Lue keskustelun säännöt.
Muita tahattomasti lapsettomia, jotka ei ihan jaa sitä katkeruutta?
10.05.2022 |
Olen muutamallakin tahattomasti lapsettomien vertaisfoorumilla, koska olen kokenut kaipaavani jonkinlaista vertaistukea. Viime aikoina on kuitenkin alkanut aika pahasti tökkiä se valitettavan yleinen marttyyriasenne ja aivan suunnaton katkeruus suunnilleen kaikkia muita kohtaan. Osa sanoo, ettei voi suunnilleen olla edes tekemisissä perheellisten kanssa, edes omien lähisukulaisten. Jotkut puhuvat todella ikävästi kaikista niistä jotka ovat heidän mielestään saaneet lapsia jotenkin "liian helposti" tai jotka eivät heidän mielestään ansaitse lapsiaan, koska ovat sitä tai tätä tai tota. Ikään kuin tietäisivät varmuudella, miten kertakaikkisen erinomaisia vanhempia tulisivat itse olemaan. En saa kiinni tästä, koska vaikka mun lapsettomuus on mulle kipeä asia, en ymmärrä, miten kauna perheellistynyttä ystävääni kohtaan auttaa asiassa. Ja muutenkin vähän se suhteellisuudentajun puuttuminen. En mä ajattele, että olen tällä perusteella edes mitenkään erityisen huono-onninen ja surkuteltava tai ettei jollain muulla voisi olla vielä isompaa ristiä kannettavanaan.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep. Tuloksetonta yritystä takana kaksi vuotta, ja alan valmistautua ajatukseen, että lapset jäävät ehkä osaltani saamatta, mutta en todellakaan kehtaisi esittää olevani jotenkin erityisen huono-osainen. Minulla on mies, talo, töitä, terveys, harrastuksia ja lapsettomana olen vapaa kuin taivaan lintu. Onnellisuuden avain on nähdä aina se hyvä, mitä on saanut.
Tosiaan vielä työstämistä, kun määrität edelleen lapsettomuuden kautta elämääsi. Sit, kun olet perillä, sun ei tarvitse heittää olevasi ilman lapsia vapaa, sen takana kun on ajatus siitä ettei lapsia saaneet sitä ole.
Mikä ihmeen kommentti tämä on? Noinko pahasti tosiaan triggeröi se tosiasia, että lapsettomuus, täysin syistä riippumatta, myös tarkoittaa suurempaa vapautta tehdä asioita? Tämähän on aivan päivänselvä asia. Ei suurperheen äiti voi noin vain ottaa äkkilähtöjä Balille tai muuttaa töiden perässä ulkomaille. *Jollain* tässä tosiaan on vähän työstettävää tunteidensa kanssa.
Kerrotko miksi lapseton korostaa tätä *täysin selvää asiaa*? Onko se niin selvää edes? Ja onko siellä sittenkin taustalla omia käsittelemättömiä asioita, joita itselleen sit toistaa? Miksi toisen elämän sitovuudesta edes pitää keskustella?
-ei tuo edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep. Tuloksetonta yritystä takana kaksi vuotta, ja alan valmistautua ajatukseen, että lapset jäävät ehkä osaltani saamatta, mutta en todellakaan kehtaisi esittää olevani jotenkin erityisen huono-osainen. Minulla on mies, talo, töitä, terveys, harrastuksia ja lapsettomana olen vapaa kuin taivaan lintu. Onnellisuuden avain on nähdä aina se hyvä, mitä on saanut.
Tosiaan vielä työstämistä, kun määrität edelleen lapsettomuuden kautta elämääsi. Sit, kun olet perillä, sun ei tarvitse heittää olevasi ilman lapsia vapaa, sen takana kun on ajatus siitä ettei lapsia saaneet sitä ole.
Mikä ihmeen kommentti tämä on? Noinko pahasti tosiaan triggeröi se tosiasia, että lapsettomuus, täysin syistä riippumatta, myös tarkoittaa suurempaa vapautta tehdä asioita? Tämähän on aivan päivänselvä asia. Ei suurperheen äiti voi noin vain ottaa äkkilähtöjä Balille tai muuttaa töiden perässä ulkomaille. *Jollain* tässä tosiaan on vähän työstettävää tunteidensa kanssa.
