Huomaan mielialani laskevan

Taustatietona, olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta arviolta 30 vuotta ja olen vasta nyt terapiassa alkanut prosessoida omia tunnetiloja ja ylipäätään kykenen tuohon. Oloni on ollut terapian ansiosta nousujohteista, vaikka olosuhteet ovat osin pysyneet ennallaan ja osin jopa heikentyneet. Heikentyneillä olosuhteilla tarkoitan lähinnä sitä, että olen jäänyt täysin yksin ja minulla ei ole enää ketään läheistä. Yksinäisyys on siis voimistunut. Sensijaan olen "täyttänyt tyhjyyttä" vapaaehtoistyöllä.

Nyt ensimmäistä kertaa itse huomasin mielialani laskevan, olen kirjoitellut palstalle aika ikävään sävyyn ja selkeästi huomasin, että puran sitä pahaa oloa kun olen niin yksin ja näköalaton. Kärsivällisyys joidenkin vähätteleviin viesteihin on koetuksella ja samaan aikaan itse vähättelen muita. Miten pystyn katkaisemaan sen luisumisen depressioon, nyt heti alkujaan? 😭