeutuvat heti ja puheenaihe vaihtuu. Eroottista tunnelmaa ei mitenkään voi luoda. Pyydä sitten tämän jälkeen yhtään mitään. Ei uskalla. Pään sisus siis tässäkin tärkein. Ei voi laittautua, jos jotain pyytää, niin tietää, että peitto ei edes pimeässä heilu jos ei muutenkaan.

Seksuaalisuus lähtee itsestä ja kokeilunhalusta, ilosta. Inhottaa tämä pornovihaaja tällä palstalla, joka tekee kauniista asiasta ruman ja iljettävän. Terveet ihmiset leikkivät mitä leikkivät toisia kunnioittaen. Olen itse alistava seksissä (yhteinen sopimus), mutta alistetulla se valta on oikeasti. Turvasana todellakin on se, joka kuullaan ja oikeasti ei satuteta niin, että toisella ei ole kivaa. Aikuiset ihmiset osaavat päättää seksielämästään.

Ja seksiä harrastan monenlaista. Ihan vaniljaa harvemmin, mutta ei sekään huonoa ole. Mielestäni toisten mollaaminen sen vuoksi, että vanilja riittää molemmille, on todella typerää. Minulle ei riitä, mutta olenkin suhteessa ihmisen kanssa, jolla sama ajatusmaailma. Näin olisi hyvä olla kaikilla. Ja ei, kaikkea ei välttämättä aina saa. Yllätyksiä on hyvä olla olemassa ja jos kaikki unelmat eivät toteudu, ei sekään maailmaa kaada. Toisen estoisuus ei saisi kaataa toisen seksielämää. Sitä mieltä toki olen. Pakottaa ei silti saa.

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Tätä yritin hieman eri kantilta tuoda omassa viestissäni esiin, mutta selkeämmin kirjoitit. Kiitän.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Onhan se nyt hiukan estoista, jos ei valot päällä voi olla sängyssä.

Häpeääkö nainen vartaloaan, vai mistä tämmöinen oikein kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Kökköä on se, jos porno toimii mallina seksille sen sijaan että seksiä kehiteltäisiin yhdessä. En esimerkiksi voi ymmärtää sellaista, että pornoa katsotaan yhdessä ja sitten matkitaan sitä. Mutta eihän minun sitä tarvitsekaan ymmärtää.

Olen minä sen verran pornoa nähnyt, että tiedän siellä olevan jos jonkinlaista, jokaiselle jotakin. Sieltä voi poimia itselle sopivia virikkeitä. Ymmärrän senkin, että joku voi kiihottua alistumisesta (sehän ei ole  oikeaa väkivaltaa) ja muistakin vähän erikoisemmista jutuista, vaikka itseäni sellainen ei kiihota. Mutta pornossa moni amatooripätkäkin on pilattu vähintäänkin teennäisillä pornoäänillä ja hyvää pornoa on vaikea löytää. Se on eläimellistä ja suoraviivaista menoa, homoporno on yleensä parasta laadullisesti, kun sitä tekevät amatöörit. Minua ei kiinnosta naisten katselu pornossa lainkaan, heteronaisena. Yllätyksekseni olen täällä huomannut, että homopornon katsominen on naisilla tosi suosittua. Siitä kun puuttuu se kökkö nautinnon näytteleminen ja kummalliset, epäuskottavat temput, jotka pilaavat kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Kökköä on se, jos porno toimii mallina seksille sen sijaan että seksiä kehiteltäisiin yhdessä. En esimerkiksi voi ymmärtää sellaista, että pornoa katsotaan yhdessä ja sitten matkitaan sitä. Mutta eihän minun sitä tarvitsekaan ymmärtää.

Olen minä sen verran pornoa nähnyt, että tiedän siellä olevan jos jonkinlaista, jokaiselle jotakin. Sieltä voi poimia itselle sopivia virikkeitä. Ymmärrän senkin, että joku voi kiihottua alistumisesta (sehän ei ole  oikeaa väkivaltaa) ja muistakin vähän erikoisemmista jutuista, vaikka itseäni sellainen ei kiihota. Mutta pornossa moni amatooripätkäkin on pilattu vähintäänkin teennäisillä pornoäänillä ja hyvää pornoa on vaikea löytää. Se on eläimellistä ja suoraviivaista menoa, homoporno on yleensä parasta laadullisesti, kun sitä tekevät amatöörit. Minua ei kiinnosta naisten katselu pornossa lainkaan, heteronaisena. Yllätyksekseni olen täällä huomannut, että homopornon katsominen on naisilla tosi suosittua. Siitä kun puuttuu se kökkö nautinnon näytteleminen ja kummalliset, epäuskottavat temput, jotka pilaavat kaiken.

