Miten vois purkaa anopista johtuvaa pahaa oloa?
Kun netissä anonyymisti ei voi aiheesta puhua, aina tullaan kommentoimaan että miniästä se vika löytyy. Sitten taas esim omaa miestä saa kyllä arvostella ja muut oikein yllyttää siihen. Mutta anoppini... hän on oikeasti todella ilkeä ihminen. Käyttää minua likasankona, kun olen kiltti ja kuuntelen. Puhuu sellaista törkyä mitä en saa päästäni pois, kaikkien yksityisasiat on tietävinään ja haukkuu ihmisiä ihan koko ajan. Hän kiusaa ja haukkuu mm. vammaisia, tahattomasti lapsettomia, yksinhuoltajia. Suussa ei ole mitään suodatinta, voi sanoa kenelle vaan mitä tahtoo. Ymmärrettävästi hänellä ei ole yhtään ystävää, vain muutama sukulainen on tekemisissä. Ongelma on se, etten voi laittaa välejä poikki. Joudun sillä sekunnilla silmätikuksi, pystyy mustamaalaamaan minut täysin tällä pienellä paikkakunnalla. Olen väsynyt... kiitos kun sain avautua.
Kommentit (26)
Keksi keinoja pysyä kaukana anopistasi. Minäkin olen joutunut ottamaan etäisyyttä appivanhempiini oman hyvinvointini vuoksi. Ymmärrän sinua täysin.
Minua on kiusattu seurusteluajoista lähtien ja joskus mietin, miksi menin naimisiin sellaisen äidin pojan kanssa.
Nyt vanhempana anopin luonteenpiirteitä on alkanut ilmaantua mieheeni.
Anoppi ei enää kiusaa, kun ei tunne mua enää. On vaan hirveän raskasta vierailla hänen luonaan.
Vihaan saamaani kasvatusta, jonka mukaan vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa.
Omille aikuisille lapsille olen sanonut, että minulle pitää sanoa suoraan, jos käyttäydyn v..mäisesti.
Tunnen ihan tuskaa anonyymien anoppien kiuusaamien miniöiden puolesta.
T.AAKM 🤯
Ongelmasi ei ole anoppi vaan se, että jäät vellomaan tunteisiisi. Siihen saa apua mielenterveyshoitajalta omasta terveyskeskuksestasi maksutta.
Olet niitä ihmisiä, joiden ongelmat eivät koskaan katoa vaan VAIHTUVAT. Aina jotain marinan aihetta.
No itse sanoin miehelleni että hänen kotiinsa en tule. Se siitä. Hän kävi yksin minkä kävi.
Nyt anoppi on kuollut joten se harmion pois.
En todellakaan hyväksynyt p-kaa niskaani, ei se ollut minun velvollisuuteni. Jos ja kun toinen on tahallaan ilkeä ja pirullinen, pistän välit poikki. Olkoot miehen äiti tai ei.
Lapsia meillä ei ole, joten ei heidänkään takiaan tarvitse surra.
No se on sinun näkemyksesi.
Voi olla että vikaa on miniässä tai anopissa tai molemmissa.
Eikö tuo ole enemmän anopin ongelma. Hänellä on huono itsetunto.
Anna mennä ohi. Anoppia et voi muuttaa, mutta omaa asennetta anopin juttuihin. Itse tosin tein miehen ikävien sukulaisten kanssa lopulta niin, että kävin vain aivan pakollisissa juhlissa (yo/50v jne)muuten mies hoiti yhteydenpidon sukuunsa.
Haittaako sinua se, että anoppi satuilee sinusta? Kenelle?
Muuttakaa kauas anopista. Toinen, että kerro itse ennen anoppia koko pikkupaikkakunnalle, että anoppi aikoo alkaa satuilla sinusta koska teidän välit on pian poikki. Ehkä kaikki ymmärtävät jos kerran anopilla ei kavereita ole, että on hankala persoona. Ota valta omasta elämästäsi omiin käsiin.
Välttele tapaamisia parhaasi mukaan. Jos joudut tapaamaan, vastaat kaikkiin juttuihin vaan "jaajaa, ahaa, vai niin", etkä anna itsestäsi mitään. Yritä sulkea korvat ja jättää kaikki törky anopin omille harteille. Jos joku asia jää päähän pyörimään, kirjoita se vaikka paperille ja polta paperi.
En ole tullut anopin kanssa aina hyvin toimeen. Olemme luonteiltamme erilaisia, hän on mielestäni voimakas koleerikko ja itse olen flegmaatikko
Muutin miehen kanssa taloon, jossa anoppi asui aiemmin. Hänen asunnolta on tänne 10 km. Hän saattoi pelmahtaa ihan tuosta vaan meille kylään, joskus pyörällä ja joskus autolla.
Kun en epäsäännöllistä vuorotyötä tekevänä saa pidettyä aina taloa ja pihaa tip top.
Tästä tuli häneltä piikittelyä. Ihan liikaa sankkoja vaikka pihalla ym. Milloin mitäkin. Koin nämä loukkaavana. Oli paljon muutakin. Kun mitta tuli täyteen, laitoin hänelle tekstiviestin, kun olin yrittänyt hänelle sanoa tuosta kommentoinnista, ei mitään vaikutusta. Monta kertaa tuli paha mieli ja kyyneleitä. Tuntui, että pakko on tulla muutos tai tästä tulee uhka mielenterveydelle. Häiritsi nukkumistakin.
Kovasti pahoitteli ja pyysi anteeksi, mutta kanssakäymisempi on ollut vähäisempää. Joskus soitellaan ja harvoin kyläilen hänen luona. Mies käy useammin äitinsä luona. Meillä ei ole lapsia.
Mene tuonne haukkumaan anoppiasi. Niin ne muutkin tekee.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3295426/vauvan-tehtava-hoitaa-isoaitia?…
Unelmoi anopin naaraamisesta. Ja anoppiin tarttuneiden nahkiaisten myynnistä herkuksi tasokkaisiin ruokaravintoloihin.
"Käyttää minua likasankona kun olen kiltti ja kuuntelen", eli ratkaisu; älä enää ole kiltti ja lopeta epämukavien juttujen kuuntelu. Voit jopa harkita sanovasi suoraan miltä hänen toimintansa sinusta tuntuu ja että haluaisit sen loppuvan
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi ei ole anoppi vaan se, että jäät vellomaan tunteisiisi. Siihen saa apua mielenterveyshoitajalta omasta terveyskeskuksestasi maksutta.
Olet niitä ihmisiä, joiden ongelmat eivät koskaan katoa vaan VAIHTUVAT. Aina jotain marinan aihetta.
Ihan oikeasti ilkeitä ihmisiä on olemassa. Turha vähätellä kokemusta.
Älä ole tekemisissä.