Onko normaalia?
Mua ärsyttää ne vanhemmat jotka sanovat, että lapset/nuoret lintsaavat koulusta, jos ovat yhden kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa kipeitä eikä heillä ole kuumetta. Esim. isäni on sellainen, joka sanoo, että olen kipeä ainoastaan, jos mulla on kuumetta, muuten kuulema lintsaan koulusta. Mulla on aivan selvästi ollut edellisenä yönä kuumetta, myös särki päätä, kurkku oli kipeä ja karhea sekä räkä on limaista ja sitä valuu koko ajan. Yskiminenkin sattui ja sattuu tällä hetkellä. Yöllä en saanut kunnolla nukutuksi ja kun aamulla heräsin, isäni vain sanoi että en edes näytä kipeältä/ole kipeä, onko minulla edes kuumetta ja olen vain väsynyt. Noh, sain kuitenkin jäädä kotiin äitini luvalla, muuten varmaan olisi pakotettu minut kouluun. Isäni sanoi, ettei haittaa jos edellisenä yönä on ollut kuumetta, jos on aamulla terve. Sitä paitsi jos on ollut edellisenä päivänä kuumetta, pitää pitää yksi lepopäivä ainakin välissä. Niinkun käyttäisi aivojansa, ehkä se kuume laski kun otin panadolia ja nukuin yöllä vähäsen aikaa. Ei kuume kestä ikuisesti. Miksi isäni on tällainen? En edes lintsaa ikinä koulusta, joten en tajua, miksi minuun ei voisi luottaa. Olen nyt siis yläkoulussa.
Kommentit (6)
Lähtökohta meillä on se, että kouluun mennään ja vain terkkarin kautta kotiin jos tarve vaatii.
Minun mielestä tuo on säälittävää. Kyllä, lähtökohtaisesti mennään kouluun, mutta jos nuorella on huono olo aamulla tai edellisenä yönä on ollut kuumetta, eikö silloin olisi parempi jäädä kotiin kun tartuttaa muut ja levätä kunnolla? On se kumma ettei nykynuoria enää uskota mitenkään. ap
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä tuo on säälittävää. Kyllä, lähtökohtaisesti mennään kouluun, mutta jos nuorella on huono olo aamulla tai edellisenä yönä on ollut kuumetta, eikö silloin olisi parempi jäädä kotiin kun tartuttaa muut ja levätä kunnolla? On se kumma ettei nykynuoria enää uskota mitenkään. ap
Ei. Koulu on nuoren työ ja oppia elämää varten.
Isäsi on varmastikin kasvatettu vanhanaikeisella tavalla, "läpi harmaan kiven" ja "pikkuvaivoista" valittaminen on joutavaa ja että "sääli on sairautta" jne. Ja vaikka pää kainalossa pitää hoitaa hommat...Tuollaiset vanhat opit juotuu esim siitä, kun on ollut oikeasti kovat ajat ja esim sota-ajat aikoinaan, niin piti vaan puskea ja selvitä vaikka mitä vaikeuksia, kovettaa itseään. Sellaisesta ajattelutavasta saattaa olla kyllä hyötyä akuutissa vaikeassa kriisitianteessa jonkin hetkelisesti, mutta kattavaksi elämänohjeeksi tuollainen ajattelu on kuitenkin aika kehno kaiken kaikkiaan. Täaiset elämänohjeet ja opetukset sitten siirtyy sitten sukupolvela toisella Isäsi koittaa näitä tällaisia nyt siirtää vähän sullekin. Onneksi osaat ajatella kriittisesti ja kyseenaaistaa asioita, jotka ei tunnu järeviltä. Sellainen on hyvä taito.
Olet itse ehdottomasti mielestäni kuitenkin kirjoituksesi perusteella oikeassa siinä, kuinka pitää toimia kun sairastaa esim. funssaa. Ei niitä muitakaan tarvi mennä ehdoin tahdoin tartuttaman kipeänä, vaikka ei olisi ihan vuoteen omana. On tärkeeää antaa kehon toipua kunnolla, ettei tule mitään jälkitautejakaan. Onneksi äitisi vaikuttaa toimivan kuitenkin oikein näiden asioiden suhteen. Nyt ei ole mikään sota-aika Suomessa, jolloin vaikka "pää kainalossa" piti hoitaa askareensa, jotta selviää.
Tänä korona-aikana kurkkukipu, yskä, nuha ja päänsärky ja muutenkin huono olo saattaa viitata koronatartuntaan, joten ihan viisaasti äitisi salli sinun jäädä kotiin. Jos hän vielä olisi niin fiksu, että hankkisi kotitestin, jonka tekisit, niin sitten asia olisi reilassa. Ei tunnu luokkatovereistakaan mukavalta, jos yksi köhii ja räkii koko ajan.
Up