Lue keskustelun säännöt.
Muita tahattomasti lapsettomia, jotka ei ihan jaa sitä katkeruutta?
10.05.2022 |
Olen muutamallakin tahattomasti lapsettomien vertaisfoorumilla, koska olen kokenut kaipaavani jonkinlaista vertaistukea. Viime aikoina on kuitenkin alkanut aika pahasti tökkiä se valitettavan yleinen marttyyriasenne ja aivan suunnaton katkeruus suunnilleen kaikkia muita kohtaan. Osa sanoo, ettei voi suunnilleen olla edes tekemisissä perheellisten kanssa, edes omien lähisukulaisten. Jotkut puhuvat todella ikävästi kaikista niistä jotka ovat heidän mielestään saaneet lapsia jotenkin "liian helposti" tai jotka eivät heidän mielestään ansaitse lapsiaan, koska ovat sitä tai tätä tai tota. Ikään kuin tietäisivät varmuudella, miten kertakaikkisen erinomaisia vanhempia tulisivat itse olemaan. En saa kiinni tästä, koska vaikka mun lapsettomuus on mulle kipeä asia, en ymmärrä, miten kauna perheellistynyttä ystävääni kohtaan auttaa asiassa. Ja muutenkin vähän se suhteellisuudentajun puuttuminen. En mä ajattele, että olen tällä perusteella edes mitenkään erityisen huono-onninen ja surkuteltava tai ettei jollain muulla voisi olla vielä isompaa ristiä kannettavanaan.
Kommentit (78)
En ole huomannut moista katkeruutta kenessäkään.
Taitaa olla lapset tehneiden, ja siihen tyytymättömien keksintöä. Eikö ne lapset olleetkaan täydellisiä ja helppohoitoisia, vai missä vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ette ansaitse lapsia 🤗
Miksi käyt kirjoittamassa tämän saman kommentin jokaiseen ketjuun, jossa mainitaan ylipäätään jonkun lapsettomuus? Oletko mahdollisesti lestadiolainen?
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista katkeruutta kenessäkään.
Taitaa olla lapset tehneiden, ja siihen tyytymättömien keksintöä. Eikö ne lapset olleetkaan täydellisiä ja helppohoitoisia, vai missä vika?
Lapsettomien suljetut vertaistukiryhmät täynnä tyytymättömiä vanhempia? Asia kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista katkeruutta kenessäkään.
Taitaa olla lapset tehneiden, ja siihen tyytymättömien keksintöä. Eikö ne lapset olleetkaan täydellisiä ja helppohoitoisia, vai missä vika?
Ihme jos et. Vaikeaa olla huomaamatta, varsinkin nettikeskusteluissa.
Ratkaisu ongelmaasi: jättäydy pois tuollaisesta ryhmästä. Tuppaavat keräämään sairaita, uhriutuvia ihmisiä sairastumaan ja uhriutumaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset vertaisryhmät on usein huonoja, kun yksikin raskas ja vihamielinen jäsen pilaa koko ryhmän jossei siellä ole jotain sääntöjä että keskustelun pitäisi pysyä jokseenkin positiivisella linjalla.
Hep! Ihan alussa tuli noita surkuttelufiiliksiä, mutta nykyisin arvostan kaikkia lähipiirin ipanoita. Ovat vähän kuin lainalapsia mulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ette ansaitse lapsia 🤗
Annatpa kyllä hyvän esimerkin jälkikasvullesi.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut moista katkeruutta kenessäkään.
Taitaa olla lapset tehneiden, ja siihen tyytymättömien keksintöä. Eikö ne lapset olleetkaan täydellisiä ja helppohoitoisia, vai missä vika?
Taisit tunnistaa itsesi ap:n kertomuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On usein marttyyriasennetta ja että loukkaannutaan kaikesta.
Esim itse olen entinen lapsettomuudesta kärsinyt, mutta eihän se päälle päin näy, kun minulla nyt on kolme lasta, hoidoilla saatuja kaikki. Eli kyllä lapsellisillakin voi olla täysi ymmärrys lapsettomuuden tuskasta, hoitojen stressaavuudesta jne.