Kerrotko miksi lapseton korostaa tätä *täysin selvää asiaa*? Onko se niin selvää edes? Ja onko siellä sittenkin taustalla omia käsittelemättömiä asioita, joita itselleen sit toistaa? Miksi toisen elämän sitovuudesta edes pitää keskustella?
-ei tuo edellinen
Niin se taitaa olla asiassa kuin asiassa, että niin kauan kun ei ole päätöstensä kanssa sinut tai märehtii elämänsä osa-alueita, sitä vertailee ja korostaa sitä mikä omaa fiilistä nostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielenkiintoista lukea näitä näkökulmia. Itse olen omasta halustani lapseton, ja joskus tuli luettua muutamaa ns. vela-palstaa. Sielläkin oli valtava määrä katkeruutta. Todella paljon oli myös eri ihmisryhmien arvostelua, tottakai lasten erittäin vihamielistä haukkumista sekä nykyajan vanhempien kitkerää arvostelua. Joskus kritiikki saattoi olla hyvin ilmaistua ja aiheellistakin, mutta havaintojeni mukaan se vanhempien arvostelu kohdistui epäreilusti erityisesti äiteihin ja meni usein suoranaisen naisvihamielisyyden puolelle.
En pystynyt ymmärtämään, miksi joillekin velaus tuntui olevan lähes aate tai olennainen osa identiteettiä. Jos jokin asia ei liity omaan elämään, mitä järkeä on tehdä tuon asian puuttumisesta oman identiteetin osa ja vaahtoamisen aihe? Tuli hyvin ristiriitainen vaikutelma. Osa noista ihmisistä ei ehkä sittenkään ollut päätöksensä kanssa kovin sinut ja ilmaisi tuntemuksiaan epäterveellä tavalla. Osa oli ihan puhtaasti lapsivihaajia ties mistä syistä. Vain ihan muutama pystyi keskustelemaan velaudesta ja sen syistä täysin kiihkottomasti ja järkevästi. Heistä ajattelin, että eiväthän nuo mitään vertaustukea edes tarvitse. Nuo muut taas olisivat olleet jonkinlaisen tuen tarpeessa kyllä mutta muista syistä, ei velauden takia.
Koko vela-aate ja sen ympärillä pyörivät palstat alkoivat tuntua ihan absurdeilta, ja lopetinkin lukemisen pian.
Vela ja vertaistuki nyt vaan on ajatuksenakin naurettava. Vela ei tarvitse tukea. Lapseton, joka peittää tuskansa väittämällä olevansa vela, toki tarvitsee, mutta silloin hän ei saa tukea muilta veloilta vaan se menee sellaiseksi paasaamiseksi katkeruuden, lapsi- ja äitivihan jakamiseksi kuin täälläkin aina.
Juuri näin.
Vertaistukea tarjoavien yhdistyksien ja niiden tarjoamien sivustojen keskustelupalstojen ongelma on se, ettei niistä vastaa kukaan kunnolla. Mode voi oikoa vinksahtaineita viestejä, mutta siellä ei kukaan johdattele uusiin ja ehkä valoisampiinkin aiheisiin. Annetaan velloa suossa ja negassa. Kannattaa harkita jatkatko siellä vai muistat, että meitä valoisastkin ajattelevia lapsettomia on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep. Tuloksetonta yritystä takana kaksi vuotta, ja alan valmistautua ajatukseen, että lapset jäävät ehkä osaltani saamatta, mutta en todellakaan kehtaisi esittää olevani jotenkin erityisen huono-osainen. Minulla on mies, talo, töitä, terveys, harrastuksia ja lapsettomana olen vapaa kuin taivaan lintu. Onnellisuuden avain on nähdä aina se hyvä, mitä on saanut.
Tosiaan vielä työstämistä, kun määrität edelleen lapsettomuuden kautta elämääsi. Sit, kun olet perillä, sun ei tarvitse heittää olevasi ilman lapsia vapaa, sen takana kun on ajatus siitä ettei lapsia saaneet sitä ole.
Mikä ihmeen kommentti tämä on? Noinko pahasti tosiaan triggeröi se tosiasia, että lapsettomuus, täysin syistä riippumatta, myös tarkoittaa suurempaa vapautta tehdä asioita? Tämähän on aivan päivänselvä asia. Ei suurperheen äiti voi noin vain ottaa äkkilähtöjä Balille tai muuttaa töiden perässä ulkomaille. *Jollain* tässä tosiaan on vähän työstettävää tunteidensa kanssa.
