Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka tuntevat suoranaista VIHAA vanhempaansa kohtaan?
16.05.2022 |
Olen alkanut oikeasti vihaamaan. Oikein tunteet huokuu ja itken usein iltaisin kun mietin sitä paskaa mitä jouduin kokemaan.
Inhoan äitiäni, todella.
En tiedä katkaistaisenko välit vai en. Terapiaa ainakin tarvitsen.
Kommentit (52)
Jumalan antama ohje: " Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on edelleen voimassa.
Asiaan voi pyytää apua ylhäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus joo. Sitten tajusin, että energiaa ei kuluu tuohon touhuun kuin minulta; vanhempi on ollut aina täysin vastuuton, ja tulee olemaan tappiin saakka. Ajan hukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista. Puhumattomuus on kaikkein pahinta. Voisitko keskustella vanhempasi kanssa?
What
En ole koskaan vihannut lähimmäisiäni. Suuttunut olen joskus ollut. Toki oletan että kyseessä on jotain väkivaltaa tai insestiä koska vihaat äitiäsi sellaista en ole koskaan kokenut.
Viha voi olla keino itsenäistyä. Kun aikasi vihaat, pääset toivottavasti eteenpäin. Vuosikaudet vihan hautominen katkeroittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mark kirjoitti:
En ole koskaan vihannut lähimmäisiäni. Suuttunut olen joskus ollut. Toki oletan että kyseessä on jotain väkivaltaa tai insestiä koska vihaat äitiäsi sellaista en ole koskaan kokenut.
Suuttumus on todella ok ja normaalia silloin tällöin ja on helposti selvitettävissä rakkaiden kanssa, ihan inhimillistä kunhan sitä ei joudu alituiseen ikävien tunteiden valtaan toisen vuoksi.
Minua äitini kiusaa. Hänessä on ainakin kaksi erilaista persoonaa. Hän on ristiriitainen ja minua sattuu todella paljon. Rakastan mutta en tiedä miten kestän olla väleissä koska tunnen myös vihaa enkä saa tunteilleni minkäänlaista oikeutusta häneltä.
Hän yhtäkkiä voi alkaa puhumaan minulle todella törkeään ja alentuvaan sävyyn, matkia ääntäni, muuttaa äänenpainoa ja tahtoo loukata ihan systemaattisesti. Jos hänelle sanoo takaisin vetää kamalat dramaattiset marttyyrihuudot kun on tehnyt kaikkensa ja häntä kohdellaan niin tai näin.
Kännissä laittelee ihan outoja viestejä, soittelee, haastaa riitaa jos vastaa. En vastaa.
Hirveästi aiheuttanut pelkoa ja turvattomuutta. Asuttiin lapsena äidin luona, isä asuu muualla. Äiti ryyppäsi usein, toi eri miehiä kotiin, oli väkivaltaa ja tosi dramaaisaa elämää. Milloin oli lompakko hukassa, silmä mustana. Milloin taas rukoilin ikkunan äärellä ja odotin hänen palaavan kotiin. Rukoilin että tulisi hengjssä kohta kotiin, tosi usein.
Ajeli kännissä autolla me lapset kyydissä, haastoi riitaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa jne. Ihan jatkuvaa paskaa.
Että mä vihaan häntä nykyään. On vain syytellyt muita ihmisiä elämästään ja kertonut kun on niin paljon tehnyt meidän vuoksemme.
Okei, niin on. Se on totta (koti oli siisti, teki töitä, järjesti juhlia ja kotona oli aina siistiä ja ruokaa) mutta sekö oikeuttaa kaiken tuon mitä on tehnyt? Että en saa tuntea mitään, pitää olla vaan helkkarin kiitollinen.
Olen kantanut häpeää koko elämäni ja se on vaikuttanut todella paljon asioihin.
Vasta nyt olen pääsemässä avun piiriin ja terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se, että joku on tahallaan pilannut koko elämän herättää tunteita. Tuntuu että koko elämäni on varastettu minulta.
Ymmärrän täysin. Kun vanhempi alistaa, nöyryyttää jo lapsesta saakka lastaan. Mitta tulee jossain vaiheessa lapsella täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isääni olen katkaissut välit,siihen narsistiin kuspäähän en ota enää yhteyttä, äitiä mua käy sääliksi,kantsii katkaista välit elämä helpottuu,tulet huomaamaan,ennen minäkin itkin ja kärsin pahasti masennuksesta ja pahasta mielestä mutta en enää,vaikeaa voi olla aluksi mutta tulet huomaamaan että se kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan antama ohje: " Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on edelleen voimassa.
Asiaan voi pyytää apua ylhäältä.
Olen joskus ollut uskossa mutta en ole enää muista sen tiedän että kenenkään ei ole pakko kärsiä toisen ihmisen takia,Jumala ymmärtää,jos olet kokenut väkivaltaa tms niin anteeksianto on tärkeää mutta pitkä prosessi lopulta voi päästää irti ja antaa anteeksi mutta ei tarkoita että tarvitsisi olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intersektionaalinen marxilainen feminismi puree tälläkin saralla. Näin se maailma paranee.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan antama ohje: " Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on edelleen voimassa.
Asiaan voi pyytää apua ylhäältä.
Vaikea kunnioittaa, kun ne ei oo marxilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise välit, estä puhelut.
Voit vaikka kirjoittaa kirjeen jossa kerrot miksi näin teet.
