Sosiaalisten tilanteiden rasittavuus ja sen kanssa selviäminen
Onko kukaan pystynyt kehittämään itselleen jotain tasapainoa sen kanssa, että miten kestää sosiaalisia tilanteita. Niitä tulee pakostakin ja olen huomannut, että kun yrittää karsia niitä, niin oikeastaan tulee karsineksi vain ne rennot ja kivat tilanteet, kuten vaikka hyvän ystävän kanssa tapaaminen terassilla tai kahvilla tai kävelyllä, mutta sen sijaan miehen sukulaiset ja ankeat työpaikan vetäytymiset jäävät jäljelle. Ihmiset vievät minusta kaikki mehut, ärsyttää etukäteen enkä saa tehdyksi mitään kivaa tai järkevää koko päivänä, jos tiedän että edessä on joku sosiaalinen riento. Tunnen olevani oikea ihmisvihaaja. Miten te muut erakkoluonteet tasapainottelette? Tuntuisi myös aika ankealta muuttua sellaiseksi erakoksi, joka vain kyyhöttää sohvalla yksin. Voiko sosiaalisuutta oppia sietämään. Olen keski-ikäinen perheenäiti, että omaakin perhettä pitää sietää....
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Kysytkö siis onko minulla asperger-diagnoosi. Ei ole.
Vastaa kyllä vain niille menoille joihin todella haluat mennä.
Varaa tarpeeksi omaa aikaa, itse saatan passittaa miehen ja lapset jonnekin yöksi että saan rauhassa ladata akkuja.
Jos on aivan pakko mennä, hakeudu sellaisten ihmisten seuraan jossa viihdyt.
Anna ihmisten puhua itsestään niin kukaan ei huomaa että olet hiljainen ja ajatuksissasi vaan pitävät sinua kivana ja sosiaalisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Kysytkö siis onko minulla asperger-diagnoosi. Ei ole.
Onko tutkittu?
Introvertti palautuu sosiaalisesta kuormituksesta vetäytymällä omiin oloihinsa. Oma strategiani on suhtautua sosiaaliseen kuormitukseen samoin kuin fyysiseen kuormitukseen, eli kalenteroin itselleni palautumisaikaa ja lepoa. Jos on joku iso esim. koko viikonlopun tilanne tulossa, yritän huolehtia, että ensinnäkin lähden tilanteeseen samalla tavoin "levänneenä" kuin kuormittavaan urheilusuoritukseen ja "suorituksen" jälkeen varaan päivän tai pari hiljaista palautumista.
Asperger?