Kerrotko miksi lapseton korostaa tätä *täysin selvää asiaa*? Onko se niin selvää edes? Ja onko siellä sittenkin taustalla omia käsittelemättömiä asioita, joita itselleen sit toistaa? Miksi toisen elämän sitovuudesta edes pitää keskustella?
-ei tuo edellinen
Niin se taitaa olla asiassa kuin asiassa, että niin kauan kun ei ole päätöstensä kanssa sinut tai märehtii elämänsä osa-alueita, sitä vertailee ja korostaa sitä mikä omaa fiilistä nostaa.
Minusta taas on melko luonnollista pohtia omaa elämäntilannettaan aika ajoin ja miettiä myös niitä plussia ja miinuksia. Ei muihin vertailukaan ole ihmisille mitenkään epätyypillistä. Ihminen voi miettiä ja vertailla, vaikka olisikin suurimman osan ajasta sinut elämänsä ja valintojensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkera. - En. Ole ainakaan toistaiseksi katkera. Mutta myönnän, että olen ilmeisessä vaarassa ("kohde ryhmää") katkeroitumsielle. paitsi, että en ole toiveistani ja unelmistani huolimatta saanut ainoatakaan lasta niin myös parisuhteen saaminen on ja on ollut minulle haastavaa ja hyvin vaikeaa. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi huomauttelut siitä, että pitäisi laskea rimaa.
Tai joskus suoraankin esitetyt tölväisyt sukupuolisesta suuntautuneisuudestani. Korona vei myös työt. Merkittävää omaisuutta tai varallisuutta ei minulla ole. Mutta pärjään omillani; saan tai paremmin toistaiseksi olen saanut eloni ja menoni maksettua ilman nälkää tai vilua kokematta.
Mitähän tässä ny seuraavaksi tekisi. Leipoisiko itselleen 45 vuotis -synttärikakun pakkaseen...
Aurinko paistaa ja elämä jatkuu kumminkin. Ehkä kesällä jokin muuttuu.
Maailmalta ja ihan kotimaastakin uutisia lukemalla ja seuraamalla ymmärrän, että elämäni voisi olla paljon kurjempaakin kuin, mitä se on.
Kun iloitsee tai ainakin hieman yrittää välillä iloita ja nauttia siitä mitä jo on tai niistä ohikiitävistä onnen ja ilon säikeistä niin saa vähän tasapainoa eloonsa. - Onneksi olen säästynyt pahimmilta sairauksilta ja vammoilta.
Olen seurannut vierestä useammankin tahattomasti lapsettoman kipuilua. Isoin ongelma musta on, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että kaikilla on oikeus saada biologisia lapsia (helposti). Ei ymmärretä, että biologiset lapset eivät ole mikään kaikille kuuluva oikeus, vaan lapsia voidaan saada eikä hankkia. Osa saa lapsia helposti, osalla kestää kauan ja osa ei saa ollenkaan. Kaikki eivät valitettavasti saa lasta toiveesta huolimatta, mutta ei elämässä mene muutenkaan nallekarkit tasan. Ei kaikki ole terveitä, rikkaita tai pärjää työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus on ollut, että lapsettoman oma asenne ratkaisee.
Tiedän lapsettomia, jotka ovat surreet omaa lapsettomuuttaan, mutta haluavat ottaa ilon irti toisten lapsista. Seuraavat heidän kasvuaan ja ovat lasten elämässä läsnä. Näkevät, että lapsen kanssa voi olla kivoja hetkiä ja perheen ulkopuolinen aikuinen voi nauttia lapsen hyvistä puolista, mutta ei ole kokoaikaisessa vastuussa lapsesta. Nämä lapsettomat ovat usein tosi hienoja aikuisia lasten elämässä ja lapsetkin tykkäävät heistä.
