Millä ja miten suitsit elämän merkityksettömyyttä/tarkoituksettomuutta

Ensinnäkään elämäni ei ole minulle merkityksetön tai tarkoitukseton. Luen paljon, opin jatkuvasti jotain uutta, koetan ymmärtää ympäröivää aikaa ja sen ilmiöitä, muodostaa niihin oman suhteeni. Koetan olla pakenematta mitään, vaan sen sijaan yritän mennä syvemmälle johonkin epämiellyttävältä tuntuvaan aiheeseen tiedon avulla.  Nykyään ei ole oikeastaan tyhjiä oloja, en ikävysty kun jatkuvasti on jokin jännä kirja kesken tai ruudussa ohjelmaa (aika paljon katson you tubea). 

Minulla ei ole perhettä, vanhempia, sisaruksia, ystäviä, lemmikkiä tai omaisuutta juurikaan, mutta siitä huolimatta elän hyvinkin merkityksellistä elämää juuri nyt. Sanon monille asioille "ei" ja koetan olla suorittamatta arkeani. Töissä käyn saadakseni siitä elannon ja koen työnikin ihan mielekkäänä puuhana. 

Onko minulla jokin velvollisuus ajatella olevani yhdentekevä tai merkityksetön, ja kuka sellaista ajatusta tarjoilee?

Menen survival modelle. Keskityn vain kaikkein välttämättömimpään, esimerkiksi sosiaalinen elämä menee suurimmaksi osaksi tauolle. Nämä tauot eivät kuitenkaan kestä kuin pari viikkoa maksimissaan, sitten olen taas latautunut ja paremmalla tuulella.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään elämäni ei ole minulle merkityksetön tai tarkoitukseton. Luen paljon, opin jatkuvasti jotain uutta, koetan ymmärtää ympäröivää aikaa ja sen ilmiöitä, muodostaa niihin oman suhteeni. Koetan olla pakenematta mitään, vaan sen sijaan yritän mennä syvemmälle johonkin epämiellyttävältä tuntuvaan aiheeseen tiedon avulla.  Nykyään ei ole oikeastaan tyhjiä oloja, en ikävysty kun jatkuvasti on jokin jännä kirja kesken tai ruudussa ohjelmaa (aika paljon katson you tubea). 

Minulla ei ole perhettä, vanhempia, sisaruksia, ystäviä, lemmikkiä tai omaisuutta juurikaan, mutta siitä huolimatta elän hyvinkin merkityksellistä elämää juuri nyt. Sanon monille asioille "ei" ja koetan olla suorittamatta arkeani. Töissä käyn saadakseni siitä elannon ja koen työnikin ihan mielekkäänä puuhana. 

Onko minulla jokin velvollisuus ajatella olevani yhdentekevä tai merkityksetön, ja kuka sellaista ajatusta tarjoilee?

Veikkaan, että monilla traumoista ja mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä on merkityksettömyyden tunnetta usein.

Haluan kiittää sinua tästä viestistä, arvokas huomio varsinkin tuo viimeisin lause.

Jos kärsii merkityksettömyyden tunteesta, pitää ruveta etsimään mielekkyyttä elämäänsä. Voi sen löytää muualtakin kuin uskonnosta.

Käytän paljon ja usein erilaisia päihteitä. Lähinnä alkoholia ja kannabísta.

pieniä merkityksen murusia pidän yllä ja tajuan että ei tästä ikinä tuliskaan jotain suurta ja eeppistä.