Miten sietää anoppia?

Sulla on varmaan ongelmia muidenkin kuin anopin kanssa?

Ei ole varmaan ainut ihmissuhdeongelma sun elämässäsi. Koeta kestää. Jostain syystä ihastuit kuitenkin juuri hänen poikaansa.

Meillä kans anoppi on ihan vauhko hössöttäjä, kun itse olen hyvin rauhallinen ja hiljaisuudesta pitävä.

Alkuun oli tosi raskasta, mut nykyisin ihan pidän anopistani. En kyllä kauhean usein jaksa tavata juuri sen hössötyksen vuoksi, esimerkiksi pöydän kantaminen alakertaan kesti 1,5h koska anopin mielestä se ei ollut turvallista 😂 huusi kuin syötävä kokoajan kun kannettiin sitä että nyt ne jää alle ja kuolee..

Mutta, jos on tahtoa olla väleissä niin pystyt siihen kyllä.

300 km etäisyyttä, eikä olla tekemisissä. Hyvin on mennyt.

No,kerro anopille mikä mättää.Ehkä hänelläkin mättää ei halua nähdäkkään sinua.Mieti tunnetko itse hänen reviirilleen.On upeeta kun vanhempi jakaa nuoremmille asioita tapoja,menneisyyttä.Itse haluun kuulla kaiken menneestä.Lapsenlapsille rikkaus kun kertoo tarinoita vaikka omista vanh..miten ennen elettiin jnejne .Olisipa mun aikaan kerrottu kaikki.Oisin imenyt kaiken kuin sieni.Jos et tuu toimeen,älä tunge muiden tontille.Ja päin vastoin.Kun kertoo rehellisesti kaiken ääneen,on kaikille helpompaa.Mikä helv .kuilu nykyään oikeen on?jos oot mölömölö oo itseksesi ja elä elämääsi.Mutta älä tuu perinnönkään jaolle,anoppisi antaa kirkolle vaikka jäämistönsä...

Tuohon auttaa se, että et ole sen anoppisi kanssa tekemisissä pitkiä aikoja kerrallaan, etkä kovin usein. Myös sitä, millaisissa yhteyksissä olet tekemisissä, kannattaa rajoittaa.

Eli ei mitään yhteisiä mökkiviikkoja todellakaan.

Jos viikonloppu anoppilassa tuntuu liian rankalta, käykää päiväseltään. Ja sen verran harvoin, että kerkeät kunnolla toipua edellisestä reissusta. Onko se sopiva väli sitten kerran kuussa vai kerran vuodessa. 

Parempi etäisen kohteliaat välit, kuin välit poikki kokonaan.

Ei minulla ja anopilla ole ongelmia, tai siis, emme me riitele tai aiheuta draamaa. Minä koen hänet kuluttavana persoonana, koska olemme hyvin erilaiset. Joka tapaamisen jälkeen on sellainen olo, kuin olisi juossut henkisen maratonin.

En tiedä onko siihen muuta vaihtoehtoa kuin antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Anoppi itse on kova draamankeittäjä ja se menee työstä, ettei lähde siihen mukaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on varmaan ongelmia muidenkin kuin anopin kanssa?

Niin minäkin luulen että on. Olisiko hyvä miettiä mikä siinä anopissa niin ärsyttää? Voitko itse tehdä jotain asian eteen, muuttaa omaa käytöstäsi? Ignooraminen"ei ole kovin kypsää käytöstä. Toista ei voi muuttaa mutta omaa käytöstään voi. Ehkä oman käytöksesi muuttaminen toisi muutoksen, saattaisit huomata, Anoppi onkin ihan ok.

Anoppi käy meillä kutsuttuna lasten synttäreillä. Minä käyn anopin luona jouluaattona ja äitienpäivänä. Asutaan samassa pihapiirissä ja hyvin tullaan toimeen. Mies ja nuoriso käy päivittäin katsomassa että kaikki on ok ja auttekee tarvittaessa mummoa.

Suutarin TR. kirjoitti:

No,kerro anopille mikä mättää.Ehkä hänelläkin mättää ei halua nähdäkkään sinua.Mieti tunnetko itse hänen reviirilleen.On upeeta kun vanhempi jakaa nuoremmille asioita tapoja,menneisyyttä.Itse haluun kuulla kaiken menneestä.Lapsenlapsille rikkaus kun kertoo tarinoita vaikka omista vanh..miten ennen elettiin jnejne .Olisipa mun aikaan kerrottu kaikki.Oisin imenyt kaiken kuin sieni.Jos et tuu toimeen,älä tunge muiden tontille.Ja päin vastoin.Kun kertoo rehellisesti kaiken ääneen,on kaikille helpompaa.Mikä helv .kuilu nykyään oikeen on?jos oot mölömölö oo itseksesi ja elä elämääsi.Mutta älä tuu perinnönkään jaolle,anoppisi antaa kirkolle vaikka jäämistönsä...

Itseasiassa kukaan ei peri anoppiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon auttaa se, että et ole sen anoppisi kanssa tekemisissä pitkiä aikoja kerrallaan, etkä kovin usein. Myös sitä, millaisissa yhteyksissä olet tekemisissä, kannattaa rajoittaa.

