Meneekö teilläkin loppukuu tukihorroksessa

Muistan ton ajalta kun lasten kanssa kotihoidon tuella. Ihan noin äärimmäiseksi ei mennyt, mutta miettiä sai mitä syödään, ja jääkö lasten ruokailun jälkeen itselle mitään.

Elämä oli sitkuttellua, tuntui että elettiin se eka viikko kuten muutkin, ja sit loppu kuu odoteltiin taas seuraavaa kuuta jolloin voi hetken syödä kunnolla ja tehdä asioita.

Voidi ajatella, että ihanaa, olla kotona, on aikaa TEHDÄ MITÄ VAAN. Mutta ei se mene niin. Vaikeaa tehdä mitään, vaikka saisi inspiraation kutoa sukat, niin lanka puuttuu, ehkä ne puikotkin. Ja sit odotellaan sitä alkukuuta kun on varaa ne hankkia. Sama askartelujen kanssa, tai minkä tahansa "ylimääräisen" nyt ylipäänsä.

Nukuttua tuli paljon, katseltua leffoja, käytyä kirjastossa. Pitkäveteistä pidemmänpäälle. Nälkäsenä ei energiaa ole pitkille kävelulenkeillekkään, jos joku nyt sattuu paheksumaan...

Minäkin muistan tuon. Onneksi ei enää tarvitse olla noin.