Itse pidän koomisen tason saavuttavista introista. Olikohan James Deenin Ja Bridgitte B:n psycho-leffasta poimittu alustus yksi parhaista. Toinen esimerkki oli uhkean naisen asuntoon tunkeutuva murtovaras, jonka nainen rinnoillaan kolkkaa ja köyttää vuoteeseen. Huumori kuuluu seksiin ja kun näyttelijöillä on riittävästi taitoa ja jopa karismaakin niin homma toimii. Estottomuus tulee ilmi juuri siinä, että nämä näyttelijät tekevät itsestään rooleissaan enemmän tai vähemmän hönttejä.

Oman pään tulee ihan arjessakin olla kunnossa, että lähtee leikkimään täpöllä. Se on silti hauskaa. Vanhana miehenä todella hyvää seksiä oli, kun vaimo oli hankkinut pinkin peruukin ja laittautui pissiskuteisiin. En pidä pikkutytöistä, mutta tuossa oli komedia-arvo niin  kohdillaan, että se toimi. Ja vaimo, jos luet, olit näyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Jos vielä mietin rajaa niin raja voisi olla sellainen, että jos mies ei anna minun käsitellä itseään oikein pohjanmaan kautta ja häpeilee penistään tai pyllyreikäänsä tai sen käyttämistä. Kaikki tällaiset homofobiset asiat olisivat liian estynyttä minulle ja muutkin estyneet uhoilijat :)  En jaksaisi kannatella kenenkään heteroutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Komppaan täysin! Ja erityisesti tuo pornoaddiktio, sitä kun ei saisi mainita tai edes tunnistaa ihmisten tavoissa toteuttaa seksuaalisuutta. Porno on niin kapea ja helppo ratkaisu, kun oma mielikuvitus ei riitä. Pornoon tukeutuminen voi itseasiassa olla juui se estoisuuden merkki ihmisessä eli pitää hakea tietty helppo pornokaava, jota toteuttaessaan ja jopa toisen pakottaminen pornotemppuihin, vapauttaa ajattelemasta itse, keskittymisestä toiseen ihmiseen myös henkisesti. Kun seksi on hyvää ja tyydyttävää, se tyydyttää myös henkisesti. Pornon matkiminen on pikahelpotus, ei henkisesti lataavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Kökköä on se, jos porno toimii mallina seksille sen sijaan että seksiä kehiteltäisiin yhdessä. En esimerkiksi voi ymmärtää sellaista, että pornoa katsotaan yhdessä ja sitten matkitaan sitä. Mutta eihän minun sitä tarvitsekaan ymmärtää.

Olen minä sen verran pornoa nähnyt, että tiedän siellä olevan jos jonkinlaista, jokaiselle jotakin. Sieltä voi poimia itselle sopivia virikkeitä. Ymmärrän senkin, että joku voi kiihottua alistumisesta (sehän ei ole  oikeaa väkivaltaa) ja muistakin vähän erikoisemmista jutuista, vaikka itseäni sellainen ei kiihota. Mutta pornossa moni amatooripätkäkin on pilattu vähintäänkin teennäisillä pornoäänillä ja hyvää pornoa on vaikea löytää. Se on eläimellistä ja suoraviivaista menoa, homoporno on yleensä parasta laadullisesti, kun sitä tekevät amatöörit. Minua ei kiinnosta naisten katselu pornossa lainkaan, heteronaisena. Yllätyksekseni olen täällä huomannut, että homopornon katsominen on naisilla tosi suosittua. Siitä kun puuttuu se kökkö nautinnon näytteleminen ja kummalliset, epäuskottavat temput, jotka pilaavat kaiken.

Itse pidän koomisen tason saavuttavista introista. Olikohan James Deenin Ja Bridgitte B:n psycho-leffasta poimittu alustus yksi parhaista. Toinen esimerkki oli uhkean naisen asuntoon tunkeutuva murtovaras, jonka nainen rinnoillaan kolkkaa ja köyttää vuoteeseen. Huumori kuuluu seksiin ja kun näyttelijöillä on riittävästi taitoa ja jopa karismaakin niin homma toimii. Estottomuus tulee ilmi juuri siinä, että nämä näyttelijät tekevät itsestään rooleissaan enemmän tai vähemmän hönttejä.

