Kohta 10 vuotta sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette olleet yli 10 vuotta sinkkuna ettekä enää edes halua ketään niin halusitteko joskus parisuhteen? Miten pääsitte siitä tunteesta että toivoo kumppania?

Ap

Halusin kyllä, mutta totesin ettei se ole omalla kohdallani mahdollista. Sen harvan kerran kun jostain oikeasti kiinnostun, tyyppi on just niitä joilla riittää naisia joka sormelle. Niin kovasti en halua parisuhdetta että alkaisin siihen ihmisen kanssa, josta en ole aidosti kiinnostunut. Ottajia kyllä on ollut, eli se ei ole ongelma, mutta ei sellaisia kuin haluaisin.

Olen jättänyt seuranhaun kokonaan ja keskityn muihin asioihin, onhan elämässä onneksi paljon muutakin. Silti edelleen jollain tasolla toivon, että joskus vastaani kävelisi se mulle täydellinen mies, jonka kanssa kiinnostukset kohtaisi. Järjellä kyllä tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan.

siis kaikille täydellinen mies, kuten jo aikaisemmin sanoit haluavasi kaikkien haluamia miehiä.

Ei se mies ole kaikille täydellinen jos se haluaa minut.

Mitä merkitystä sillä on? ootte kyllä ihan pihalla prinsessahaaveittenne kanssa.

Miksi sillä ei olisi merkitystä? Täydellinen on sellainen jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, koska vasta silloin jotain voi syntyä. Ei mulle täydellinen ole sellainen josta minä olen kiinnostunut mutta joka ei ole kiinnostunut minusta, eikä toisin päin.

Itse olen ollut koko ikäni sinkku enkä valita. M27

Edellinen suhde loppui heinäkuussa 1998. Sen jälkeen on ollut hiljaista...

42 vuotta olen ollut sinkkuna. Tai siis en ole ollut sinkkuna kuten se nykyään käsitetään vaan olen ollut koko aikuiselämäni yksin. En minä edes tiedä miksi parisuhteesta tai kumppanuudesta vielä joskus haaveilen. Eihän minulla ole mitään käsitystä millaista se edes on. Aina myös sanotaan, että sitä ei voi kaivata mitä ei ole kokenut, mutta itse uskon, että halu toisen ihmisen lähelle ja kumppanuus ovat niin syvälle koodattu meidän ihmisten DNA:an, että jopa kaltaiseni aito ikiyksinäinen sitä jollain tasolla kaipaa ja tarvitsee.

Nyt olen jo pidemmän aikaa tiennyt, että tuo kaipuu ei tule koskaan kohdallani tyydytetyksi, mutta ei se oikeastaan ole sitä sisäistä, alkukantaista tunnetta poistanut vaikka olenkin järkitasolla jo kohtaloni hyväksynyt. Tällä siis menen eteenpäin päivä päivältä. Sinkkuna. Yksin.