Lue keskustelun säännöt.
Kohta 10 vuotta sinkkuna
03.06.2022 |
Tulee pian 10 vuotta siitä kun viimeksi seurustelin miehen kanssa. Kaikki itseluottamus treffailuun on mennyt. Olen tutustunut todella moniin miehiin näinä sinkkuaikoinani. Olen toivonut parisuhdetta niin kovasti, että välillä se on ollut ainut asia mikä tuntui puuttuvan. Lopetin pari vuotta sitten nettideitit. Sitä kautta tutustuin ihan vääränlaisiin miehiin. Valitettavasti en ole kohdannut sitä oikeaa myöskään oikeassa elämässä. Pettymyksiä ja sydänsuruja on tullut niin paljon että pelottaa enää tutustua miehiin.
En ole ihan varma miksi minun kanssani kukaan ei tahdo jatkaa tutustumista paria kuukautta pidempää. Olen kyllä melko vaativa ja omanarvontuntoinen luonteeltani. Mutta on minulla myös paljon hyviä ominaisuuksia. Olen iloinen, luotettava, hauska, kiinnostunut monipuolisesti asioista, avarakatseinen, positiivinen, ahkera.
Onko muita pitkäaikaisia sinkkuja? Miten te jaksatte? Onko minulla vielä toivoa löytää kumppani?
Kommentit (24)
Ehkä se on tuo vaativuus ja omanarvontuntoisuus, jotka periaatteessa kuulostavat hyvälle, mutta ovat usein ikävä kyllä kiertoilmauksia hankalalle luonteelle. Halutuilla miehillä on nykyään harmillisen paljon valinnanvaraa, ainoat vaihtoehdot lienevät rakastua vähemmän haluttuun mieheen tai muuttua ei-hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
11.v sinkkuna ja tosi vapaa olo.
Sama täällä. En kelpuuta enää ketään.
Täällä vain 15 vuotta ja siitä 12 vuotta yksinäistä erakkoelämää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on tuo vaativuus ja omanarvontuntoisuus, jotka periaatteessa kuulostavat hyvälle, mutta ovat usein ikävä kyllä kiertoilmauksia hankalalle luonteelle. Halutuilla miehillä on nykyään harmillisen paljon valinnanvaraa, ainoat vaihtoehdot lienevät rakastua vähemmän haluttuun mieheen tai muuttua ei-hankalaksi.
No, monellehan hankala luonne on ihan vaan sellainen, joka ei siedä mitään p*skaa ja odottaa toiselta ihmiseltä vastavuoroista arvostusta. Esimerkiksi deittaillessa pitäisi jäädä katselemaan, kun mies pyörittää useita muita samaan aikaan. Jos toivoo ettei muita tapailtaisi, on automaattisesti hankala. Tai jos odottaa vastavuoroista, aktiivista yhteydenpitoa, eikä niin, että yksi viesti päivässä jos sitäkään. Yleesäkin jo se tuntuu tekevän ihmisen hankalaksi, jos haluaa jotain muuta kuin epämääräistä hengailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativa ja omanarvontuntoinen=hankala tyyppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on tuo vaativuus ja omanarvontuntoisuus, jotka periaatteessa kuulostavat hyvälle, mutta ovat usein ikävä kyllä kiertoilmauksia hankalalle luonteelle. Halutuilla miehillä on nykyään harmillisen paljon valinnanvaraa, ainoat vaihtoehdot lienevät rakastua vähemmän haluttuun mieheen tai muuttua ei-hankalaksi.
No, monellehan hankala luonne on ihan vaan sellainen, joka ei siedä mitään p*skaa ja odottaa toiselta ihmiseltä vastavuoroista arvostusta. Esimerkiksi deittaillessa pitäisi jäädä katselemaan, kun mies pyörittää useita muita samaan aikaan. Jos toivoo ettei muita tapailtaisi, on automaattisesti hankala. Tai jos odottaa vastavuoroista, aktiivista yhteydenpitoa, eikä niin, että yksi viesti päivässä jos sitäkään. Yleesäkin jo se tuntuu tekevän ihmisen hankalaksi, jos haluaa jotain muuta kuin epämääräistä hengailua.
taas löyty uksi jännämiesten panoringeissä pyörivä nainen.
Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?
Haluaisin myös vain nauttia elämästäni sinkkuna. Ehkä sen takia kun kaikilla lähipiirissäni olevilla ikäisilläni on parisuhteet, niin tuntuu ulkopuoliselta
Luonnettani en osaa muuttaa. Osaan kyllä joustaa, mutta hitaasti! Tarvitsen siihen vähän aikaa. Harva jaksaa nykyään odottaa.
Rakastan kyllä sinkkuudessa vapautta, mutta kaipaan henkisesti vahvaa miestä rinnalle. Pidän myös itsenikaltaisista haastavaluonteisista, kunhan se ei ole mitään kiukuttelua tai päsmäröintiä. Kanssani ei vaan saa olla tossukka. Sellaisiin menetän mielenkiintoni. Ehkä tämä on se isoin ongelma. Miehet haluavat helpon kumppanin mielummin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on tuo vaativuus ja omanarvontuntoisuus, jotka periaatteessa kuulostavat hyvälle, mutta ovat usein ikävä kyllä kiertoilmauksia hankalalle luonteelle. Halutuilla miehillä on nykyään harmillisen paljon valinnanvaraa, ainoat vaihtoehdot lienevät rakastua vähemmän haluttuun mieheen tai muuttua ei-hankalaksi.
No, monellehan hankala luonne on ihan vaan sellainen, joka ei siedä mitään p*skaa ja odottaa toiselta ihmiseltä vastavuoroista arvostusta. Esimerkiksi deittaillessa pitäisi jäädä katselemaan, kun mies pyörittää useita muita samaan aikaan. Jos toivoo ettei muita tapailtaisi, on automaattisesti hankala. Tai jos odottaa vastavuoroista, aktiivista yhteydenpitoa, eikä niin, että yksi viesti päivässä jos sitäkään. Yleesäkin jo se tuntuu tekevän ihmisen hankalaksi, jos haluaa jotain muuta kuin epämääräistä hengailua.
taas löyty uksi jännämiesten panoringeissä pyörivä nainen.
En pyöri enää yhtään missään, joten väärin meni. Sen verran on itsekunnioitusta.
SoTrue kirjoitti:
Mä oon ollu aina sinkku😂😂 -M29
Sama, en oo päivääkään ollu parisuhteessa. toinen -M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?
Haluaisin myös vain nauttia elämästäni sinkkuna. Ehkä sen takia kun kaikilla lähipiirissäni olevilla ikäisilläni on parisuhteet, niin tuntuu ulkopuoliselta
Luonnettani en osaa muuttaa. Osaan kyllä joustaa, mutta hitaasti! Tarvitsen siihen vähän aikaa. Harva jaksaa nykyään odottaa.
Rakastan kyllä sinkkuudessa vapautta, mutta kaipaan henkisesti vahvaa miestä rinnalle. Pidän myös itsenikaltaisista haastavaluonteisista, kunhan se ei ole mitään kiukuttelua tai päsmäröintiä. Kanssani ei vaan saa olla tossukka. Sellaisiin menetän mielenkiintoni. Ehkä tämä on se isoin ongelma. Miehet haluavat helpon kumppanin mielummin.
Ap
miksi kukaan mies haluaisi haastavaa kumppania. Jos haluaa haasteita urheilee tai etenee uralla. Koti on pyhitetty rauhalle ja seesteisyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?
Ap
Halusin kyllä, mutta totesin ettei se ole omalla kohdallani mahdollista. Sen harvan kerran kun jostain oikeasti kiinnostun, tyyppi on just niitä joilla riittää naisia joka sormelle. Niin kovasti en halua parisuhdetta että alkaisin siihen ihmisen kanssa, josta en ole aidosti kiinnostunut. Ottajia kyllä on ollut, eli se ei ole ongelma, mutta ei sellaisia kuin haluaisin.