Eli ei mitään yhteisiä mökkiviikkoja todellakaan.

Jos viikonloppu anoppilassa tuntuu liian rankalta, käykää päiväseltään. Ja sen verran harvoin, että kerkeät kunnolla toipua edellisestä reissusta. Onko se sopiva väli sitten kerran kuussa vai kerran vuodessa. 

Parempi etäisen kohteliaat välit, kuin välit poikki kokonaan.

Anoppina sanoisin, että kerran 5 vuodessa, mutta mielellään jokin arkipäivä tai arkisunnuntai.

Tehostettuun palveluasumiseen saaminen helpottaa asiaa huomattavasti. Siellä ei ole pakko vierailla.

Suutarin TR. kirjoitti:

No,kerro anopille mikä mättää.Ehkä hänelläkin mättää ei halua nähdäkkään sinua.Mieti tunnetko itse hänen reviirilleen.On upeeta kun vanhempi jakaa nuoremmille asioita tapoja,menneisyyttä.Itse haluun kuulla kaiken menneestä.Lapsenlapsille rikkaus kun kertoo tarinoita vaikka omista vanh..miten ennen elettiin jnejne .Olisipa mun aikaan kerrottu kaikki.Oisin imenyt kaiken kuin sieni.Jos et tuu toimeen,älä tunge muiden tontille.Ja päin vastoin.Kun kertoo rehellisesti kaiken ääneen,on kaikille helpompaa.Mikä helv .kuilu nykyään oikeen on?jos oot mölömölö oo itseksesi ja elä elämääsi.Mutta älä tuu perinnönkään jaolle,anoppisi antaa kirkolle vaikka jäämistönsä...

Miniä ei taida periä anoppia. Ja eipä minua ainakaan kiinnostaisi anopin kirppiksiltä haalimat romut ja vanhat lastenvaatteet, jotka ovat hänen ainoa omaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Tehostettuun palveluasumiseen saaminen helpottaa asiaa huomattavasti. Siellä ei ole pakko vierailla.

Totta, mulla helpotti, kun ei muista enää, kuka olen. Käyn joskus mieheni mieliksi, mutta anoppi tuijottaa minua vihaisesti, vaikka ei tiedä, kuka olen.

Tervehdit lyhyesti ja muuten niissä sukukokoontumisissa hakeudut miellyttävämpien seuraan.

Minua rasittaa omassa anopissani ihmeellinen tapa hihittää koko ajan. Ja itsestä paasaaminen. Hänen isänsä taas on ihan toisenlainen joten juttelen sitten hänen kanssaan.

Jätä se sika!

Viski toimii anoppiin. Puolen pullon vaiheella siitä anopista alkaa tykätä. Ja aina kun pullo on tyhjä niin anoppi on kadonnut. Usein pysyy poissa kuukausia. Vielä kun oppisi tuomaan tuliaispullon tullessaan.

Miksi on niin kauheaa ja inhottavaa, että joku on erilainen kuin sinä? Tätä minun on aina vaikeampi ymmärtää. Että kun joo, jos nimeät asian joka ärsyttää ja miksi, niin on helpompi etsiä ratkaisuja. Mutta jos nyt vain satut olemaan sitä mieltä, että sinun olemassaolon tapasi on se oikea ja anopin väärä, niin vaikeahan siinä on auttaa. Entä jos se onkin toisinpäin? 

Ja mikä vallankumouksellinen ajatus, mitä jos on oikeasti hieno juttu, että ihmisillä on erilaisia luonteita, joiden ansiosta he pystyvät tekemään erilaisia asioita ja voimaan hyvin saadessaan toteuttaa itseään? 

Mulla on ollut ihan hyvät välit anoppiin, eivätkä ne vieläkään huonot ole. Mutta nyt kun anoppi on puolisonsa omaishoitaja, sillä on kyllä vanne alkanut kiristää päässä ja tällä hetkellä sotkeutuu hieman liikaa asioihimme. On oikein matemaattinen ja järki-ihminen, mutta nyt sillä niin montaa rautaa tulessa, että on mennyt vähän säheltämiseksi eikä se huomaa sitä. 

"Patience my love", sanoi Klonkku kun itsensä kanssa kiisteli.

Samaa olen pohtinut itsekin, paitsi että kyseessä on oma äitini eikä miehen äiti. Hän on kova hössöttäjä, joka myös puuttuu muiden asioihin siinä määrin että alkaa todellakin mennä hermot. Loukkaantuu ja heittäytyy marttyyriksi jos asiasta yrittää sanoa; omasta mielestään hän vain vilpittömästi auttaa muita ihmisiä. Hänen on vaikea käsittää, että muut voivat kokea hänen käytöksensä todella rajattomaksi ja tungettelevaksi eikä hänen "apuaan" sen takia erityisemmin kaivata. Lisäksi hänellä on melko kohtuuttomia odotuksia ja oletuksia muita ihmisiä kohtaan, eivätkä nämä odotukset edes kohdistu pelkästään meihin läheisiin vaan jopa ihan vieraisiin ihmisiin.