Lue keskustelun säännöt.
Miten varautunut ihminen pääsee enää nykyään suhteeseen?
05.06.2022 |
Eli olen hyvin varovainen ja hitaasti lämpiävä. Luottamusta pitää rakentaa hetki, että pystyn antamaan itsestäni enemmän. Tämä saattaa saada minut myös näyttämään kylmältä, vaikka sisällä on lämmin ja toiset huomioiva, huumorintajuinen ihminen.
Nyt olen hyvin pitkän suhteen ja sen käsittelyn jälkeen palannut tähän parisuhteen etsimisen maailmaan. Mutta se on täysin vieras. Ketään ei enää tapaakaan spontaanisti, kun elämänpiiri on jo niin vakiintunut eikä baareissa halua tai voi juosta. Tämä johtaa erilaisiin treffipalveluihin, joissa tahti on ihan älytön. Vaihtoehtoja on olevinaan paljon ja päätöksiä pitäisi tehdä käsittämättömällä tahdilla. Heti alkoi ahdistaa.
Ei taida olla enää toisella kierroksella hitaalla ihmisellä mahdollisuuksia.
Kommentit (26)
jos olet mies, niin ei toivoa. nainen saa seuraa mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä En ole päässyt ensimmäiseenkään. Olen melko sosiaalisena ja avoimena/ ennakkoluulottomana päässyt vain kaveriksi tai ystäväksi. Ei paha, ei ollenkaan mutta olisihan Se Oma yksi ja Erityinenkin enemmän kuin vain mukavaa joskus vielä löytää ja kohdata. Toisaalta mitä menettäsin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Moni mies pyörittelee deittipalveluissa useampaa naista samaan aikaan, joten kärsivällisyyttä riittää.
Mulla taas on niin, että osaan tehdä päätöksiä nopeasti, mutta olen TODELLA varautunut. Voin sanoa että hieman vaikeaa on. Jos tähän saakka jotain olen oppinut niin ainakin sen, että räväkät miehet kannattaa kiertää kaukaa. Eli rauhalliset, asialliset miehet ovat se juttu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä En ole päässyt ensimmäiseenkään. Olen melko sosiaalisena ja avoimena/ ennakkoluulottomana päässyt vain kaveriksi tai ystäväksi. Ei paha, ei ollenkaan mutta olisihan Se Oma yksi ja Erityinenkin enemmän kuin vain mukavaa joskus vielä löytää ja kohdata. Toisaalta mitä menettäsin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Olen miettinyt tuota viimeistä kysymystä. Ja todennut, että paljon ainutlaatuista henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Mahdollisuuden jakaa kaikki jonkun toisen kanssa, mikä tuo jotenkin syvyyttä ja värejä kaikkeen.
On minulla hyviä ystäviäkin, mutta se ei ole sama asia. Päättyneessä suhteessa yllä mainitut asiat tietenkin hiipuivat, mutta oli useita vuosia, joina niiden arvon oppi tuntemaan.
Siksi haluaisin vielä kokea sen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä En ole päässyt ensimmäiseenkään. Olen melko sosiaalisena ja avoimena/ ennakkoluulottomana päässyt vain kaveriksi tai ystäväksi. Ei paha, ei ollenkaan mutta olisihan Se Oma yksi ja Erityinenkin enemmän kuin vain mukavaa joskus vielä löytää ja kohdata. Toisaalta mitä menettäsin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Olen miettinyt tuota viimeistä kysymystä. Ja todennut, että paljon ainutlaatuista henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Mahdollisuuden jakaa kaikki jonkun toisen kanssa, mikä tuo jotenkin syvyyttä ja värejä kaikkeen.
On minulla hyviä ystäviäkin, mutta se ei ole sama asia. Päättyneessä suhteessa yllä mainitut asiat tietenkin hiipuivat, mutta oli useita vuosia, joina niiden arvon oppi tuntemaan.
Siksi haluaisin vielä kokea sen.