Joo, facen "vertaistuki"ryhmät... 🤦 Ei niissä tule kuin entistä huonompi olo, mistä tahansa sairaudesta/murheesta onkaan kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tekeminen millä tahansa iällä on aina 100% itsekäs teko eikä lapsen etu.
Käytiin pitkät hoidot ja lopulta saatiin se toivottu lapsi. Ja myöhemmin toinen luomuyllätyksenä. Mutta enpä olis silloin arvannut että vaimostani tulee ilkeä äiti. Esittää toki somessa superkivaa äitiä mutta oikeasti saa raivokohtauksia ja huutaa lapsilleen. Esimerkiksi jos toinen hanska on koulussa hukkunut tai kokeesta on tullut huono arvosana tai wilmassa on joku muikkari.
Näinkin voi näemmä käydä vaikka se lapsi olikin niin kovasti toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että joskus ns korkeampi voima on ohjaillut ihmisten lisääntymiskäyttäytymistä ja sitä kuka lisääntyy ja kenen kanssa. Joten en ota tästä itselleni täyttä vastuuta, vaikka ei lapsia ole tullut, koska en koe olevani yksin syyllinen tilanteeseeni.
Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Onhan se surullista, ettei ole lasta, kun sitä kovasti haluaisi lapsen. Eihän se sitten aina ole helppoa seurata sivussa niitä, joilla lapsia on. Mutta. Eihän kukaan tiedä voiko saada lasta vai ei. Se on aina arpapeliä. Toisille on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Eikä sitä voi myöskään tietää, mitä kaikkea ne lapsen saaneet ovat käyneet läpi. Voi heilläkin olla lapsettomuus tausta. Tai lapsellä vai olla vakavia terveysongelmia, jotka tekevät arjesta raskaan. Tarkoitan tällä sitä, että ei se lapsen saaminen ratkaise kaikkia ongelmia ja tee elämästä idylliä. Tulee uusia haasteita ja vaikeuksia, vaikka tuleekin paljon ilon aiheita ja onnea.
En ihan ymmärrä sitä ajatusta, että "olen epäonnistunut ihminen kun en saa lasta" tms. Siitä tulee vain mieleen, että onko lapsen hankinta nyt ihan oikeasti sitä, että haluaa lapsen. Vai onko taustalla ajatusta siitä, että lapsia hankitaan koska tapana on hankkia ja lapsettomat ovat epäonnistuneita koska eivät kykene toteuttamaan tätä sosiaalista normia.
Tämä on usein vertaistukiryhmien ongelma, oli se ongelma, mikä hyvänsä. Surkeudessa vellominen ja valitus.
Ehkä se on niin syvälle juurtunutta, että on jotenkin viallinen ja vajava, jos ei saakaan sitä perusihmisen standardipakettia elämässä. Todellisuus on varmaan, että puolet ihmisistä elää sitä älvsbyytalotaajamaperhehöttöä. Loput saavat onneksi rakentaa ihan omanlaisensa elämän.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin pitkät hoidot ja lopulta saatiin se toivottu lapsi. Ja myöhemmin toinen luomuyllätyksenä. Mutta enpä olis silloin arvannut että vaimostani tulee ilkeä äiti. Esittää toki somessa superkivaa äitiä mutta oikeasti saa raivokohtauksia ja huutaa lapsilleen. Esimerkiksi jos toinen hanska on koulussa hukkunut tai kokeesta on tullut huono arvosana tai wilmassa on joku muikkari.
Näinkin voi näemmä käydä vaikka se lapsi olikin niin kovasti toivottu.
Valtaosa näkee sikiämisensä omana jatkeenaan. Muistan omasta lapsuudesta kuinka emät lesoilivat lasten saavutuksilla toisilleen suu vaahdossa, ei koskaan omillaan. Toisen menestymisestä otetaan kunnia itselle mutta menestymättömyys on yksin lasten syytä.
Se on pippeli pimppiin ja sit menoksi
Pitäisikö joidenkin miettiä sitä, ovatko he alunperinkään halunneet lapsia siksi, että pitäisivät lapsista, vai onko kyse jostain imagon tai sädekehän tavoittelusta. Jos pitää lapsista, kai sitä pitää sitten toistenkin lapsista, ja voi olla vaikka läheinen kummi, täti, setä tai aikuinen ystävä toisten lapsille.