Osa lapsettomista taas ei ole kyennyt pääsemään vihasta ja katkeruudesta yli. Eivät halua olla missään tekemissä lapsiperheiden kanssa tai purkavat omaa katkeruuttaan esimerkiksi lapsen/vanhemman arvosteluun. Yleensä tämä käytös on vain pahentunut ajan myötä. Osa on jäänyt aika yksin, kun on joko hylännyt perheellistyneet ystävät tai tullut ilkeilyn myötä itse hylätyksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut vierestä useammankin tahattomasti lapsettoman kipuilua. Isoin ongelma musta on, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että kaikilla on oikeus saada biologisia lapsia (helposti). Ei ymmärretä, että biologiset lapset eivät ole mikään kaikille kuuluva oikeus, vaan lapsia voidaan saada eikä hankkia. Osa saa lapsia helposti, osalla kestää kauan ja osa ei saa ollenkaan. Kaikki eivät valitettavasti saa lasta toiveesta huolimatta, mutta ei elämässä mene muutenkaan nallekarkit tasan. Ei kaikki ole terveitä, rikkaita tai pärjää työelämässä.
Enemmän kuin oma lapsettomuus minua harmittaa ja kiusaa muiden asettamat odotukset ja utelut. Miksi sulla ei ole kumppania? - Miksi olet noin lyhyt.. Onko sulla syöpä vai miksi näyttää sille kuin hiuksesi harventuisivat. Miksi et ole saanut töitä? Mitä aattelit tehdä kesälomalla; ai niin ei sulla varmaan oo kesälomaa ku et oo ollu töissä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa tilanteissa ihmisen käsketään käydä tunteensa läpi, mutta lapseton saa velloa katkeruudessaan maailman loppuun asti ja muiden pitäisi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Monissa tilanteissa ihmisen käsketään käydä tunteensa läpi, mutta lapseton saa velloa katkeruudessaan maailman loppuun asti ja muiden pitäisi ymmärtää.
Niin. koska meillä kaikilla lapsettomilla ei ole myökään kumppania, jota vosiimme syyttää ja jonka syyksi vierittää oman kaiken pahan olomme ja katkeruutemme siitä, miten elämämme on ni-in kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos aloituksesta ap.
Itselläni lapsettomana ja useammat keskenmenot kokeneena on ollut samoja ajatuksia. Hämmentää että miksi oma keho ei oikein toimi niinkuin "kuuluisi" ja kyseenalaistan paljon omaa sukupuoli-identiteettiäni. Olenko nyt sitten Oikea Nainen kun en saa lasta aikaiseksi.
Toisaalta en mitenkään intohimoisesti ole koskaan halunnut omia lapsia. Olen aina ajatellut että tulee jos on tullakseen.
Se kaihertaa lapsellisten ystäväperheiden kanssa, että minut nakitetaan sangen usein ilmaiseksi lapsenvahdiksi. Kerran avauduin viimeisimmästä keskenmenostani kaverille, ja hän sanoi "no saat kyllä lainata meidän penttipetteriä teille kylään niin usein kuin haluat" ja nyt vähintään kerran kuussa vierasta lasta ollaan tuomassa minulle hoitoon viikonlopuksi että vanhemmat pääsevät bilettämään.
Pidän kyllä penttipetteristä ja hän on minulle rakas pieni poika, mutta haluaisin jotenkin olla kontakstissa "lainalapsiini" omilla ehdoillani.
En kestä sitä syyllistystä "kun kerran niitä lapsia halajat niin ota tästä nyt sitten lainaan".
Mutta missään nimessä en pienelle näyttäisi tätä puolta tunteistani vaan lapset saavat tulla. Se vanhempien ajanviettooni ja aikatauluihini puuttuminen ja näennäinen hyväntahtoisuus vaan saa aikaan välillä ärsyyntymistä.
Omassa lapsessa näkisin puolisoani, ehkä myös itseäni lapsena, sekä edesmennyttä sukuani. Omassa lapsessa olisi jotain omaa ja henkilökohtaista. Omalle lapselle voisin antaa mahdollisimman tasapainoiset eväät elämään ja toivoa että se riittää kasvattamaan ihanan uuden ihmisen ja hyvän aikuisen.