Olen jättänyt seuranhaun kokonaan ja keskityn muihin asioihin, onhan elämässä onneksi paljon muutakin. Silti edelleen jollain tasolla toivon, että joskus vastaani kävelisi se mulle täydellinen mies, jonka kanssa kiinnostukset kohtaisi. Järjellä kyllä tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?
ApHalusin kyllä, mutta totesin ettei se ole omalla kohdallani mahdollista. Sen harvan kerran kun jostain oikeasti kiinnostun, tyyppi on just niitä joilla riittää naisia joka sormelle. Niin kovasti en halua parisuhdetta että alkaisin siihen ihmisen kanssa, josta en ole aidosti kiinnostunut. Ottajia kyllä on ollut, eli se ei ole ongelma, mutta ei sellaisia kuin haluaisin.
Olen jättänyt seuranhaun kokonaan ja keskityn muihin asioihin, onhan elämässä onneksi paljon muutakin. Silti edelleen jollain tasolla toivon, että joskus vastaani kävelisi se mulle täydellinen mies, jonka kanssa kiinnostukset kohtaisi. Järjellä kyllä tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan.
siis kaikille täydellinen mies, kuten jo aikaisemmin sanoit haluavasi kaikkien haluamia miehiä.
Otatteko te sinkut poskeen ja kuivana kakkoseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?
ApHalusin kyllä, mutta totesin ettei se ole omalla kohdallani mahdollista. Sen harvan kerran kun jostain oikeasti kiinnostun, tyyppi on just niitä joilla riittää naisia joka sormelle. Niin kovasti en halua parisuhdetta että alkaisin siihen ihmisen kanssa, josta en ole aidosti kiinnostunut. Ottajia kyllä on ollut, eli se ei ole ongelma, mutta ei sellaisia kuin haluaisin.
Olen jättänyt seuranhaun kokonaan ja keskityn muihin asioihin, onhan elämässä onneksi paljon muutakin. Silti edelleen jollain tasolla toivon, että joskus vastaani kävelisi se mulle täydellinen mies, jonka kanssa kiinnostukset kohtaisi. Järjellä kyllä tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan.
siis kaikille täydellinen mies, kuten jo aikaisemmin sanoit haluavasi kaikkien haluamia miehiä.
Ei se mies ole kaikille täydellinen jos se haluaa minut.
Ihan sama ongelma. Edellisen kerran olin sinkkuna 10v, mutta nyt pelkään, että on taas sama edessä. Parisuhteen haluaisin, jotta voisin olla osa valtavirtaa eikä aina tarttisi miettiä päänsä puhki, mitä tehdä juhlapyhinä. Kotona nyhjöttäminen on säälittävää. Suomessa ei vain tapaa potentiaalisia eli fiksuja ja mukiinmenevän näköisiä sinkkumiehiä missään. En myöskään jaksa tinderöintiä yhtään...
mistä sen kumppanin saisi tai löytää? Vaatimukset on nykyää pilvissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?
ApHalusin kyllä, mutta totesin ettei se ole omalla kohdallani mahdollista. Sen harvan kerran kun jostain oikeasti kiinnostun, tyyppi on just niitä joilla riittää naisia joka sormelle. Niin kovasti en halua parisuhdetta että alkaisin siihen ihmisen kanssa, josta en ole aidosti kiinnostunut. Ottajia kyllä on ollut, eli se ei ole ongelma, mutta ei sellaisia kuin haluaisin.
Olen jättänyt seuranhaun kokonaan ja keskityn muihin asioihin, onhan elämässä onneksi paljon muutakin. Silti edelleen jollain tasolla toivon, että joskus vastaani kävelisi se mulle täydellinen mies, jonka kanssa kiinnostukset kohtaisi. Järjellä kyllä tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan.
siis kaikille täydellinen mies, kuten jo aikaisemmin sanoit haluavasi kaikkien haluamia miehiä.
Ei se mies ole kaikille täydellinen jos se haluaa minut.
Mitä merkitystä sillä on? ootte kyllä ihan pihalla prinsessahaaveittenne kanssa.
Ainoastaan koko elämäni sinkkuna.