Oman pään tulee ihan arjessakin olla kunnossa, että lähtee leikkimään täpöllä. Se on silti hauskaa. Vanhana miehenä todella hyvää seksiä oli, kun vaimo oli hankkinut pinkin peruukin ja laittautui pissiskuteisiin. En pidä pikkutytöistä, mutta tuossa oli komedia-arvo niin  kohdillaan, että se toimi. Ja vaimo, jos luet, olit näyttävä.

Juonellista pornoa olen katsonut vain nuorena ja silloin kelasin ne alkuosat aina yli siihen asti, kunnes näin itse aktin. En pitänyt niitä kiihottavina, enemmän kiihotusta sain esimerkiksi tietyistä kirjoista, joita käytin masturbointiin. Nykyisin katson vain sellaista pornoa, jossa on pelkkä akti ja mielellään ilman päitä eli hyvin riisuttu ja minimalistinen on minun pornomakuni, eivät kestä muutamaa minuuttia kauempaa nuo amatööripätkät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Jos vielä mietin rajaa niin raja voisi olla sellainen, että jos mies ei anna minun käsitellä itseään oikein pohjanmaan kautta ja häpeilee penistään tai pyllyreikäänsä tai sen käyttämistä. Kaikki tällaiset homofobiset asiat olisivat liian estynyttä minulle ja muutkin estyneet uhoilijat :)  En jaksaisi kannatella kenenkään heteroutta.

Tämäkin todella hyvä esiinnosto. Toisaalta, en jaksaisi itse kannatella ja tukea todella estynyttä ihmistä, vaikka hänestä välittäisinkin. Jos olisin rakastunut ja olisi suhde tällaisen ihmisen kanssa, se olisi vaikeaa. Estyneisyys ja esteet, jotka hänellä ovat, olisivat myös minun esteitäni. Tukehtuisin. Ja koska minulla ei ole koulutusta auttaa, tekisinkö vahinkoa yrittäessäni rikkoa ne?  

En myöskään pitäisi siitä, että en saisi nauttia naisen koko kehon kauneudesta. Puhun visuaalisuudesta, siitä kuinka hän voisi tuoda sitä esiin ja kuinka keho voi olla eri puolilta niin kaunis. Itselle alistusleikit ovat tuttua ja mun kanssa turvallista. Katsominen ja koskeminenkin voi joillekin olla kovin vaikeaa. Tai usko siihen, että olento voidaan nähdä kauniina hepeneissä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmässä ja mielessä. On helppo nähdä itsessään ne huonot asiat ja ne voivat kummitella todella vahvasti. 

Mielenkiintoinen tuo sanomasi, mitkä asiat liitetään homoseksuaalisuuteen. Eikös se nyt vaan ole niin, että pitää tietyistä olennoista. Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Kökköä on se, jos porno toimii mallina seksille sen sijaan että seksiä kehiteltäisiin yhdessä. En esimerkiksi voi ymmärtää sellaista, että pornoa katsotaan yhdessä ja sitten matkitaan sitä. Mutta eihän minun sitä tarvitsekaan ymmärtää.

Olen minä sen verran pornoa nähnyt, että tiedän siellä olevan jos jonkinlaista, jokaiselle jotakin. Sieltä voi poimia itselle sopivia virikkeitä. Ymmärrän senkin, että joku voi kiihottua alistumisesta (sehän ei ole  oikeaa väkivaltaa) ja muistakin vähän erikoisemmista jutuista, vaikka itseäni sellainen ei kiihota. Mutta pornossa moni amatooripätkäkin on pilattu vähintäänkin teennäisillä pornoäänillä ja hyvää pornoa on vaikea löytää. Se on eläimellistä ja suoraviivaista menoa, homoporno on yleensä parasta laadullisesti, kun sitä tekevät amatöörit. Minua ei kiinnosta naisten katselu pornossa lainkaan, heteronaisena. Yllätyksekseni olen täällä huomannut, että homopornon katsominen on naisilla tosi suosittua. Siitä kun puuttuu se kökkö nautinnon näytteleminen ja kummalliset, epäuskottavat temput, jotka pilaavat kaiken.

Itse pidän koomisen tason saavuttavista introista. Olikohan James Deenin Ja Bridgitte B:n psycho-leffasta poimittu alustus yksi parhaista. Toinen esimerkki oli uhkean naisen asuntoon tunkeutuva murtovaras, jonka nainen rinnoillaan kolkkaa ja köyttää vuoteeseen. Huumori kuuluu seksiin ja kun näyttelijöillä on riittävästi taitoa ja jopa karismaakin niin homma toimii. Estottomuus tulee ilmi juuri siinä, että nämä näyttelijät tekevät itsestään rooleissaan enemmän tai vähemmän hönttejä.

