tuntuu, että elämä ois jo ohi 30-vuotiaana
Tämä elämä on aina yhtä ja samaa, mitään uutta ei koskaan tapahdu.
Olen sinkku -arvatkaapa olenko yrittänyt muutosta jo 10 vuotta, ei vain onnistu ei sitten millään. Olen seurustellut kolmen kusipään kanssa (alkoholisteja, pettäjiä jne). Ja nykyisin ei missään tapaa ketään tai kukaan ei halua pidempiä juttuja. Myös netit ym. on kokeiltu moneen kertaan.
Minulla on töitä, mutta en viihdy siellä. Menen töihin vain, koska pakko sitä jotain on tehdä. En keksi mitään alaa, joka olisi se "minun juttuni". Ei kiinnosta mikään, tai jos kiinnostaa, niin niillä aloilla on surkea työtilanne ja surkea palkka.
Käyn harrastuksissa, mutta illat istun yksin kotona koneen ääressä. Ystävillä on perheet ym. menonsa.
Ei kertakaikkiaan tapahdu mitään. Elän kuin eläkeläinen jo 30-veenä. Tätäkö tämä sitten on lopun 40-50 vuotta? Toivottavasti en ainakaan kauemmin elä!!
Voi kumpa joskus edes tapahtuisi jotain uutta, olisi edes joku syy tai tarkoitus elää.
Kommentit (11)
ulkomaille. En ole mitenkään kovin sosiaalinen enkä kielitaitoinen, haluaisin elää ihan täällä koto-Suomessa. Tietysti olisi vaihtoehtona muuttaa kaupunkia, mutta mitä se auttaisi?
Siellä ei ainakaan olisi yhtäkään ystävää, lisäksi mulla on oma asunto ja vakityö täällä (vaikkakaan se ei juuri kiinnosta) mutta mistä sitä uuttakaan sitten saisi näinä aikoina.
Valitse joku sellainen alue, joka kiinnostaa (eläimet, lapset, työttömät jne.) Kaikenlaista on kun vain etsii.
Opiskelujen parista voisit löytää uusia sinkkukavereita.
Ihan oman kokemuksen perusteella voin sanoa että unohda miehen etsiminen ja keskity itseesi, ketään ei löydä silloin kun on haku päällä vääristä syistä. Nyt haluat vain suhteen, että ei tarvitsisi olla yksin.
Jos et ole elämääsi tyytyväinen, kannattaa tehdä muutoksia. Tyytymällä samaan et saavuta mitään.
Nyt ihan oikeasti rohkeasti itteä niskasta kiinni ja muutoksia elämään. Ei se elämä muutu jos jokaseen asiaan sanoo etten minä halua! Joku niistä asioista mitä ei halua voiki olla tosi ihana. Jos et halua muuttaa kotikaupngista pois käy vaikka viikon tai kahen reissu jossain muualla ja tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin. Itelläni on 25:na ihan samat tunteet. Olin ihan varma että suunta ei ole ko alaspäin, mutta niin se kuitenki muuttu. Eli rohkeasti itteä niskasta kiinni ja katse tulevaisuuteen. Muutokset on sinusta itestä kiinni.
Sinkkuelämä voi olla todella kamalaa, jos ei ole sinkkukavereita. Ei suhteessa elävistä tai perheellisistä ole menokavereiksi.
Vaihdoin työpaikkaa ja löysin sieltä samassa elämäntilanteessa olevia sinkkunaisia, joiden kanssa reissattiin ja kokeiltiin uusia harrastuksia. Elämästä tuli yhtäkkiä kivaa.
Et voi vain sääliä itseäsi ja odottaa että jotain tapahtuisi - eli joku mies jostain ilmestyisi ja veisi sut seikkailuihin. Kyllä ne seikkailut pitää ihan itse järjestää.
Muuta jonnekkin eksoottiseen yympäristöön vaikka Turkuun ja kirjoita selviytymispäiväkirjaa blogiin josta voimme seurata seikkailuasi.
ajattelin tässä se elämä oli, ei enää mitään.
ihan kuin maailmanloppu.
nyt lasissa kohta 31.meni hieman kriisi jo ohi.=)
Lähde vaikka kielikurssille tai vapaaehtoistyöhön joksikin aikaa ulkomaille. Suomessakin on vapaaehtoistyötä. Sitä kautta voit tutustua myös mielenkiintoisiin ihmisiin. Tai lähde auttamaan jonkin tilaisuuden järjestämisessä, saatat löytää itsellesi uuden yhteisön.
tee lapsen. Jos ei ole isäehdokasta, mene kliniikkaan.
lue romaaneja, maalaa tauluja, katso elokuvia, matkustele, mene jollekin kurssille, opiskele, käy uimassa, aloita joku henkinen harrastus (jooga)....
huoh, ei näiden kahden alle 5v:n kanssa enää ole aikaa muuhun elämään. Sit kun säkin sen miehen löydät ja lapsia pukkaat, niin eipä ole sullakaan aikaa enää.
jonnekin muualle, vaikka ulkomaille?