Vaikea ja monitahoinen aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielenkiintoista lukea näitä näkökulmia. Itse olen omasta halustani lapseton, ja joskus tuli luettua muutamaa ns. vela-palstaa. Sielläkin oli valtava määrä katkeruutta. Todella paljon oli myös eri ihmisryhmien arvostelua, tottakai lasten erittäin vihamielistä haukkumista sekä nykyajan vanhempien kitkerää arvostelua. Joskus kritiikki saattoi olla hyvin ilmaistua ja aiheellistakin, mutta havaintojeni mukaan se vanhempien arvostelu kohdistui epäreilusti erityisesti äiteihin ja meni usein suoranaisen naisvihamielisyyden puolelle.
En pystynyt ymmärtämään, miksi joillekin velaus tuntui olevan lähes aate tai olennainen osa identiteettiä. Jos jokin asia ei liity omaan elämään, mitä järkeä on tehdä tuon asian puuttumisesta oman identiteetin osa ja vaahtoamisen aihe? Tuli hyvin ristiriitainen vaikutelma. Osa noista ihmisistä ei ehkä sittenkään ollut päätöksensä kanssa kovin sinut ja ilmaisi tuntemuksiaan epäterveellä tavalla. Osa oli ihan puhtaasti lapsivihaajia ties mistä syistä. Vain ihan muutama pystyi keskustelemaan velaudesta ja sen syistä täysin kiihkottomasti ja järkevästi. Heistä ajattelin, että eiväthän nuo mitään vertaustukea edes tarvitse. Nuo muut taas olisivat olleet jonkinlaisen tuen tarpeessa kyllä mutta muista syistä, ei velauden takia.
Koko vela-aate ja sen ympärillä pyörivät palstat alkoivat tuntua ihan absurdeilta, ja lopetinkin lukemisen pian.
Vela ja vertaistuki nyt vaan on ajatuksenakin naurettava. Vela ei tarvitse tukea. Lapseton, joka peittää tuskansa väittämällä olevansa vela, toki tarvitsee, mutta silloin hän ei saa tukea muilta veloilta vaan se menee sellaiseksi paasaamiseksi katkeruuden, lapsi- ja äitivihan jakamiseksi kuin täälläkin aina.
No kyllä voi velakin tarvita vertaistukea! Etenkin naisia arvotetaan ja arvostellaan edelleen nykypäivänä lasten puutteesta, itse valitusta varsinkin. Eikä todellakaan ole keltään muulta pois, jos velat tukevat toisiaan ja kannustavat, että ihan yhtä hyviä ja täysiä ihmisiä ovat hekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm muistan itse kun lasta ei alkanut kuulua, esim joku toi vauvan lähelle, tuli ikävä ja surulinen fiilis, ja tietty mietti että miksi esim narkomaanit saa useita lapsia. En silti koskaan ollut katkera, tai ajatellut lapsia saavista pahaa. Ajattelin että tällaista elämä on, ei kaikkea voi päättää. Enkä esim ikinä olisi käyttänyt sijaissynyttäjää.
Myös lasten kanssa tuo sama filosofia toimii. Ne on omia yksilöitään, ei mua varten, enkä ole "ansainnut" eikä mulle kuulu lapsi joka täyttäisi mun kaikki toiveet, vaan se on samanlainen seikkailu kun lapsen saaminen.
Usein just nuo kontrollifriikit "kaikki keinot käyttöön!" On niitä, joilla uupumista, lapsi vääränlainen ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette ansaitse lapsia 🤗
Ihanaa että olen ollut niin järkevä etten ole poikinut. Kohta Suomessakin sota.
Niinpä, käperry vilttiin takan ääreen - meidän poikamme taistelevat sinunkin puolestasi jos sota tulee.
Olen tahattomasti lapseton ja vahvasti katkeroitunut. En halua kuulla raskaus- tai vauvauutisia, onneksi olen jo lähtökohtaisesti tosi introvertti eikä lähipiirini ole juurikaan tämän vuoksi pienentynyt. Mutta olen kyllä ottanut reilusti välimatkaa potentiaalisiin seuraavien raskausuutisten kertojiin, ihan vain suojellakseni itseäni.
Tällä hetkellä lapsettomuus ja lapsettomuushoidot ovat pääasiassa elämässäni ja itsekkäästi keskityn nyt niihin, enkä todellakaan aio tuntea huonoa omaatuntoa tai muuta vastaavaa katkeroitumisestani.
Ihan ohimennen kerron, että näin kolmen lapsen äitinä olen nytkin ulkomaan komennuksella perheeni kanssa.
-ohis