Oman pään tulee ihan arjessakin olla kunnossa, että lähtee leikkimään täpöllä. Se on silti hauskaa. Vanhana miehenä todella hyvää seksiä oli, kun vaimo oli hankkinut pinkin peruukin ja laittautui pissiskuteisiin. En pidä pikkutytöistä, mutta tuossa oli komedia-arvo niin  kohdillaan, että se toimi. Ja vaimo, jos luet, olit näyttävä.

Juonellista pornoa olen katsonut vain nuorena ja silloin kelasin ne alkuosat aina yli siihen asti, kunnes näin itse aktin. En pitänyt niitä kiihottavina, enemmän kiihotusta sain esimerkiksi tietyistä kirjoista, joita käytin masturbointiin. Nykyisin katson vain sellaista pornoa, jossa on pelkkä akti ja mielellään ilman päitä eli hyvin riisuttu ja minimalistinen on minun pornomakuni, eivät kestä muutamaa minuuttia kauempaa nuo amatööripätkät.

itse koen seksin juuri aktissa parhaiten. Kauniit ihmiset parhaimmillaan pornon tyylikkäästi puettuina saavat tunnelmaan. Se itse "jyystö" ei niin paljon kiinnosta, mutta kyllä sitä mielellään kauniiden ihmiset toimia katselee. Se ei ole kuitenkaan pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Kiinnostava ja perusteltukin mielipide. Pornossa nyt taitaa olla melkoisesti seksin monet variaatiot esillä ja oikea väkivalta jne. ei todellakaan kuulu pornon piiriin. Kysynkin siis mikä on kökköä? En kysy oikeaa tai väärää vaan pelkästään mielipidettäsi. Kerroit paljon, mutta jätit tämän osan väliin, joka hieman vie kirjoitukseltasi painoarvoa. Itselle tuo raja tulee oikeassa satuttamisessa ja kakan kanssa pelaamisessa.

Jos vielä mietin rajaa niin raja voisi olla sellainen, että jos mies ei anna minun käsitellä itseään oikein pohjanmaan kautta ja häpeilee penistään tai pyllyreikäänsä tai sen käyttämistä. Kaikki tällaiset homofobiset asiat olisivat liian estynyttä minulle ja muutkin estyneet uhoilijat :)  En jaksaisi kannatella kenenkään heteroutta.

Tämäkin todella hyvä esiinnosto. Toisaalta, en jaksaisi itse kannatella ja tukea todella estynyttä ihmistä, vaikka hänestä välittäisinkin. Jos olisin rakastunut ja olisi suhde tällaisen ihmisen kanssa, se olisi vaikeaa. Estyneisyys ja esteet, jotka hänellä ovat, olisivat myös minun esteitäni. Tukehtuisin. Ja koska minulla ei ole koulutusta auttaa, tekisinkö vahinkoa yrittäessäni rikkoa ne?  

En myöskään pitäisi siitä, että en saisi nauttia naisen koko kehon kauneudesta. Puhun visuaalisuudesta, siitä kuinka hän voisi tuoda sitä esiin ja kuinka keho voi olla eri puolilta niin kaunis. Itselle alistusleikit ovat tuttua ja mun kanssa turvallista. Katsominen ja koskeminenkin voi joillekin olla kovin vaikeaa. Tai usko siihen, että olento voidaan nähdä kauniina hepeneissä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmässä ja mielessä. On helppo nähdä itsessään ne huonot asiat ja ne voivat kummitella todella vahvasti. 

Mielenkiintoinen tuo sanomasi, mitkä asiat liitetään homoseksuaalisuuteen. Eikös se nyt vaan ole niin, että pitää tietyistä olennoista. Ei siinä sen kummempaa.

Niin, jos estoisuuden sanakirjamerkityksellä mennään, niin kyse on omaan itseen liittyvästä epävarmuudesta.

Ja seksihän on loppupeleissä suhde itseen, ilman luontevaa suhdetta omaan kehollisuuteen on vaikea saada kontaktia toiseen, koska kaikki energia menee oman epävarmuuden kanssa. Ei luoteta omaan haluttavuuteen, ei toisen reaktioihin... Sellainen seksi voi olla pitkän päälle raskasta myös toiselle osapuolelle niin kuin kuvaat kommentissasi. 