Ap
Kiitos! - Samoin. - Kyllä minäkin haluaisin kovastikin ja erinomaisen paljon mutta kun on ollut aina sinkku, niin kai se on itselleni jokin suojausmekanismi (defenssi) että näitä mahd. ainutlaatuisia hetkiä; henkistä ja fyysistä läheisyyttä jne vähättelee ja tuhahtelee niille. - Huomaankin, että oikeastaan läheisyyden ja kumppanin kaipuu ja haave Hänestä kulkee aalloista. On hetkiä ja aikoja, jolloin pärjään itsekseni oikein hyvin. Tai voin kokea mukavia ja antosia hetkiä kavereireni tai muiden tuttujeni kanssa. Kun sitten taas on hetkiä ja aikoja, jolloin on maailman surkein ja kurjin olo kun läheisyyden kaipuu on viedä järjen; siis sen vähäisen järkeni mitä minulla on vielä jäljellä.
Kysy itseltäsi "mitä annan parisuhteessa ja miksi edes haluan sellaista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kautta tutustumalla.
Tämä näyttäisi juu olevan ainoa järkevä kanava. Valitettavasti omassa tuttavapiirissäni ei ole potentiaalisia ihmisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kautta tutustumalla.
En tarkoita nyt Ap:ta vaan kirjoitan yleisemmällä tasolla: Ikävä tosiasia on, että monelle -luullakseni erityisesti miehelle, joka on huomattavan varautunut ja mahd. sulkeutunut oma kumppani on tai on saattanut olla se ainoa läheinen, joka on sekä ystävä että kaveri ja jonka varassa on paljossa ne vähäiset miehenkin sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin.
Sukulaisiakaan ei ole ja jos on he asuvat kaukana ja ovat ihan toisessa elämäntilanteessa. Hehin yhteys on ollut kun Jouluna on laittanut nimen kumppanin kirjoittamaan Joulukorttiin mutta viime vuosina ei ole tullut Joulukorttejakaan juuri lähetettyä kun ei ole keneltäkään niitä myöskään saanut
Hyvässä tapauksessa mies saattaa omata joitain työkavereita mutta jos mies joutuu työttömäksi, niin työkaveritkin saaattavat jäädä, koska ainoa asia mikä on yhdistänyt on ollut sama työpaikka, eikä ole tullut mieleenkään, että voisi olla jotain muutakin.
Yksinäisyys on kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kautta tutustumalla.
En tarkoita nyt Ap:ta vaan kirjoitan yleisemmällä tasolla: Ikävä tosiasia on, että monelle -luullakseni erityisesti miehelle, joka on huomattavan varautunut ja mahd. sulkeutunut oma kumppani on tai on saattanut olla se ainoa läheinen, joka on sekä ystävä että kaveri ja jonka varassa on paljossa ne vähäiset miehenkin sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin.
Sukulaisiakaan ei ole ja jos on he asuvat kaukana ja ovat ihan toisessa elämäntilanteessa. Hehin yhteys on ollut kun Jouluna on laittanut nimen kumppanin kirjoittamaan Joulukorttiin mutta viime vuosina ei ole tullut Joulukorttejakaan juuri lähetettyä kun ei ole keneltäkään niitä myöskään saanut
Hyvässä tapauksessa mies saattaa omata joitain työkavereita mutta jos mies joutuu työttömäksi, niin työkaveritkin saaattavat jäädä, koska ainoa asia mikä on yhdistänyt on ollut sama työpaikka, eikä ole tullut mieleenkään, että voisi olla jotain muutakin.
Yksinäisyys on kamalaa.
On myös kamalaa, jos sosiaalinen elämä on pelkästään kumppanin varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kautta tutustumalla.
En tarkoita nyt Ap:ta vaan kirjoitan yleisemmällä tasolla: Ikävä tosiasia on, että monelle -luullakseni erityisesti miehelle, joka on huomattavan varautunut ja mahd. sulkeutunut oma kumppani on tai on saattanut olla se ainoa läheinen, joka on sekä ystävä että kaveri ja jonka varassa on paljossa ne vähäiset miehenkin sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin.
Sukulaisiakaan ei ole ja jos on he asuvat kaukana ja ovat ihan toisessa elämäntilanteessa. Hehin yhteys on ollut kun Jouluna on laittanut nimen kumppanin kirjoittamaan Joulukorttiin mutta viime vuosina ei ole tullut Joulukorttejakaan juuri lähetettyä kun ei ole keneltäkään niitä myöskään saanut
Hyvässä tapauksessa mies saattaa omata joitain työkavereita mutta jos mies joutuu työttömäksi, niin työkaveritkin saaattavat jäädä, koska ainoa asia mikä on yhdistänyt on ollut sama työpaikka, eikä ole tullut mieleenkään, että voisi olla jotain muutakin.
