Lue keskustelun säännöt.
Mä en osaa kasvattaa lapsia.
23.02.2010 |
Joskus luulin, että osaan, mutta silloin mulla ei vielä ollu omia. Vielä siinä vaiheessa kun kuopus oli vauva ja esikoinen, hiljainen tarkkailija, joutui toisten lasten tönimäksi luulin, että muut vaan ovat huonoja kasvattajia kun eivät saa lapsiaan kuriin ja minä olen hyvä kasvattaja, jonka lapsi kärsii muiden lepsuudesta.
Mutta viimeisten 2v aikana olen joutunut toteamaan, että en osaa kasvattaa poikia. Lapset eivät tottele kuin hetkittäin. Tönivät muita lapsia, huutavat, kiipeilevät ties missä ennen kuin edes ehdin huomata jne jne. Toi toisten lasten töniminen on musta ehkä kaikista ärsyttävintä, koska oma esikoinen joutui kärsimään siitä pienempänä, mutta en vaan tiiä mitä voin tehdä. tai tietysti tönijä joutuu aina jäähylle ja pyytämään anteeksi, mutta näillä toimilla ei ole mitään vaikutusta, tönäisee taas kohta uudestaan. Lelujen menetykset ei tunnu missään, alkaa itse vaan tuomaan niitä mulle lisää, että ota nämäkin. Kun komennan niin nauraa päälle.
Mitä ihmetä tälläsen kanssa voi tehdä?
Kommentit (5)
sitä on vaan aika voimaton tilanteessa, kun "normaalit" kasvatuskeinot eivät toimi. Tai kun niillä ei ole pidemmän päälle mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi poikaa (ikäero 1,5v) ja ovat rauhallisia vain silloin kun ovat erillään toisistaan. Esim kauppareissu yhden kanssa sujuu mainiosti. Saatan joutuna sanomaan jostain asiasta, mutta viesti menee perille. Yhdessä kun ovat, niin eivät millään meinaa totella. Uhkailu/lahjonta/kiristys voi toimia pienen hetken.
Nyrkit heiluu etenkin pienemmällä, mutta ei kohdistu kaveriehin vaan veljeen. Isompi ärsyttää sanallisesti ja pienempi hermostuu totaalisesti ------> kamala tappelu
Mutta onko tää nyt niin, että monet pojat vaan ovat aika fyysisiä eli siis sellanen kunnon paini ja tappelu kuuluu kehitykseen. Itellä on vaan sisko ja kyllä mekin tapeltiin, mutta ei ikinä noin kuin omat pojat.
Niin ja jos on jotain vinkkejä miten saan lapset tottelemaan, silloin kun on jo kiristetty, uhkailtu ja lahjottu niin otan kaikki vinkit ilomielin vastaan.
Piti vielä laittaa, että haluisin nyt neuvoja teiltä, jotka osaatte kasvattaa lapsenne. En niinkään sellasilta joiden lapset eivät ylipäätänsäkään töni tai lyö muita tai riehu kuin heikkopäinen yleisillä paikoilla. Meilläkin esikoinen on tuollanen rauhallinen, joka on aina totellut kun pari kertaa on sanonut.
ap