Lue keskustelun säännöt.
Miten vois purkaa anopista johtuvaa pahaa oloa?
11.05.2022 |
Kun netissä anonyymisti ei voi aiheesta puhua, aina tullaan kommentoimaan että miniästä se vika löytyy. Sitten taas esim omaa miestä saa kyllä arvostella ja muut oikein yllyttää siihen. Mutta anoppini... hän on oikeasti todella ilkeä ihminen. Käyttää minua likasankona, kun olen kiltti ja kuuntelen. Puhuu sellaista törkyä mitä en saa päästäni pois, kaikkien yksityisasiat on tietävinään ja haukkuu ihmisiä ihan koko ajan. Hän kiusaa ja haukkuu mm. vammaisia, tahattomasti lapsettomia, yksinhuoltajia. Suussa ei ole mitään suodatinta, voi sanoa kenelle vaan mitä tahtoo. Ymmärrettävästi hänellä ei ole yhtään ystävää, vain muutama sukulainen on tekemisissä. Ongelma on se, etten voi laittaa välejä poikki. Joudun sillä sekunnilla silmätikuksi, pystyy mustamaalaamaan minut täysin tällä pienellä paikkakunnalla. Olen väsynyt... kiitos kun sain avautua.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa kauas anopista. Toinen, että kerro itse ennen anoppia koko pikkupaikkakunnalle, että anoppi aikoo alkaa satuilla sinusta koska teidän välit on pian poikki. Ehkä kaikki ymmärtävät jos kerran anopilla ei kavereita ole, että on hankala persoona. Ota valta omasta elämästäsi omiin käsiin.
Voi olla vaikea ymmärtää, että paha olo johtuu ihan sinusta itsestäää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen anoppia kaksi kertaa vuodessa max 30min.
Äitini päästelee suustaan sammakoita, ei suodata yhtään eikä väliä onko paikalla pieniä korvia. " minä vaan sanon oman mielipiteeni (mielestään aina oikeassa) eikä siitä tarvitse loukkaantua" mutta hänelle ei saisi sanoa, loukkaantuu verisesti.
Onneksi hänellä ei ole miniöitä, hänen pojilleen ei kukaan nainen olisi kyllin hyvä, ymmärrän sinua täysin. Lopeta kiltteys, anoppisi suoltaa sitä paskaa niin pitkään kuin otat vastaan.
Mä olin meidän perheessä pitkään se, joka hoiti suhteita appivanhempiin. Muisti synttärit, osti joululahjat jne. Homma oli kuitenkin epämukavaa. Tuntui, että oikein mikään ei kelvannut. Lahja ei ollut hyvä, se jopa palautettiin. Joskus passasikin. Mutta asia vaivasi ja väsytti minua. Lisäksi koin, että asioihini puututtiin liikaa, päätöksiäni arvosteltiin, minua dissattiin.
Luovuin miellyttämisen ideasta. En ryhdy aktiivisesti hommaamaan yhteislahjaa. Jos vien jotain, vien tyyliin kukkia. (Tosin mun tuomana kaikki kukatkaan ei kelpaa). Olen ystävällinen ja kohtelias, tapaan harvakseltaan, en tee aloitteita. Olen jotenkin vapautunut asiasta. Olen myös huomannut. että passiivisuuteni hieman harmittaa vastapuolta.
Vierailija kirjoitti:
"Käyttää minua likasankona kun olen kiltti ja kuuntelen", eli ratkaisu; älä enää ole kiltti ja lopeta epämukavien juttujen kuuntelu. Voit jopa harkita sanovasi suoraan miltä hänen toimintansa sinusta tuntuu ja että haluaisit sen loppuvan
Tämä näin. Suoraan voi ja on joskus aivan suotavaakin sanoa, ja sen voi tehdä aivan neutraalin epäilkeästi
Ei tarvitse olla missään tekemisissä. Miehen sukulainenhan se on, ei sinun. Hoitakoon mies yhteydenpidon sukuunsa.