Yksinäisyys on kamalaa.
On myös kamalaa, jos sosiaalinen elämä on pelkästään kumppanin varassa.
Ehkä. Mutta monille todella introverteille ihmisille se on hyvä tilanne. Jos on myös puolisolle ok.
Niillä ihmisillä joilla riittää vientiä nykyisessä nettideittimaailmassa, tuskin on kärsivällisyyttä alkaa hitaasti tutustumaan, kun samaan aikaan olisi niin monta muutakin kiinnostavaa jonossa.
Eli kyllä se "diili on klousattava" nykyään aika nopeasti, jos mielii itselleen hyvän kumppanin saada, sillä voit olla varma että et ole ainoa joka sitä hyvää tyyppiä tavoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noitten deittisivujen ongelma oli minustakin se nopeatempoisuus, ihan kuin joku tuolileikki jossa pitää varata ja hätäillä ettei vaan jää ilman! :D palstalta luin sitten hyvän neuvon, että kannattaa tutustua ihmisiin aluksi kavereina, taas asia joka ei nettideittailussa lähtökohtaisesti onnistu koska perusoletushan siellä selvästi on etsiä ja löytää romanttista seuraa. Jätinkin nettihommelit ja olen nyt hitaasti tutustumassa yhteen ainakin näin aluksi ihan kaverina, ja musta se oli hyvä neuvo koska olin vähemmän varautunut kun ei ollut sellaista hurmaamisen ja ensivaikutelman tekemisen tarkoitusta siellä takana.
Vierailija kirjoitti:
Niillä ihmisillä joilla riittää vientiä nykyisessä nettideittimaailmassa, tuskin on kärsivällisyyttä alkaa hitaasti tutustumaan, kun samaan aikaan olisi niin monta muutakin kiinnostavaa jonossa.
Eli kyllä se "diili on klousattava" nykyään aika nopeasti, jos mielii itselleen hyvän kumppanin saada, sillä voit olla varma että et ole ainoa joka sitä hyvää tyyppiä tavoittelee.
Aika surullista. Olen jaksanut uskoa siihen että joku hyvä tyyppi voisi ihastua myös varautuneeseen ihmiseen niin, että olisi valmis näkemään vähän enemmän työtä sen eteen. Mutta ilmeisesti ei ole mahdollista, että varautunutta kohtaan voisi syntyä sellaisia tunteita, jos on helpompiakin tarjolla.
Minusta kyllä tuntuu että tänä päivänä monella on ihan muut asiat etusijalla kumppania etsiessä kuin tunteet. Suoraan sanottuna vaikuttaa, ettei monella edes ole tunteita. Potentiaalisiin kumppaneihin suhtaudutaan samaan tapaan kuin kaupan hyllyllä oleviin tuotteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä ihmisillä joilla riittää vientiä nykyisessä nettideittimaailmassa, tuskin on kärsivällisyyttä alkaa hitaasti tutustumaan, kun samaan aikaan olisi niin monta muutakin kiinnostavaa jonossa.
Eli kyllä se "diili on klousattava" nykyään aika nopeasti, jos mielii itselleen hyvän kumppanin saada, sillä voit olla varma että et ole ainoa joka sitä hyvää tyyppiä tavoittelee.
Aika surullista. Olen jaksanut uskoa siihen että joku hyvä tyyppi voisi ihastua myös varautuneeseen ihmiseen niin, että olisi valmis näkemään vähän enemmän työtä sen eteen. Mutta ilmeisesti ei ole mahdollista, että varautunutta kohtaan voisi syntyä sellaisia tunteita, jos on helpompiakin tarjolla.
Minusta kyllä tuntuu että tänä päivänä monella on ihan muut asiat etusijalla kumppania etsiessä kuin tunteet. Suoraan sanottuna vaikuttaa, ettei monella edes ole tunteita. Potentiaalisiin kumppaneihin suhtaudutaan samaan tapaan kuin kaupan hyllyllä oleviin tuotteisiin.
Niin. Jos ei heti ole kemiaa ja kipinöitä, niin se siitä. Itse en ole ikinä tuntenut välitöntä kemiaa yhtäkään miestä kohtaan. Ajan kanssa sitä on kyllä kehittynyt. Tuskinpa enää.