Normaalissa elinympäristössäni en törmää koskaan homofobisuuteen, mutta täällä monet rientävät heti homottelemaan, jos joku mies vaikkapa nauttii eturauhasorgasmeista. Minusta se on ihan normisettiä heteroille eikä ole tullut edes mieleen ennen tänne tuloani, että joku voisi suhtautua noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Komppaan täysin! Ja erityisesti tuo pornoaddiktio, sitä kun ei saisi mainita tai edes tunnistaa ihmisten tavoissa toteuttaa seksuaalisuutta. Porno on niin kapea ja helppo ratkaisu, kun oma mielikuvitus ei riitä. Pornoon tukeutuminen voi itseasiassa olla juui se estoisuuden merkki ihmisessä eli pitää hakea tietty helppo pornokaava, jota toteuttaessaan ja jopa toisen pakottaminen pornotemppuihin, vapauttaa ajattelemasta itse, keskittymisestä toiseen ihmiseen myös henkisesti. Kun seksi on hyvää ja tyydyttävää, se tyydyttää myös henkisesti. Pornon matkiminen on pikahelpotus, ei henkisesti lataavaa.

Pornon matkiminen kertoo ihmisestä, että kuvitellaan olevan hyviä rakastelemaan, kun suorittaa kaiken mahdollisen mitä pornossa näkee. Kun läpsit, roiskit mällit naisen naamalle, tunget kakkoseen milloin mitäkin jne. olet miehenä tehnyt mielestösi kaiken ja naisen PITÄÄ OLLA TYYDYTTYNYT tämän käsittelyn jälkeen.

Mutta ei RAKASTELU ole tuollaista. Moni mies tekee seksuaalisuudesta VÄLINEURHEILUA, jonka sitten kuvitellaan tyydyttävän naisen. Kun on kokeiltu ja käytetty dildo 1, härpäke 2, hilavitkutin 3 jne. on homma hoidettu ja naisen parempi pitää suu supussa, ellei sitten viimeisenä temppu 4:nä naisen pitää ottaa nieluun ja ruokatorveen miehen muna ja sperma. Huh huh, työstä käy tuo kaiken pornon toteutus ja kalliiksi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa toisessa ketjussa erästä keskustelijan vaimoa soimattiin estoiseksi. Oliko se nyt kovin asiallista, kysyn vain. Pariskunnan mies oli itse tyytyväinen seksielämään, joka voi olla ihan vaniljaakin ollakseen tyydyttävää.

Estoisuus pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Se ei tarkoita estoisuutta, jos eri asiat kiihottavat, vaan silloin on kyse yhteensopimattomasta parista. Estoisuus on minusta sitä, että suhde seksiin, omaan kehollisuuteen on vaikea tavalla tai toisella. Se voi tarkoittaa vaikkapa pornoriippuvuutta tai jotain hyvin hallitsevaa fetissiä, mitä ilman ei voi kiihottua. Tällöin seksi on hyvin yksipuolista ja kumppania ei kohdata. 

Minulle ovat tietyt asiat seksissä must, mutta en ole vielä tavannut miestä, jotka olisivat kieltäytyneet ehdotuksistani. Siinä mielessä olen itsekin estoinen, että en erityisemmin viihdy passiivisessa roolissa, joten dominoivan miehen kanssa en käy yhteen. Siitä ei vain tulisi mitään.

Minusta olisi hyvä tarkastella myös omia estojaan, ei vain toisten. Rajoja ei pidä koskaan rikkoa, ei omia tai toisten. 

Ok, hyvä! Olen siis tuo mies toisesta ketjusta ja myös tämän ketjun ap, vähän lisäajatuksia tästä. Minulle estoisuus liittyy valmiuteen ja halukkuuteen kokeilla uusia ja erilaisia asioita, ja myös kykyyn ymmärtää sellaisiakin asioita joita ei itse halua tehdä. Lisäksi estoisuus on aika helppo nähdä suhteellisena asiana, jos molempien mukavuusalue on sama eikä ole paloa sitä laajentaa, niin estoisuudesta on vähän turha puhua. Ja yksi näkökulma vielä on ehkä se, että kokeeko itse negatiivisesti, että haluaisi tehdä jotain, mutta jokin esto pidättelee uskaltamasta.