Yritä päästää menneestä irti ja ajatella omaa tulevaisuuttasi.
Katkeruudesta opettele luopumaan, se vain kovettaa ja vaikeuttaa omaa elämääsi.
Parempaa elämää sinulle!
Vihaa tunsin ja paljon. Se oli kuumaa ja kaiken kattavaa.
Sitä kesti vuosia, sitten vähitellen se on muuttunut täydellisesksi välinpitämättömyydeksi. Se ihminen, "äitini", ei merkitse minulle yhtään mitään.
Sääliä voin, sillä ei hänen elämänsä onnellista ole ollut. Ei sellaisen vihan ja katkeruuden taakan alla eläminen voi olla helppoa. Ihmisparka.
Välit katkaisin totaalisesti jo vuosia sitten, ja vuosien kuluessa olen aina vain syvemmin tullut tajuamaan miten hirveä tragedia tuo ihminen on ollut ja on. Paitsi että tuhosi valtavan paljon minulta tuhosi ja tuhoaa omaakin elämäänsä. Nyt sitten on yksin. Itse käytöksellään on ajanut kaikki pois, omat sisaruksensa ja lähimmät sukulaisensa. Naapureita vihaa. Ei voi olla helppoa elää sen kaiken keskellä.
Siksi säälin.
Mitään positiivista tunnetta ei ole eikä ole koksaan oikein ollut. Oli toivo vielä lapsena ja nuorena, jospa kuitenkin, mutta se revittiin alas. Nyt maksaa sitten omista teoistaan.
Tuo on juuri sitä naisten neuroottisuutta ja naisillahan on muutenkin tapana vatvoa ikivanhoja asioita. Juuri tytöt kokevat henkistä painostusta vanhemmiltaan, ei pojat. Man up nyt vaan ja mieti jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit, estä puhelut.
Voit vaikka kirjoittaa kirjeen jossa kerrot miksi näin teet.
Yritä päästää menneestä irti ja ajatella omaa tulevaisuuttasi.
Katkeruudesta opettele luopumaan, se vain kovettaa ja vaikeuttaa omaa elämääsi.
Parempaa elämää sinulle!
Kiitos.
En vain tiedä missä menee raja, milloin on oikeutettua tai ok katkaista välit? Syyllisyys painaa jo siitä, että joskus viha on niin repivää, että tekisi mieli huutaa hänelle todella rumasti. Sitten vain ajattelen mielessäni sen vihan keskellä mitä sanoisin ja rauhoituin.
En todellakaan kuitenkaan haluaisi vihata, minä tunnen kuitenkin myös myötätuntoa koska tiedän ettei hänellä ole ollut helppoa.
Joskus on myös hyviä kausia ja olemme hyvissä väleissä, sitten jotain tapahtuu ja yhdessä hetkessä voi haukkua ja tulee sellainen absurdi fiilis, että mitä just tapahtui?
Aivan kuin toinen persoona tulisi esille.
Kun puhun tästä isälleni, hän ymmärtää ja sanoo, ettei ole minun heiniäni enää, se on teidän äitinne ja olen jättänyt koko tyypin teidän vastuulle. Minä en hänen kanssaan ole missään tekemisissä. Eikä olekaan ollut
On vain kuin eläisi kahden maailman välissä äidin kanssa. En osaa suhtautua. Sitten jossain vaiheessa poikani pettää ja provosoidun kun kertoilee tarinaa minusta ja millainen olen. Kun suutun niin haukkuu kuinka herkkä olen. Sitten sanon takaisin ja vetää kunnon kilarit, kaikki vain eskaloituu. Ihan mahdottomuus pysyä asiallisissa väleissä kuukautta pidempään. Kaikista paras on kun olen aika etäällä enkä hirveästi vastaile mihinkään. Sillon tällöin kuulumisia voidaan vaihdella mutta yritän pitää asiat aika yksinkertaisina.
Jos kerron jotain mitä elämässäni tapahtuu oikeasti niin saa kipinän lähteä arvostelemaan tai sitten huolestuu niin että soittelee koko ajan.
En vain tiedä yhtään miten päin tuon kanssa olisi. Ehkä ajallaan selviää ja sitten kun nuolen haavoja terapiassa niin saattaa selkeyttää.
Olen nyt 26-vuotias, vieläkin tarvitsisin aikuisen ohjausta ja tukea joskus. Kuitenkin sitä tulee pysyä vahvana ja joskus on hankala omaan haparoivaan identiteettiini tukeutua koska olen niin sekaisin ihmissuhteistanikin yms enkä oikein tiedä mikä on hyväksi ja mikä ei. Joskus sitä vain tuntee itsensä niin yksinäiseksi.
Tällä hetkellä elämääni olen aika oudoilla vesillä, käsittelen kaikkea ja olen tullut risteykseen. Olen alkanut ymmärtämään, että minun pitäisi huolehtia itsestäni enemmän ja ottaa nyt vastuu omasta hyvinvoinnista täysin.
Siihen tarvitsen paljon omaa tilaa ja eteenpäin menemistä, vahingollisten ihmissuhteiden jättämistä etåälle.
Ap
Oho ei poikani pettää, vaan pokkani* :)
Ap
Et ole mitään velkaa äidillesi!
Hakeudu vaikka terapiaan käsittelemään tunteitasi tai jos sinulla on luotettava aikuinen ystävä niin puhu hänelle.
Minulla sama tilanne, olen katkaissut välit.