Olen ollut hyvin hämmentynyt siitä, miten nopeasti moni mies olisi muuttamassa yhteen. Tyyliin käyty kerran kahvilla eikä olla vielä puhuttu seurustelustakaan mitään. Kolmekymppisistä tavallisista miehistä kyse, ehkä kokemattomuus aiheuttaa tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä ihmisillä joilla riittää vientiä nykyisessä nettideittimaailmassa, tuskin on kärsivällisyyttä alkaa hitaasti tutustumaan, kun samaan aikaan olisi niin monta muutakin kiinnostavaa jonossa.
Eli kyllä se "diili on klousattava" nykyään aika nopeasti, jos mielii itselleen hyvän kumppanin saada, sillä voit olla varma että et ole ainoa joka sitä hyvää tyyppiä tavoittelee.
Aika surullista. Olen jaksanut uskoa siihen että joku hyvä tyyppi voisi ihastua myös varautuneeseen ihmiseen niin, että olisi valmis näkemään vähän enemmän työtä sen eteen. Mutta ilmeisesti ei ole mahdollista, että varautunutta kohtaan voisi syntyä sellaisia tunteita, jos on helpompiakin tarjolla.
Minusta kyllä tuntuu että tänä päivänä monella on ihan muut asiat etusijalla kumppania etsiessä kuin tunteet. Suoraan sanottuna vaikuttaa, ettei monella edes ole tunteita. Potentiaalisiin kumppaneihin suhtaudutaan samaan tapaan kuin kaupan hyllyllä oleviin tuotteisiin.
Niin. Jos ei heti ole kemiaa ja kipinöitä, niin se siitä. Itse en ole ikinä tuntenut välitöntä kemiaa yhtäkään miestä kohtaan. Ajan kanssa sitä on kyllä kehittynyt. Tuskinpa enää.
Minä olen kyllä tuntenut, mutta ei se tarkoita että heti luottaisin siihen ihmiseen ja olisin valmis heittäytymään ja avautumaan, mitä usein vaaditaan jo ihan alkuvaiheessa. Kemia ei kohdallani tarkoita sitä, että muurit lähtisivät välittömästi, vaan se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kautta tutustumalla.
En tarkoita nyt Ap:ta vaan kirjoitan yleisemmällä tasolla: Ikävä tosiasia on, että monelle -luullakseni erityisesti miehelle, joka on huomattavan varautunut ja mahd. sulkeutunut oma kumppani on tai on saattanut olla se ainoa läheinen, joka on sekä ystävä että kaveri ja jonka varassa on paljossa ne vähäiset miehenkin sosiaaliset suhteet muihin ihmisiin.
Sukulaisiakaan ei ole ja jos on he asuvat kaukana ja ovat ihan toisessa elämäntilanteessa. Hehin yhteys on ollut kun Jouluna on laittanut nimen kumppanin kirjoittamaan Joulukorttiin mutta viime vuosina ei ole tullut Joulukorttejakaan juuri lähetettyä kun ei ole keneltäkään niitä myöskään saanut
Hyvässä tapauksessa mies saattaa omata joitain työkavereita mutta jos mies joutuu työttömäksi, niin työkaveritkin saaattavat jäädä, koska ainoa asia mikä on yhdistänyt on ollut sama työpaikka, eikä ole tullut mieleenkään, että voisi olla jotain muutakin.
Yksinäisyys on kamalaa.
On myös kamalaa, jos sosiaalinen elämä on pelkästään kumppanin varassa.
Ehkä. Mutta monille todella introverteille ihmisille se on hyvä tilanne. Jos on myös puolisolle ok.
Niin, jos.. .Voisihan se olla aluksi huumaavaa ja maata järisyttävää olla kumppanille kaikki, mutta näin sinkkuna kyllä kokisin, että saattaisi olla myös aikaa myöten hyvin raskasta olla jokun kumppani, jos samalla olisi toiselle hänen ainoa oikeasti läheinen ihmissuhde: kaveri ja ainoa ystävä ja se joka kertoisi kauempana asuville etäisille sukulaisillekin joskus, miten "meillä menee". - Tai laittaisi Joulukortin kerran vuodessa kuin kertoakseen, että ivielä ollaan hengissä ja sen verran varoissa, että saatettiin joulukortteja lähettää vaikka ihan varma ei ole siitäkään onko oikeaa osoittetakaan.
On myös paljon sellaisia miehiä kuin sinä. Kerro avoimesti luonteestasi ja toiveistasi profiilissa. Joku rauhallinen tapaus saattaa tarttua matkaan.