Siinä meidän suhteessa jollakin mittapuulla häntä varmaan voi sanoa estoisemmaksi, kyllä minä olisin valmis paljon useampaan asiaan kuin hän, minun skaalani olisi laajempi, ei pelkästään erilainen. Toisaalta hän ei kuitenkaan paheksu tai hyikyttele sellaisille asioille, jotka häntä itseään eivät kiinnosta, ne yksinkertaisesti eivät vain kiinnosta ja siinä se. Minulle tärkeintä on se, että seksi kiinnostaa molempia aktiivisesti ja että siitä pystyy nauttimaan täysillä niissä rajoissa jotka itselle sopivat. Ei se ole silloin ainakaan minulla mistään yksittäisestä tempusta kiinni, että saanko seksistä tarpeeksi irti vai en. Olen tyytyväinen että vaimon kanssa on ollut aktiivista, säännöllistä ja positiivista seksielämää 25+ vuoden ajan, ja ne asiat mitä siitä minun näkökulmastani jää puuttumaan, osaan kyllä hoitaa fantasioimallakin.

Ei sillä kuitenkaan ettenkö minä toivoisi että vaimo voisi joskus rohkaistua kokeilemaan jotakin uutta ja ettenkö välillä vähän kyselisi siihen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään kynnyskysymys, vaan enemmänkin ehkä vähän sama asia kuin yrittäisin saada toista maistamaan jotakin uutta ruokaa. Puoliksi leikilläni, mutta tietäen että hän kuitenkin voisi siitä nauttia.

Tämä ketju lähti sitten siitä, että mikä nyt sitten itse kullekin olisi liian estoista kumppanin taholta, jokin tietty juttu vai yleisempi asenne. Missä kulkee se oma raja, jossa toisen seksuaalisuus on liian epäyhteensopiva nimenomaan suhteessa estoihin? (Kyllähän kaksi hyvinkin estotonta voisivat olla täysin epäyhteensopivia, mutta sitä en tässä hae.)

Ok. Minun viestini lähti siitä, että sanaa estoisuus käytetään usein ikään kuin haukkumasanana sellaisesta ihmisestä, jonka rajat itse asiassa ovat selvät ja hän ilmaisee ne. Estynyt persoona kärsii riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista eli suhde itseen on häiriintynyt.

Tuollainen ihminen olisi minusta hyvin vaikea kumppani, koska tuo ominaisuus näkyy kaikessa. Ja se liittyy noihin seksiaddiktioihin, kun seksillä lievitetään psyykkistä jännitystä. Ujous ja pidättyväisyys olisivat ehkä myös itseeni nähden vaikeita, koska en ole kovin ujo itse. Siinä voisi tulla liikaa rooliutumista tiettyihin rooleihin, mikä voisi olla pitkästyttävää. 

Näen seksuaalisuuden aika laajasti niin, että se on linjassa ihmisen muuhun elämään, en niinkään tiettyinä seksitapoina. Kumppanissa pitää olla älyllistä uteliaisuutta aika laajasti, sellainen ihminen soveltaa samaa asennetta seksissäkin. Täällä on paljon haukuttu pornotemppuja ja täytyy sanoa, että en minäkään niistä innostu. Kökköä, jos ei itse pysty keksimään mitään omaa ja yhteistä.

Komppaan täysin! Ja erityisesti tuo pornoaddiktio, sitä kun ei saisi mainita tai edes tunnistaa ihmisten tavoissa toteuttaa seksuaalisuutta. Porno on niin kapea ja helppo ratkaisu, kun oma mielikuvitus ei riitä. Pornoon tukeutuminen voi itseasiassa olla juui se estoisuuden merkki ihmisessä eli pitää hakea tietty helppo pornokaava, jota toteuttaessaan ja jopa toisen pakottaminen pornotemppuihin, vapauttaa ajattelemasta itse, keskittymisestä toiseen ihmiseen myös henkisesti. Kun seksi on hyvää ja tyydyttävää, se tyydyttää myös henkisesti. Pornon matkiminen on pikahelpotus, ei henkisesti lataavaa.

Niin, sitä mieltä minäkin olen, että pornolla voi olla kapeuttava vaikutus seksuaaliseen ilmaisuun. Seksissä kun on kyse itseilmaisusta ja kontaktista, molemmat jäävät pois, jos mallit otetaan pornosta varsinkin niin, että toisen tulisi toteuttaa sieltä otettuja vaikutteita sellaisenaan. Tähän keskusteluun liittyy tuo estyneisyyskin eli voi olla, että kieltäytyessään tuollaisesta valmiista roolituksesta kumppania aletaan kutsua estyneeksi. Se on puhdasta vallankäyttöä ja merkki epäterveestä suhteesta.