Isovanhemmat ei pidä yhteyttä aikuiseen lapsenlapsee
Minusta on jotenkin jännä mikseivät koskaan soita ja kysy kuulumisia. Joo, voisin minäkin tehdä niin mut jotenkin sitä ajattelee kuten lapsena että mummo tai ukki pitää yhteyttä, no ei pidä. Ovat kyllä iloisia aina kun nähdään ja pyytävät kylään, silti tykkäisin että olisi kiinnostunut asioistani.. Saattaa mennä monta kuukautta ettei olla yhteydessä vaikka samassa kaupungissa asutaan. Mites muilla?
Kommentit (15)
Meillä vaihtui roolit yhteydenpidossa siinä vaiheessa kun muutin omaan kotiin. Siitä lähtien minä olin se, joka kysyi kuulumisia ja meni käymään. Mun mielestä ihan luonnollinen kehityskulku lapsen ja isovanhempien suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Millaset välit aiemmin on olleet ? ovatko pitäneet yhteytä ?
en oikein muista miten oli silloin 10v sitten kun muutin kotoa. Silloin tuli aina nähtyäkin useemmin kun lähdin vanhempien mukana kyläilylle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaihtui roolit yhteydenpidossa siinä vaiheessa kun muutin omaan kotiin. Siitä lähtien minä olin se, joka kysyi kuulumisia ja meni käymään. Mun mielestä ihan luonnollinen kehityskulku lapsen ja isovanhempien suhteissa.
Aijaa, no mukava kuulla jos luonnollista näin. Jotenkin ajattelen että kun eläkkeellä ovat ja heillä aikaa on niin olisivat enemmän aloitteellisia kuulumisten kyselyn suhteen jne. Ap
Itse aikuisena lapsenlapsena olen ollut isoäitiini se aktiivinen yhteydenottaja. Useasti olen soitellut perään ja kysynyt kuulumisia. Hän ei itse ota yhteyttä minuun oma-alotteisesti. Ei ottanut edes silloin, kun ystäväni menehtyi ja sain selville, että tiesi kyllä asiasta. Muutenkin keskustelumme ovat viime aikoina olleet sellaisia, että hän vain kritisoi valintojani elämässä ja valittaa, kun olen ottanut yhteyttä kysyäkseni kuulumisia. Ehkä vain annan olla ja hän saa puolestaan ottaa yhteyttä sitten, jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaihtui roolit yhteydenpidossa siinä vaiheessa kun muutin omaan kotiin. Siitä lähtien minä olin se, joka kysyi kuulumisia ja meni käymään. Mun mielestä ihan luonnollinen kehityskulku lapsen ja isovanhempien suhteissa.
Aijaa, no mukava kuulla jos luonnollista näin. Jotenkin ajattelen että kun eläkkeellä ovat ja heillä aikaa on niin olisivat enemmän aloitteellisia kuulumisten kyselyn suhteen jne. Ap
Vaikka heillä onkin aikaa kun ovat eläkkeellä niin uskon, että odottavat ja toivovat aikuisen lapsenlapsen olevan se, joka tekee aloitteen yhteydenpidossa. Nämä on kai näitä ikäpolvien välisiä näkemyseroja, en tiedä.
Eivät halua tuppautua. Luultavasti ajattelevat, että olet kiireinen ja otat yhteyttä kun on aikaa, koska tiedät että heidät tavoittaa helpommin. Ja kyläänkin ovat pyytäneet (sinä ilmeisesti et ole pyytänyt luoksesi?). Ihmettelevät varmaan, oletko oikeasti niin kiireinen ettet ehdi.
Minun lapsenlapseni ei soita minullle , eikä vastaa useimmiten puheluihini. Yläasteella ollessa oli aivan erilainen , keskustelimme ja soittelimme puolin ja toisin. Olen hyvinkin positiivinen isovanhempi.
Yleensä kai ne isovamhemmat ajattelee, että nuorempi polvi on kiireistä, ei toedä koska sille sopisi soittaa. Eli senkin vuoksi, aloite siirtyy nuoremmalle sukupolvele.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsenlapseni ei soita minullle , eikä vastaa useimmiten puheluihini. Yläasteella ollessa oli aivan erilainen , keskustelimme ja soittelimme puolin ja toisin. Olen hyvinkin positiivinen isovanhempi.
Lapsenlapsesi mielestä tuskin olet kovinkaan positiivinen isovanhempi...
Minun isoäidillä on aina ollut lempi lapsenlapsi, serkkuni, johon pitää viikottain yhteyttä ja aina kertoo ylpeänä mitä kaikkea serkku on nyt tehnyt. Veljelleni soittelee silloin tällöin, ei läheskään yhtä usein toki kuin serkulle, mutta ehkä kerran kuukaudessa ja kävi myös heti katsastamassa veljen asunnon kun veli muutti omilleen. Minulle mummi on soittanut kerran koko elämäni aikana synttärionnittelut. Sekin taisi tulla vääränä päivänä ja olin tästä yhteydenotosta kovin häkeltynyt. Ei todellakaan ole tullut koskaan kylään vaikka olen 10 vuotta asunut omillani ja tuskin tulee koskaan käymäänkään. Myös lapsuudessa minä menin siinä sivussa veljeni jatkeena ja serkku oli kaiken huomion keskipisteenä, joten eipä tämä hirveästi yllätä.
Lapset on lapsia, aikuisena näkee kenen kanssa on enempi yhteistä.
Miksi ap ei soita isovanhemmille ja kysy kuulumisia? Miten terve aikuinen ihminen kehtaa jättää vanhusten harteille kaiken yhteydenpidon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsenlapseni ei soita minullle , eikä vastaa useimmiten puheluihini. Yläasteella ollessa oli aivan erilainen , keskustelimme ja soittelimme puolin ja toisin. Olen hyvinkin positiivinen isovanhempi.
Lapsenlapsesi mielestä tuskin olet kovinkaan positiivinen isovanhempi...
Mistä sellaista epäilet.?
Millaset välit aiemmin on olleet ? ovatko pitäneet yhteytä ?