Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttunut kummaliseksi isänsä kuoleman jälkeen
11.05.2022 |
Suuttuu helpommin (kuin tyhjästä), mököttää useammin ja haluaa olla yksin omissa oloissaan. Ja kun vetäytyy omiin oloihin niin ei puhu minulle mitään moneen tuntiin. Paljonko tälläistä käytöstä tarvitsee sietää? Onko teidän kumppani muuttuneet omituiseksi, jos esimerkiksi vanhempi on kuollut? Lapsia meillä ei onneksi ole, mutta asutaan yhdessä
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIehen isä kuoli siis viime kesänä. Unohdin mainita.
Ap
Oletko kuullut surusta? Entä myötätunnosta?
Oletko tyhmä? Toinen suree isäänsä ja sinä kysyt, "paljonko tarvitsee sietää?" Etkö ole itse koskaan menettänyt ketään läheistä ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyhmä? Toinen suree isäänsä ja sinä kysyt, "paljonko tarvitsee sietää?" Etkö ole itse koskaan menettänyt ketään läheistä ihmistä?
En kieltämättä ole. MIes oli läheinen isänsä kanssa. Ehkä olen kateellinen kun itse en ole koskaan ollut yhtä läheinen vanhempieni kanssa. Mutta se ei ole mukavaa, kun toinen suuttuu tyhjästä.
AP
Kyllä minäkin suuttuisin tyhjästä, kun toinen jankkaa ja jankkaa, että miksi muka suret sitä isääsi, sehän kuoli aikaa sitten eikä sillä ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä on itsekäs nainen, miehen läheinen isä on kuollut ja tämä nainen miettii ainoastaan että minä minä minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyhmä? Toinen suree isäänsä ja sinä kysyt, "paljonko tarvitsee sietää?" Etkö ole itse koskaan menettänyt ketään läheistä ihmistä?
En kieltämättä ole. MIes oli läheinen isänsä kanssa. Ehkä olen kateellinen kun itse en ole koskaan ollut yhtä läheinen vanhempieni kanssa. Mutta se ei ole mukavaa, kun toinen suuttuu tyhjästä.
AP
Usein suruaika eri vaiheineen kestää noin pari vuotta. Kannattaa tutustua aiheeseen jotta osaat suhtautua miehesi käytökseen oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin suuttuisin tyhjästä, kun toinen jankkaa ja jankkaa, että miksi muka suret sitä isääsi, sehän kuoli aikaa sitten eikä sillä ole mitään väliä.
En jankkaa siitä todellakaan. Pyydän vain seuraa mieheltä, että viettäisi minun kanssa. Huomautan myös ihan asiallisesti, etä on viettäynt koko päivän omissa oloissaan. Mies on vasta 20v (minä 19), ehkä nuorten miesten on vaikea käsitellä noin isoa surua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla oire syvemmästä identiteettikriisistä. Josta todennäköisesti seuraa parisuhteen kriisi
Oletpa typerä. Mies ansaitsee paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap joku 19v. tynnyrissä kasvanut, jolla ei ole mitään elämänkokemusta?
Kun ihminen menettää rakkaansa, suruaika voi kestää jopa vuosia ja siihen usein kuuluu vaihe, jossa ihminen on vihainen. Erityisesti ne miehet, jotka eivät osaa surra itkemällä ja keskustelemalla tunteistaan, voivat vetäytyä yksinäisyyteen ja suuttua "pikkuasioista".
Onko hän hakenut mitään tukea surutyöhön? Miehillähän usein on tämä malli, että tunteet koitetaan tukahduttaa ja sehän usein aiheuttaa patoumia jotka purkautuvat epätoivotulla tavalla. Joku sururyhmä tai ihan jopa terapia - jotkut selviävät ilman tällaisia, mutta semmoinen hunch olisi, että mieheni ei ole yksi näistä joistain. Hän siis tarvitsisi keskustelua mutta ei halua ehkä keskustella. Ahdistunut olo joskus ruokkii itseään eli menetyksen jälkeen ollaan vähän kyrpiä muille ja se sitten lisää ahdistusta eli hävetään omaa käytöstä keräten siitä lisää sisäistä painetta. Kuoleman yhteydessä suremaan jääneille tulee usein sellainen "elämä jäi kesken"-fiilis ja möyritään sellaisessa "minun olisi pitänyt viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja osoittaa rakkauteni jotenkin" jne. Jossain kohtaa surusta pitäisi kuitenkin viilaantua pahimmat särmät pois, usein tämä lie jotain 3kk:n paikkeilla (silloin ainakin täälläpäin uskalletaan päästää ihmisiä sururyhmiin, tarviikin tosiaan itekin ilmoittautua). Itse pyytäisin häntä hakemaan apua tai saada hänet yrittämään tajuamaan oma fiiliksesi.
Mun faija kuoli pari kk sitten ja mul on samanlaiset setit. Onneks en oo parisuhteessa niin ei tartte selitellä tätä kellekään.
Tän voi ymmärtää vain sellainen joka on kokenut saman
Minun mieheni muuttui korona-aikana tuollaiseksi. En tiedä mistä tämä vaihe johtuu ja miten kauan se kestää. Olen yrittänyt keskustella aiheesta, mutta mies väittää vain, ettei ole mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin suuttuisin tyhjästä, kun toinen jankkaa ja jankkaa, että miksi muka suret sitä isääsi, sehän kuoli aikaa sitten eikä sillä ole mitään väliä.
En jankkaa siitä todellakaan. Pyydän vain seuraa mieheltä, että viettäisi minun kanssa. Huomautan myös ihan asiallisesti, etä on viettäynt koko päivän omissa oloissaan. Mies on vasta 20v (minä 19), ehkä nuorten miesten on vaikea käsitellä noin isoa surua.
Ap
Läheisriippuvaiset kuten sinä eivät koskaan ymmärrä, että ihmisillä on oikeitakin tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyhmä? Toinen suree isäänsä ja sinä kysyt, "paljonko tarvitsee sietää?" Etkö ole itse koskaan menettänyt ketään läheistä ihmistä?
En kieltämättä ole. MIes oli läheinen isänsä kanssa. Ehkä olen kateellinen kun itse en ole koskaan ollut yhtä läheinen vanhempieni kanssa. Mutta se ei ole mukavaa, kun toinen suuttuu tyhjästä.
AP
Voi iso lapsi. Kyllä sinäkin vielä pääset kokemaan surua ja ehkä sitten aikuistut samalla.
Ehkäpä hän suree isäänsä.