Lue keskustelun säännöt.
Anoppi suuttui kun en halunnut häntä ristiäisiin
23.02.2010 |
En halunnut kuin omat vanhempani ja sisarukseni ristiäisiin. Minusta anopilla ja hänen suvulla ei ole mitään tekemistä lapsen kanssa.Oma äitini on eri asia ja minun sisarukseni.
Nyt anoppi veti herneen nenäänsä kun ei päässyt ristiäisiin. Sanoin kyllä hänelle, että saa tavata lasta kun se täyttää 3 vuotta. Sitten saa sen hoitoonkin. Mutta ennen sitä en jaksa anoppia kun hän on kuitenkin vieras ihminen minulle.
Onko anopilla oikeutta suuttua?
Kommentit (17)
Taidat olla se anoppi joka provosoitui tuosta anoppi ei ole tervetullut synnärille ketjusta.
Mene nyt jo sinne peilin eteen ja sano, että olet kasvun tarpeessa! Sinähän ihan repeilet omaa lapsellisuuttasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sen isä on idiootti.
Sehän nyt on selvä.
Jos tämä siis EI ole provo ja on totta, niin sä teet todella karhunpalveluksen omalle lapsellesi. Elämä on rajallista ja tulevaisuudessa voi olla myös itselläsi vastoinkäymisiä - silloin kaikki sukukulaiset, anoppi mukaan lukien, ovat älyttömän tärkeä tukiverkosto. Kyllä vaan lapsella on oikeus olla yhteydessä ja tuntea myös isän puoleista sukua. Sitä lasta ei olisi ilman isää, joten se on vähän niin kuin 50/50. Ja mitä järkeä luvata, että saa tavata ja hoitaa, kun täyttää kolme. Silloin lapsi jo on todella vieras anopille, jos ei ole sitä ennen ollut yhteyksissä. Kyllä lapsen pitää pienestä pitäen saada tutustua lähisukuunsa, jos se on mahdollista. Voin kertoa, että ystäväni ja hänen miehensä kuolivat molemmat nuorina ja lapset jäivät orvoiksi ja nyt molemmat isovanhemmat hoitavat vuorotellen heidän lapsiaan. Muista se, että sinäkään et välttämättä ole aina lapsesi luona ja omat vanhempasi ja sisaruksesi voivat olla estyneitä, silloin yllätys yllätys, myös isän puolen sukulaiset viimeistään ovat tärkeitä. Älä kosta lapselle isää kohtaan kokemaasi kaunaa, anna lapsen aloittaa puhtaalta pöydältä... huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähti paremman mukaan...
ap
Anoppi soitteli synnytksen jälkeen kun lehdessä ei lukenut hänen poikansa nimeä lapsen ovat saaneet kohdassa, vaan minun nimeni pelkästään.
Ristiäisiin kutsuin kuten isänkin, mutta jatkossa en kutsu mihinkään. Minulle aivan vieras ihminen, 2 kertaa olen tavannut.
Sellainen missä on lapsinäkökulma mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
provoilun makua, että sen kummemmin en ota kantaa teksitiin. Totean vaan kuitenkin että ei ole ollenkaan epätavallista ettei anoppia tai appiukkoa kutsuta ristiäisiin. Meilläkään he eivät ole olleet neljän lampen ristiäisisä yksissäkään, vaikka emme ole edes miehen kanssa eronneet. Samoin ei miehen puolelta ole ollut sisaruksia, kun taas minun sisarukseni ovat olleet.
Jokainen tekee omat valintansa. Mieheni lähisuku ei mutenkaan ole tavannut lapsiamme kuin satunnaisesti jos olemme jossain julkisilla paikoilla törmänneet.
Tee ap niinkuin sinusta tuntuu oikealle.
Minä olen ex-anopille sanonut, että lasta saa tavata isänsä tapaamisvkonloppuina/aikoina, ihan niin paljon kun sielu sietää. Minulla ei ole mitään halua nähdä ex-anoppia, sellanen maanvaiva se ihminen oli, ja pyrkii kontrolloimana ja puhumaan lapselle pahaa minusta ja äidistäni.
