Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kehtaa nähdä vanhoja tuttuja, koska en kehtaa kertoa olemattomia kuulumisia ja että elämäni on aina samaa
28.05.2022 |
Vaikka tiedän, että ihmisen siviilisääty, koulutus, uskonto, ihonväri, asuinpaikka, työ, ulkonäkö ei määrittele ihmistä. Yleensä ihmisistä pidetään jos he ovat mukavia ja hyvää seuraa.
Silti häpeän itseäni. Joskus nään vaikka jotain kaveria, jonka oon tyyliin nähnyt 8 vuotta sitten viimeksi. Oon innoissani, että olisipa kiva mennä morjestamaan. Sitten nousee häpeä, kun tulee minun kuulumisten vuoro, kun ei mulle kuulu mitään.
Asun samassa vuokraluukussa, mihin muutin itsenäistyttyäni aikuisteininä. Olen samassa matalapalkan duunarityössä, missä olen ollut aina, mihin menin teininä ja olen nytkin.
En ole löytänyt elämääni ketään pysyvää kumppania, enkä ole tehnyt, kouluttautunut tai mitään vastaavaa hienoa. Olen vaan ja elelen tyytyväisenä.
Olen saanut paljon kummastelua, jos nään jotain vanhaa tuttua. Siinä missä he ovat ehkä muuttaneet, löytäneet kumppanin, ehkä menneet naimisiin tai kouluttautuneet johkuun kivaan ammattiin tai vaihtaneet alaa. Ihmiset ihmettelevät, eikö mun elämässä ole tosiaan tapahtunut mitään ja miten olen jaksanut elää tällaista elämää edes vaihtamatta kotia/duunia.
Olen tehnyt varmaan mielessäni isomman härkäsen tästä, mutta se on mennyt välillä siihen pisteeseen, etten kehtaa mennä morjestamaan vanhaa tuttua/kaveria, jotain teiniaikojen heilaa, kenen kanssa on erottu sopuisasti. Häpeän sitä, kun pitää vaihtaa kuulumisia.
Ymmärtääkö kukaan tai samaistuuko? Mitä voisitte antaa vinkiksi? Yrittää vaan unohtaa, mitä muut ajattelevat?
Kommentit (8)
Yksi vanha tuttu aina tavatessa toistelee, että olen lihonut paljon sitten viime näkemän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Olen kohta 35-vuotias kouluttamaton ja työtön, käyn kuntouttavassa työtoiminnassa nyt neljättä vuotta. Olen ollut väkivaltaisissa suhteissa, olen lapseton, hedelmätön ja vakavasti mt-ongelmainen, joudun käyttämään rauhoittavia. En osaa edes nukkua kuten oikeat ihmiset.
Itsekin häpeän tätä. Kaikki muut jo perheellisiä, oikeissa töissä, perustaneet firmoja jne kunnon elämää. En kehtaisi mennä mihinkään luokkakokouksiin elämäntilanteeni takia. Joskus on nähnyt sen säälin katseesta kun olen rehellisesti kertonut tilanteestani. Ei ne osaa sanoa mitään, mieluummin valehtelen.
Pitää vaan olla vertaamatta itseään muihin. Ne ei ole eläneet sun elämää, eivätkä tiedä mitä ja miksi, ei se edes kuulu niille.
Jos oikeasti voit sanoa että olet vaan ja elelet tyytyväisenä niin se on paljon, paljon enemmän kun niillä, ole vaan rohkeasti tyytyväinen elämääsi <3
Mää voin kertoa, että olen ollut stalkattu kymmeniä vuosia, ihan urakalla. Ei muuten mitään kummempaa.
Jos olet itse kuitenkin suht tyytyväinen elämääsi, niin miksi kerrot siitä niin negatiivisesti?
Joo, itse olen kouluttautunut, mennyt naimisiin, saanut lapsia, vaihtanut työpaikkaa, muuttanut jne. Mutta en yhtään katsoisi huonommaksi, jos toinen kertoisi oman elämäntarinansa, olkoon se kuinka tylsä tahansa, mutta kertoisi sen POSITIIVISEEN sävyyn. Miksi pitää sanoa, että on VIELÄKIN duunissa A ja asuu YHÄ asunnossa A, paljon mahdollista ettei se toinen edes muista sinun osoitettani ja asuinpaikkaasi.
Oikeasti kaikilla ihmisillä on joku asua, mihin he eivät ole tyytyväisiä. Voi olla, että jos kertoisit juuri niistä sinun positiivisista asioista (esim. Tykkään liikkua luonnossa tosi paljon.), olisivatkin HE sinulle kateellisia.
Eli älä vähättele itseäsi.
Ihmiset eivät aina muista toisten kuulumisia. He ovat keskittyneet omiin ongelmiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa elää omaa elämää, älä anna muiden vaikuttaa siihen.
Niitä muita ihmisiä kiinnostaa kuitenkin vain loppujen lopuksi se miltä niiden oma elämä kuulostaa toisten korvissa. Ehkä ne siks vähättelevätkin sun valintojasi, näin ne kuulostavat itse tehneensä jotain merkittävämpää. Tärkeintä on kuitenkin, kumpi teistä on onnellisempi elämästään. Jos kuulostat tyytymättömältä, se on voi voi.
Mutta joo, ihan samojen asioiden kanssa itse kamppailen ja olen 40+. Aina on jollain paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin häpeän välillä. Mutta sitten mietin, että olen suht terve ja pystyn harrastamaan omia juttujani. Se on jo aika paljon.