Minä tiedän tekeväni oikein, vaikka muut jeesustelee. Kaikista ei ole vanhemmiksi, minusta on, kaikista ei ole isävanhemmiksi ja ex-anopistani ei siihen ole. Hän on psykoosiin taipuvainen semi-alokoholisti. Ihan tästäkään syystä en halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja kummankin vanhemman sukuun. Pidit siitä tai et. Koita käyttäytyä ihmisiksi vaikka toinen osapuoli ei aina sitä ansaitsisikaan, lapsi päättäköön isompana kenet haluaa elämäänsa. Jos anoppisi käyttytyy huonosti tms niin kyllä lapsi itse osaa aikanaanilmoittaa kuuluuko muummu hänen eämäänsä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja kummankin vanhemman sukuun. Pidit siitä tai et. Koita käyttäytyä ihmisiksi vaikka toinen osapuoli ei aina sitä ansaitsisikaan, lapsi päättäköön isompana kenet haluaa elämäänsa. Jos anoppisi käyttytyy huonosti tms niin kyllä lapsi itse osaa aikanaanilmoittaa kuuluuko muummu hänen eämäänsä vai ei.
oikeus isovanhempiin vai vanhempien oikeus valita? Entä jos vanhempien ja isonvanhempien välit ovat käytännössä poikki, pitääkö heidän silti antaa lapsensa isovanhempien iloksi? Eikö tuossa ole jotain nurinkurista, ja eikö toisaalta lapsikin kärsi olostaan välikappaleena?
En minä ainakaan missään vaiheessa ole nähnyt että minun pitäisi antaa lapsiani anopin iloksi jos en itsekään ole hänen kanssaan tekemisissä. Melko kaukaa haettua on tuota perusteella jollakin lapsen oikeudella, jos lapsi ei edes sitä tajua kaivata. Joku geneettinen yhteys on kuitenkin aika tuulesta temmattu peruste.
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja kummankin vanhemman sukuun. Pidit siitä tai et. Koita käyttäytyä ihmisiksi vaikka toinen osapuoli ei aina sitä ansaitsisikaan, lapsi päättäköön isompana kenet haluaa elämäänsa. Jos anoppisi käyttytyy huonosti tms niin kyllä lapsi itse osaa aikanaanilmoittaa kuuluuko muummu hänen eämäänsä vai ei.
Lapsella on oikeus molempiin isovanhempiin ja isoisovanhempiin. Totta.
Meillä kuitenkin on tilanne, jossa tulevan lapsen isovanhemmat eivät ole tavanneet toisiaan. Eivät ole itse asiassa kummatkaan osaltaan olleet kiinnostuneita toisistaan. Eivät kysele mitä kuuluu miniän tai vävyn vanhemmille. Missä tässä on välittäminen. Mutta kumpaisetkin ovat niin halukkaita tulemaan katsomaan vauvaa.
Nykyihmiset ovat kuulkaa anoppeja ja appeja ja mummuja ja ukkeja myöten itsekkäitä ja ovat olleet sitä aina ennenkin! Sellaisia Ihmiset tuppaavat olemaan. Oman isäni äiti ei huolinut omaa äitiäni sukuun niin vaan ja silti äitini huolehti anopistaan vanhoilla päivillä varmasti enemmän, kuin oma poikansa. Pidin mummostani, mutta tiesin myös tästä jääräpäisyydestä.
No meidän lapsen isovanhemmat eivät tule ristiäisiin, koska
ei ole ristiäisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähti paremman mukaan...
apAnoppi soitteli synnytksen jälkeen kun lehdessä ei lukenut hänen poikansa nimeä lapsen ovat saaneet kohdassa, vaan minun nimeni pelkästään.
Ristiäisiin kutsuin kuten isänkin, mutta jatkossa en kutsu mihinkään. Minulle aivan vieras ihminen, 2 kertaa olen tavannut.
että ko. katkeruus on usein syynä tähän lapselliseen minäminäminä-käytökseen. :-(
Anoppi on miehen äiti. Sinulla ei ole siis miestä, ei ole anoppiakaan! Kutsu ihmistä lapsesi mummoksi, sitä hän on. Jo tuo kertoo minäminäminä-astenteestasi, että kutsut häntä itsesi kautta, et lapsesi! Muista muutenkin, että sinä ja lapsesi olette kaksi eri ihmistä. Lapsellasi on oikeus luoda suhde muihinkin kuin SINULLE läheisiin ihmisiin.
En minäkään varmaan kustuisi jos mummo ei itse tekisi asian eteen mitään, mutta jos hän on itse aktiivinen (eli soittelee niin kuin itse kirjoitit) niin olet kyllä todella itsekäs jos siinä kohtaa menet lapsen ja mummon väliin!
Omat vanhempani ovat eronneet riitaisasti kun olin ihan pieni. Olin/olen silti aina ollut paljon isän vanhempien luona, jopa enemmän kuin oman isäni. Nykyään toinen heistä 90-vuotiaana on edelleen minulle tärkeä ja rakas. Äidilleni he ovat aina olleet melko vieraita ihmisiä, mutta en ymmärrä miksi sen pitäisi vaikuttaa mihinkään!
Onhan se miehesikin lapsi tiemmä?
Etkö haluaisi itse olla lapsenlapsesi elämässä??
Tää on kai provo?!